maanantai 30. joulukuuta 2013

Ensimmäinen joulu






Kahden viikon joululomalla Itu pääsi tapaamaan montamonta sukulaista sekä torkkumaan monenmonessa sylissä. Oli mummoa ja pappaa ja ukkia ja mummia ja tätsyä ja setää ja lauma isotätejä nyt ainakin. Muutama äidin ystävä ja poikaystävä-Kuuttikin tavattiin vihdoin. Saatiin oma valomiekka ja hirvittävä kasa joululahjoja.

Itse yritän edelleen toipua siitä järkytyksestä, että pitkän aikaa aattoiltana lahjoja jaettuani kaikilla muilla oli paketteja, mutta minulla ei vielä yhtään. Hirveän traagista joutua luopumaan asemastaan suvun nuorimpana. Onneksi pukki kuitenkin osasi tuoda juuri oikeat asiat, tosin en vieläkään ole kuunnellut Robbieta enkä lukenut Cornwellia. Wiener Nougatit ovat onneksi sentään huvenneet.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Hymyilyä

Täällä on yritetty bongata ensimmäistä oikeaa hymyä.

Kaikenlaisia hymynkaltaisia on Itun naamalla nähty syntymästä lähtien, mutta nyt olen melko varma, että se oikeakin on jo ilmestynyt. Esimerkiksi eilen illalla, kun harjoiteltiin kielen näyttämistä. Kyllä se pieni kielikin suupielessä livahti, mutta paljon hauskempaa näytti olevan katsella leveä virne pienellä naamalla aikuista osapuolta, joka heilutteli omaa kieltään.

Vaipallinen wasabitahnaa

Voi olla, ettei tule enää kauheasti wasabitahnaa syötyä nyt kun on nähnyt, että sehän onkin vaipasta peräisin.
Sinappi on myös siinä rajoilla.

Onnentoivotuksia

Synttärikortti isälle.

torstai 12. joulukuuta 2013

Valinnan vaikeus

Yksi tämän uuden elämän suurimmista ongelmista taitaa olla se, että mitä teen kun Itu nukkuu. Vaihtoehdot ovat A) syöminen ja B) nukkuminen.

Harmi kun niitä ei voi tehdä samaan aikaan.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Syöttökuuri

Juuri kun luuli alkaneensa ymmärtää ihmistainta, koitti yksikuukautisneuvola ja saimme tietää, että lapsosen paino ei ole noussut mihinkään.

Itu on vaikuttanut koko ajan kohtuullisen tyytyväiseltä lapselta, joten painon paikallaan pysyminen tuli aika lailla yllätyksenä. Ilmeisesti ajoittainen levottomuus ja imetyksen aikana riehuminen onkin johtunut ruoan vähyydestä eikä ilmavaivoista, kuten me olimme tulkinneet. Koska tankkauspiste on ollut melko lailla rajoittamattomasti auki, pitänee kai vain uskoa, että maitoa ei tule tarpeeksi. Taas yksi seikka, jonka johdosta voi tuntea itsensä huonoksi äidiksi.

Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ole mitään, mitä ei imetyksen päälle annetulla lisämaidolla saisi korjattua. Viikon päästä nähdään, onko "syöttökuurista" apua.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Arki

Taidamme olla oikean arjen kynnyksellä.
Donin isyysloma päättyi ja nyt saamme viettää päivät ihan kahdestaan Idun kanssa.

Ihmistaimen kuluneet neljä elonviikkoa ovat olleetkin aikamoista lomailua. Isovanhemmat, sedät ja tädit ovat käyneet vauvaa ihmettelemässä ja postikusti on kantanut kortteja ja paketteja selkä vääränä. Siinä sivussa on sitten opeteltu tuntemaan tätä uutta tyyppiä, joka meillä asuu. Ensimmäiset kaksi viikkoa huomasin välillä (etenkin öisin puoliunessa) miettiväni, koska se lähtee takaisin omaan kotiinsa ja meidän elämämme palautuu entiselleen. Nyt väsymyksen määrän alkaessa vakiintua on tajuntaan uponnut tietoisuus siitä, että yöherättäjä on jo kotonaan... Eikä paluuta entiseen (onneksi) ole.

Ensimmäinen kahdestaan vietetty päivä sujui yllättävänkin hyvin. Kiitos siitä tosin kuuluu ystävälle, joka kävi ruokkimassa minut ja sai varmaan Idunkin olemaan hiukan vieraskorea. Tänään onkin sitten paruttu ilmavaivoja ja haluttu nukkua vain sylissä. Taidamme vihdoin ottaa sen kantoliinan kunnolla kokeiluun.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Romuttunut periaate, osa 1

Tutti on turha, ei sitä kannata antaa lapselle. Tutista vieroittaminenkin on niin hankalaa.

Sairaalan lääkärintarkastuksessa tutti annettiin lapselle ensimmäisen kerran. Muutama päivä myöhemmin kotona yksin vaippaa vaihtaessani keksin kokeilla lapsen rauhoittamista sillä.

Sehän sitten toimi.

Ja on toiminut aika monta kertaa myöhemminkin, vaikka välillä se syljetään suusta syvän paheksunnan vallassa. Monesti siitä kuitenkin pidetään kiinni ihan omin käsin, vaikka käsien toiminta onkin Itulle itselleen vielä suuri mysteeri. "Minun tutti. Et vie sitä."

Onnentoivotuksia

Äitimuori täyttää tänään 75-vuotta. Sen kunniaksi värittelin jo heinäkuussa "muutaman" kynttilän.