perjantai 4. heinäkuuta 2014

Vesirokkoavautuminen

Jos minä joskus olen jotain tautia pelännyt, niin se on vesirokko.
Tietojen mukaan kun en sitä lapsena ole sairastanut.

No en pelkää enää.

Virus luikahti meille kaiketi eräästä vyöruususta, joka oli niin varhaisessa vaiheessa, että neuvolassakaan ei uskottu sen vesirokkoa aiheuttavan. Kaikesta huolimatta kävin kuukausi sitten ottamassa ensimmäisen osan vesirokkorokotusta. Viikko siitä ja Idulle pullahti ensimmäinen rakkula päänuppiin. Samaan aikaan kärsin itse niin järettömästä päänsärystä, että teki mieli leikata pää irti. Jollain tosi tylsällä välineellä. Jokunen päivä Idun ensirakkulan jälkeen löysin samanlaisen itsestäni.

Juhannusviikko (ja ensimmäinen lomaviikko) meni leppoisasti Atarax-pöllyssä anoppilan sohvalla. Paitsi että kaikesta siitä kuumeisuudesta, syömisen estävästä kurkkukivusta ja muusta mukavasta oli leppoisuus kaukana. Peiliin katsominen lähinnä itketti, sen verran turvonnut ja paiseinen naamani oli. Itu kärsi samaan aikaan omaa tautiaan Donin hoivissa, sillä minä en jaksanut edes nostaa iloista kymmenkiloista rakkulapäätä. Muutama yö meni Idulla jumpatessa, sillä vaipan alla olevat rakkulat taisivat kutittaa vietävästi. Yksi annos Ataraxia saatiin Idulle annettua, sen jälkeen vauvan lääkitseminen alkoi muistuttaa epäilyttävästi matolääkkeen antamista kissalle.

Intternetti lohdutti kovasti vesirokkoparantolassamme.

Alle vuoden ikäisille vesirokko tulee kuulema tosi lievänä, ehkä vain parilla rakkulalla.
No ei muuten tule. Niitä rakkuloita oli sen seitsemänsataatuhatta.

Ja jos rokon sairastaa alle vuoden ikäisenä, niin ei välttis tuu elinikäistä immuniteettia.
Jos ei tuosta Idulle immuniteettia tule, niin reklamoin kyllä jonnekin.

Ja että aikuisena sairastettu vesirokko vie monesti sairaalaan.
No vei minutkin, mutta onneksi vain päivystykseen. Joten ehkä siitä rokotteesta oli sen verran hyötyä, että selvisin kotihoidolla. Mutta taisipa säästyä 77 euroa kun ei tarvitse mennä tehosterokotusta ottamaan...

Tämän kesäseikkailun jälkeen heräsi kaksi kysymystä.
Miksi ihmeessä vesirokkorokote ei ole vielä rokotusohjelmassa???
Miksi ihmeessä jotkut käyvät hakemassa taudin lapsilleen vapaaehtoisesti???

3 kommenttia:

  1. Madotettiin tänään kolme kissanpentua. Jokainen söi annoksensa ruokaan sekoitettuna mukisematta :]

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kikkare, se siitä vertauskuvasta. :)

      Poista
  2. Oon myöhässä, mutta kun eilen juuri tuosta rokotteesta lueskelin niin tännepä sitten kommentoin:

    Vesirokkorokote on kaksipiippuinen juttu koska 1) vajaa puolet rokotteen saaneista sairastuu silti, positiivista on että yleensä aika lievään versioon ja 2) koska ilmeisesti elinikäinen immuniteetti vesirokkoa vastaan on aika harvinainen (tai siis immuniteetti hiipuu usein), tarvitaan kontaktia virukseen (esim lasten kautta) aika ajoin jotta immuniteetti pysyy (eikä vanhemmat tyypit saa vyöruusua). Jos suurin osa lapsista rokotetaan, niin muunkin väestön kontakti virukseen vähenee, mikä puolestaan lisää vyöruusun esiintymistä. Saattoi mennä hiukan mutkat suoriksi tuossa, mutta nämä oli pääargumentit.

    Mutta on meidän lapsi rokotettu vesirokkoa vastaan, koska se täällä Saksassa kuuluu ohjelmaan. Törmäsin vaan noihin kriittisiin faktoihin kun googlailin että jos tarhassa on rokkoa niin voiko lapsi saada sen rokotuksesta huolimatta. Ilmeisesti voi, hyvinkin. Onneksi itsellä on ollut jo.

    VastaaPoista

Sana on vapaa.