perjantai 29. marraskuuta 2013

Moderni lapsi

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa kahvilassa Itun kanssa. Pikkuneiti nukkui vaikka tarjolla oli kirsikkasuklaakakkua, joten äidin oli uhrauduttava ja syötävä se pois. Hyvin vastenmielistä.

Takautuvasti kahvihetkestä tulikin vähän niinkuin nimiäiskahvit.

Minulla oli alunperin kaikenlaisia hienoja suunnitelmia nimiäisistä, painatetuista kutsukorteista ja paperipallokoristeista. Lopulta suunnitelma alkoi uuvuttaa ja todellisuuskin tuli kehiin; sukulaiset ja ystävät kun asuvat kaukana ja jotenkin juhlien järjestäminen talvella tuntuu vähän vaikealta. Koska Donin vanhemmat ovat täällä käymässä ja omani olivat tavoitettavissa skypeitse, päätimme ihan ex tempore suorittaa nimenpaljastajaiset saman tien. Ja hyvinhän se sujui niinkin, modernilla tavalla.

Itse nimi oli yllättävän helppo päättää ja siihen päädyttiin jo silloin, kun olimme Itun kanssa vielä sairaalassa. Kaksiosaisen etunimen taisin keksiä jonain raskausajan yönä valvoessani ja sen ensimmäinen osa on lainattu äitini äidiltä. Toinen nimi puolestaan lainattiin anopilta. Ikävä ihminen kun olen, sen enempää en nimestä kuitenkaan täällä paljasta.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Yön äänet

Olen aina ollut sitä mieltä, että tästä synnynnäisestä kuulovammastani on lähes pelkästään vain hyötyä.

Nykyisessä elämäntilanteessa hyöty tulee siitä, että öisin en herää vauvan jokaiseen ähkäisyyn ja vinkaisuun neuroottisena siitä, että nyt sillä on joku hätä. Siitä syystä se olikin meillä Don, joka ensimmäisenä kotiyönä oli kanaemo ja havahtui kaikkiin vauvan ähinöihin. Sama linja on jatkunut edelleen, mikä tietysti on äidin yöunien kannalta ihan mukavaa.

Onneksi tyttäressä on myös äänekkäämpi hälytystoiminto, jonka minäkin kuulen. Todennäköisesti myös naapuri. Rohkeasti olen päätellyt, että siinä vaiheessa kun se menee päälle, lapsella on ihan oikeasti asiaa.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Muutama kysymys

Jos tämä kaksitoista päivää kestänyt äitiys on jotain opettanut niin ainakin sen, että lisääntyminen saa ihmisessä aikaan uuden kyselyiän. Ja että niiden kysymysten määrä on vähintäänkin rajaton.

Nukkuuko lapsi liikaa vai liian vähän? Syökö se tarpeeksi? Tai mitä jos se syö liikaa? Pitääkö se herättää syömään vai antaa nukkua silloin kun nukkuu? Kun se huutaa niin miksi se huutaa? Jos se ei huuda, miksei se huuda? Jos sille antaa tutin, onko se pilalla? Jos sille ei anna tuttia, pitääkö se äitiä tuttina? Tai meneekö se pilalle korvikemaidosta? Mitä jos sillä on kuuma/kylmä/märkä vaippa/vaippa huonosti/eksistentiaalinen ahdistus?

Ja miten näistä kaikista kysymyksistä selvittiin ennen intternettiä ja Googlea?

tiistai 19. marraskuuta 2013

Viikon vanha

Jotenkin kummasti on päässyt käymään niin, että meidän vauvelimme on jo viikon ikäinen.

Aika on mennyt samalla sekä todella nopeasti että todella hitaasti. Hitaimmin se taitaa mennä yöllä kun ihmistainta ruokitaan ja hoivataan, että se suostuisi nukkumaan vähän useamman tunnin putkeen. Jokainen viikonpäivä puolestaan tuntuu vauvantailta ja niitä on vaikea erottaa toisistaan. Toistaiseksi olemme tainneet kuitenkin olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tai siis lähinnä eilen neuvolassa, eipä tässä juuri muita aikataulutettuja menoja ole.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Synnytyskertomus

Isi toi meille kukkia sairaalaan.

Minähän päätin etukäteen, että mitään synnytyskertomusta en ainakaan ryhdy kirjoittamaan, koska juuri mikään ei ole tylsempää kuin synnytyskertomuksen lukeminen. Muutinpa sitten kuitenkin mieleni, koska paljon tämän lyhyempää synnytyskertomusta ei varmaan pysty kirjoittamaan.

Tyttösemme syntyi siis viime tiistaina. Suurin vaivani tuolloin oli flunssa illalla puoli kahdeksaan asti. Tasan kello 19.30 tuli ensimmäinen kipeä supistus, seuraava koitti kuusi minuuttia myöhemmin ja se olikin sitten se pisin väli. Vähän ennen yhdeksää lähdimme sairaalalle ja sitten homma olikin jo sillä mallilla, että kaikki toivomani kivunlievitykset jäivät haaveeksi vainen ja pakon edessä jouduin luomusynnyttäjäksi. Kotona otettu Panadol ei ihan hirveän pitkälle riittänyt. Siitä syystä en tainnut olla ihan selkein ihminen vastailemaan henkilökunnan kysymyksiin, mutta onneksi Don oli kaikesta niin hyvin kärryillä, että hoiti puhumisen. Kolmentoista minuutin ponnistusvaiheen jälkeen kello 23.18 ihmistaimi tupsahti maailmaan ja samalla sekunnilla kivutkin onneksi lakkasivat.

Pari seuraavaa tuntia vietimme vielä synnytyssalissa ja sitten minä sain kärrätä lapsukaisen osastolle ja Don passitettiin kotiin lepäämään. Ihan heti ensi viikolla en tahtoisi synnytyksen "riemua" kokea uudelleen, olkoonkin että Itu on kertakaikkisen hurmaava lapsi.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Onnentoivotuksia

Kummituslapsosen viidettä syntymäpäivää juhlistamaan lähti tämmöinen vihervarpunen.

torstai 14. marraskuuta 2013

Prinsessa Itu

Kaunis pulleaposkinen ihmistaimi syöksähti maailmaan melko tarkalleen kaksi vuorokautta ja neljäkymmentä minuuttia sitten.

Olemme edelleen ihmeissämme.

Onnentoivotuksia

Ystävälle, jonka synttäri on samana päivänä kuin Idun laskettu aika, lähti suloinen syntymäpäiväonnittelu.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Raitahuivi


Neulominen ei ole viime aikoina oikein luonnistunut, mutta jotain sentään olen saanut aikaiseksi. Päähäni pälkähti, että garderoobi huutaa raidallista kaulaliinaa, joten sellainen oli tehtävä. Viisi eriväristä kerää Hjertegarnin Vidal Alpacaa, kolmepuolikkaat puikot ja ainaoikeaa - ei voinut neulominen enää kauhean paljon helpompaa (ja tylsempää) olla.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Onnentoivotuksia isukeille

Omalle ja Donin isälle syntyi joskus elokuussa tällaiset isänpäiväkortit. Enpä muuten muista, koska olisin isänpäiväkorttia askarrellut. On niin usein tullut turvauduttua ostokortteihin...

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Melkein nappiin

Ehdin jo ajatella (ja Donillekin ääneen lausua), että nyt meni ihan ku Strömsössä.

Koska asuntomme on pienen pieni ja säilytystila aina vähissä, päätimme sulloa johonkin nurkkaan vielä yhden kaapin. Sunnuntaisen huonekaluliikekierroksen aikana ajatus muotoutui sellaiseksi, että päätimme vaihtaa kivan, mutta säilytyksellisesti epäkäytännöllisen, tv-tason matalaan laatikostoon. Se tilattiin sunnuntaina ja maanantaina pistin vanhan tv-tason myyntiin nettiin. Ostaja löytyi vain hetkinen ilmoituksen julkaisemisen jälkeen ja hän lupasi tiistaina tulla tason noutamaan. Tiistaina tuli Donille myös puhelinsoitto, että uusi lipasto on noudettavissa ja peräkärrynkin saa ilmaiseksi lainaan.

Köröttelimme siis pari kertaa ees taas kodin ja kaupungin väliä ja ryhdyimme kasaamaan lipastoa. Ohjeistus oli asteen verran hankalampi kuin Ikea-kalusteissa, mutta alkukangertelun jälkeen alkoi sujua. Vanha tv-taso poistui jossain vaiheessa takavasemmalle Volkkarin kyydissä ja jatkoimme askartelua. Saatoin taas jossain välissä iloita huonekalukierrätyksen nopeudesta ja homman yleisestä sujuvuudesta muutenkin.

Siinä vaiheessa kun lipasto nostettiin ensimmäistä kertaa pystyyn miltei valmiiksi kasattuna, ilo loppui kuin seinään. Yhdestä etulevystä nimittäin puuttuu melkoinen pala viilua.

Että tänään sitten reklamoidaan.
Ja jännätään meneekö se niinkuin Strömsössä...

perjantai 1. marraskuuta 2013

Reklamaatio

Mihin voi reklamoida, kun terveydenhoitajan maanantaina lausuma ennustus lapsen syntymästä jo viikon sisään ei tunnu toteutuvan? Olisiko se pitänyt sanoa kovemmalla äänellä, että lapsikin varmasti kuulee? Vai tahtooko se tällaiset asiat kirjallisina?