maanantai 7. heinäkuuta 2014

Kesäretki takapihalle



Teimme Idun kanssa rohkean retken takapihalle. Leiriydyimme syreenin varjoon jonkun tuntemattoman naapurin parvekkeen eteen ja ihmettelimme ulkoilmaa. Pikkukädet nyhtivät riemukkaasti nurmikkoa ja minä kuvasin ensi kertaa tuolla tavalla ulkoilevan vauvan kummastelua.

Äidin ensikertalaisuuden huomasi siitä, että se tärkein unohtui sisälle asuntoon.
Pukluriepu siis.

6 kommenttia:

  1. Siis sireenin alle, täällä ne taitaa olla jo ohimenneitä. Taitava tyty on saanut hienosti heinän varpasiinsa, vai liekö sattunut vain ;) Mitäs tykkäsi ulkoilusta? Hienoja kuvia on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuo tuolla viihtyi. Olisi varmaan ryöminyt kauemmaskin, jos olisin antanut. Heiniäkään ei yritetty tunkea suuhun, nyhdettiin vain irti maasta.

      Poista
  2. Mikään ei ole ihanampaa kuin vauvojen varpaat! En ole päässyt tavasta eroon ja vieläkin pusuttelen tyttären varpaita, vaikka hän on jo 6 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta. En edes tiennyt miten ihania varpaat voivat olla, ennen kuin Itu syntyi. Mutta ihania ovat varpaat hänenkin mielestään, omat sekä muiden. :)

      Poista
  3. mainio retkikohde teillä! Ja kääpiöiden ilmeet nurtsiin tutustuttaessa ovat kyllä tallentamisen arvoisia. Muistuta joskus, että näytän kuvan Kuutin ensikosketuksesta pihanurmeen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä muistuttaa. Nurmikonnyhtämistä hauskempaa taisi tänään olla tömistää jaloilla maata. Tosin se on hauskaa joka paikassa, joten en oo varma oliko ulkoilmassa mitään erityistä sen suhteen. Idun uuteentutustumisilme on muutenkin aika stabiili: silmät levällään ja suu supussa mutta auki. Vähän semmoinen "ei oo todellista" -ilme.

      Poista

Sana on vapaa.