sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kahdeksan


Itu onkin nyt yhtäkkiä kahdeksankuinen vintiö. Hauska, eloisa ja riemukas. Itsepäinen, ärhäkkä ja dramaattinen. Varpaita rakastava leluihinsa kyllästynyt seurankipeä ryömijä. Iso vonkale, jonka nosteleminen käy työstä.

Mutta miten iso, sitä emme saa vieläkään tietää, sillä kahdeksannen kuun neuvola muuttui yhdeksännen kuun neuvolaksi. Kaupunki kaiketi säästää jälleen.

6 kommenttia:

  1. Äitikilvan osanottaja täällä, hei! Kyllä minun lapseni jne... eikun oikeesti piti sanomani, että nauti vielä :) meillä esikoinen läks kävelemään tuossa iässä... tietty siinä oli se hyvä puoli, ettei tarvinnu kantaa, mutta... oli siinä joitain muitakin puolia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, voin kuvitella ainakin osan niistä muista puolista. :) Onneksi Itu viihtyy lattialla ja mönkimässä sen verran hyvin, että kanniskelua ei ihan kauheesti tartte harrastaa. Ja ainakin vielä tänään mönkimisvauhti on ollut verrattain verkkaisa. Että ihan mielelläni häviän tässä äitikilvassa. :D

      Poista
  2. Minun lapseni harrasti tuon ikäisenä kiipeilyä ja putosi päälleen sohvalta. Sen verran päiväkirjantynkää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi Itu ei ihan vielä tee noin. Mutta en epäile, etteikö sellainen kokemus olisi edessä...

      Poista
  3. Onnea Itu!

    Meilläkin täällä on neuvolat aika mielenkiintoisia säästöpuuhissaan - varmaan kohta neuvoloiden auloissa on mitat ja puntarit, että äidit voivat itse mitata kullannuppunsa, ja jos jotain kysyttävää on, voi joka toinen neuvola vain keskustella muiden äitien kanssa siellä puntarin äärellä.. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itu kiittää! :)

      Joo kato vertaistuki, eikö se riitäkään neuvolakäynniksi..? Meillä ei sentään tiineysaikana tarvinnut itse niitä pissanäytteitä ja verenpaineita läträtä niinkuin jossain suuressa maailmassa kuulema, mutta kovasti tuntuu että siihen suuntaan ollaan menossa...

      Poista

Sana on vapaa.