perjantai 28. maaliskuuta 2014

Oma moka

Idulla on hiukan hankala ja erikoinen etunimi.

Itse asiassa ihan uniikkikappale.

Semmoinen, joka varmasti tullaan kirjoittamaan hyvin usein väärin. Vauvauinnin osallistujaluetteloon se ainakin oli kirjoitettu väärin, vaikka (yllättävää kyllä) olin sen sähköiseen ilmoittautumislomakkeeseen kirjoittanut oikein. Olenkin tässä nyt pohtinut, pitäisikö loukkaantua aina syvästi, kun lastani väärällä nimellä kutsutaan.

Ehkä en viitsi, sillä olihan se jo nimeä annettaessa selvää, että väärinkäsityksiä tulee. Oma moka.

Hassuinta on se, että nimi ei ole yhtään sen ihmeellisempi kuin vaikkapa Hilmaliisa.
Se puuttuva väliviiva vain tekee asiasta vaikean.

9 kommenttia:

  1. Juu ei kannata loukkaantua. Vaikka jokaiselle oma ja lapsen nimi ovat jotenkin kauhean henkilökohtaisia niin ihmisten muisti ja käsityskyky on rajallinen. Tiedän sen itsestäni, koska olen opettaja. Oppilaat vaihtuvat koulussa 7 viikon välein enkä millään muista onko joku Nico c:llä vai Niko k:lla ja sanotaanko Nina nina vai niina. Täytyy vaan jaksaa korjata omaa ja lapsen nimeä.

    Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, opettaja... Ei kyllä käy kateeksi nimien muistamisen suhteen. Itselläni on olevinaan hyvä nimimuisti, mutta tuskin siitä juuri hyötyä olisi jos noin usein joutuisi uusia nimiä opettelemaan.

      Opettajista tuli muuten mieleeni, että joskus ammoin yläasteella opettaja kysyi kirjoitetaanko nimeni k:lla vai c:llä. Siis Cirsi. Huoh... :)

      Poista
  2. ei aina tarvi olla hankalakaan nimi et menee solmuun vastapuoli. Että lepo vaan, yhtä väärin kirjoitettais Mari tai Sanna tai Hanna ja muutkin. Mullekin on tullu monia posteja nimellä Leena..Osuuhan siinä melkein monta kirjainta.
    (josta tuli mieleen, että aiemmin erään tietyn nörtin Aku Ankka tuli Kavimerstarinkadulle. perille tuli sentäs.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Kirsti Rantanenhan olin itse ennen muinoin aina toisinaan.
      Posti on kyllä ihmeellinen. Niin monin tavoin.

      Poista
  3. Ah ihanaa, nimet. ♡ Aina yhtä hankalia kaikki. Itsehän harkitsin kaksi vuotta ennen kuin vaihdoin oman sukunimeni miehen omaan, se jos mikä aiheuttaa paljon päänvaivaa kaikille. :-) Nimessä on helpot K G ja P, mutta postia tulee kirjaimilla Q, C, B milloin missäkin järjestyksessä. :-) Mutta mie luulen, että pekka virtanenkin saa nykyään vastata että tuleeko pekka koolla vai ceellä, että ei kai mikään nimi ole nykyään helppo. :-D

    Espanjassa mun nimi oli opiskelijakortissa Duti, eivät ilmeisesti voineet käsittää että voi olla nimi Outi. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Duti... miksei. :)
      Mutta sulla ei ainakaan ole sitten tylsää, kun arvailet, että millä tavalla se sukunimi on nyt kirjoitettu. :)

      Poista
  4. Mie tapaan töissä valtavat määrät lapsia ja vanhempia, ja halusin omalleni nimen, jonka KAIKKI aina osaavat kirjoittaa kerralta oikein, sellaisen selkeän nimen. Metsään meni: miulta kysytään aina, onko tyttö se perusuomalainen etunimi vai se erikoisempi versio yhdellä lisätyllä kirjaimella. :D Että nykyään kun nimiä on niin monenlaisia, kaikki joutuvat varmistelemaan. Jos joskus saan lisää lapsia, otan tästä opikseni ja tyttäreni on Heinijacmine ja poikani Jedix.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinijacmine oiskin aika makea. :D
      Siinä mielessä kyllä tuntuu, että saa ihan rauhassa antaa minkälaisen nimen vain, että kyllä se väärin menee kuitenkin. Ihmettelen myös näitä, joiden mielestä lapselle ei saa antaa erikoista nimeä ettei sitä sitten kiusattaisi. On meinaan aika vaikea sanoa, että mikä olisi nykyään niin tavallinen nimi, että siitä ei kiusaa saisi halutessaan aikaiseksi...

      Poista
  5. Vaikeita nuo nimi asiat. Itselläni on erikoinen etunimi ja sitä sain pienenikäni kouluissa aina toistella. Koskaan sen takia ei kylläkään kiusattu. Vanhempana opin arvostamaan erikoista etunimeä, enkä vaihtaisi sitä pois.

    VastaaPoista

Sana on vapaa.