lauantai 31. elokuuta 2013

Siivouspäivän suksee

Jos toukokuinen Siivouspäivä oli hiljainen, niin samaa ei todellakaan voi sanoa tästä päivästä.

Keväästä oppineena lähdin tavaroineni vähän edemmäs kirppistelemään. Roudasimme aamuyhdeksältä Donin kanssa autolastillisen tavaraa Ahtisaaren aukiolle kauppatorin kupeeseen. Paljon parempaa paikkaa olisi tuskin voinut toivoakaan! Toisessa suunnassa oli tori Poliisin päivän tapahtumineen ja toisessa Kaisa Salmen Ruusuteos. Ihmisiä vaelsi pienen kirppiskeskittymämme ohi jatkuvana virtana ja aika moni pysähtyi tutkailemaan tarjontaa. Minunkin viidestä kirjalaatikostani oli iltapäivällä jäljellä enää kaksi. Rahaa tuli kivasti mutta vielä kivemmin pääsin tavarasta eroon.

Miinuksena ei voi mainita edes tauotonta auringonpaistetta, vaikka olo välillä olikin tuskaisen kuuma.

torstai 29. elokuuta 2013

Tuulisella rannalla






Tein tänään jotain, mitä en ole tehnyt pitkään aikaan; lähdin lähes nimenomaiselle valokuvausretkelle. Ei retki kestänyt ehkä kuin vartin ja paikkakin on hiukan tylsästi Nallikari, mutta kivaa oli silti.

Vaikka vatsani ei ole vielä mitenkään valtaisan suuri, on sen kanssa kumartelu ja kyykistely tuntunut jo pitemmän aikaa hankalalta. Tästä syystä olen huomannut, että valokuvaaminen on typistynyt seisaaltaan otettuihin räpsyihin tai puolikumarassa napattuihin vinohorisonttisiin kuvatuksiin. Väsymys on puolestaan saanut aikaan sen, etten ole juuri edes jaksanut yrittää lähteä kuvausretkille. Välillä se on vähän harmittanutkin, kun olisi aikaa ja kesäkin on ollut kaunis.

Kai sitä on vain hyväksyttävä, että tämä nyt on tämmöinen kausi ja että niitä kuvia tulee vielä otettua. Sitten kun kyykistely, kumartelu, kuvauskohteiden äärellä konttailu (kts. 9. kuva) ja muu sellainen taas onnistuu paremmin.

tiistai 27. elokuuta 2013

Uusi vauva, uudet kujeet


Ystäväpariskunnalle syntyi viime viikolla esikoispoikanen, jolle kevään mittaan neuloskelin kaikenlaisia juttuja. Syntyi Alladin-pipo (kiitos hunajamelonille kuvausavusta), junasukat sekä raidallinen vaunupeitto, jota varten todella huomaamattomasti (eli en) utelin rouvalta pariskunnan lempivärejä.

Taisin melkein ehtiä tekemään nämä kaikki ennenkuin a) sain tietää oman ihmistaimen olevan tulossa, ja b) uskalsin ruveta sille mitään tekemään. Joten voisi sanoa, että kerrankin olin ajoissa liikkeellä. Vauvakorttejakin syntyi kaksi, tosin ensimmäisen lopulta tuhosin koska se oli niin tylsä.

maanantai 26. elokuuta 2013

Miljoona ruusua (tai ainakin 34 000)



Taiteilija Kaisa Salmi

Mieskuoro Huutajat


Tänään avautui Mieskuoro Huutajien voimalla Kaisa Salmen Ruusuteos Oulun keskustassa. Ruusut täyttävät viikon ajan pari kadunpätkää ja sehän ei tietenkään ole kaikkien mieleen. Sillä:
A) taas autoilijoita sorretaan kun viedään kadut ja parkkipaikat
B) kuka tämänkin maksaa?
C) kyllä on varaa laittaa ruusuja kaduille mutta ei hommata vaipanvaihtajia vanhuksille
D) miten hälytysajoneuvot pääsevät kulkemaan, ei oo taas ajateltu ihan loppuun asti
E) entä astmaatikot ja allergiset, ei oo kiva kun ei pysty kaupungilla liikkumaan

Ei siis olisi pitänyt mennä lukemaan Kalevan uutisointia aiheesta. Sillähän ei ole mitään merkitystä, että ruusut on saatu lahjoituksena ilman kaupungin verovarojen käyttöä. Tai että ainakin minua astmaatikkona häiritsevät paljon enemmän pakokaasu, syöpäkääryleistä lähtevä katku ja kolmen ison työmaan pöly, kuin pari hassua ruusua.

Ruusut saisivat minun puolestain olla kaduntäytteenä vaikka joka kesä monta kuukautta, sillä oli ylettömän hauskaa vaellella ruusutarhan poluilla paikassa, jossa normaalisti on vain asfalttia.

Nomen est omen?

Nimen keksiminen ihmistaimelle tuntuu tässä lisääntymishommassa olevan (sopivan kokoisten housujen löytämisen lisäksi) vaikeinta. Kiirehän asialla ei toki vielä ole, mutta mukavaa (ja tuskaista) sitä on silti jo pohdiskella.

Itse olen päättänyt, että haluan Idulle annettavan kolme etunimeä. Ihan vain siitä syystä, että jos kolme saa antaa, niin annetaan sitten koko rahalla. Don (jolla itsellään on kolme nimeä) ei ole tuntunut asiaa kauheasti vastustavan, joten ainakin jostain asiasta olemme samaa mieltä. Siihen se sitten jääkin, vaikka emme hirveästi ole asiasta joutuneetkaan vielä kinaamaan.

Olisi hauskaa, jos nimi olisi hiukan erikoinen. Toisaalta taas voi tulla liian erikoinen. Perinnenimikin olisi kiva, mutta nehän ovat tällä hetkellä hurjan suosittuja. Viisi Ainoa samalla luokalla ei tunnu kivalta ajatukselta. Ja sitten kun jompikumpi keksii kivan nimen, toinen tuntee sen nimisen henkilön, joka on niin urpo, että ei lasta voi samalla nimellä paiskata. Teini-iässä keksittyjä potentiaalisten lasten nimiäkään ei oikein voi hyödyntää. Luulen nimittäin, että Gwenhwyfar Morgaine tai Merlin Lancelot eivät kauhean hyvin toimi Suomessa, olkoon Avalonin usvat miten rakas kirja tahansa...

Olisikin hauska kuulla, miten te lukijat olette löytäneet jälkikasvullenne osuvan nimen. Löytyikö se suvusta, tuliko vastaan kirjan sivuilla? Vai vedettiinkö nimi hatusta ristiäispäivän aamuna/postilaatikolla nimi-ilmoitusta maistraattiin toimitettaessa? Tai onko sinulla jo nimi päätettynä, vaikka lisääntymisestä ei ole tietoakaan?

sunnuntai 25. elokuuta 2013

25. Culture // Kulttuuri


Eilen järjestetyllä Hiukkavaara Piknikillä oli tarjolla monenlaista kulttuuria. Musiikkia oli niin livenä, kuin kirpparilla myytävänäkin.

//

Music was the part of culture I encountered yesterday.

perjantai 23. elokuuta 2013

Tappiokakku


Löimme vuosi sitten Donin kanssa vetoa.
Niinkin jännittävästä asiasta kuin siitä, ostaako Microsoft Nokian. Se, joka häviäisi, joutuisi hankkimaan toiselle kakun.

Veto umpeutui juhannuksena ja hetken aikaa ehdin jo haaveilla mehevästä suklaakakusta. Mutta ei.
Niinhän siinä sitten kävi, että minä hävisin ja jouduin leivontahommiin. Siksi tänään syntyi tämä superhelppo Dominokakku, jota nautittiin vedon voittajan ystävällisesti jauhaman kahvin kera.

23. Yellow // Keltainen


Plussaa ja miinusta

Päivän plussa:
Ehdin ilmoittautumaan Oulu-opiston akvarellimaalauskurssille! Jee, minulla on harrastus!
Vielä täytyy tosin toivoa, että kurssille tulee tarpeeksi osallistujia ja se järjestetään. Minullahan on pienehkö historia peruuntuville kursseille ilmoittautumisesta.

Päivän miinus:
Luin juuri Siivouspäivän facebook-sivuilta, että kirjaston ja teatterin alue ei tällä kertaa olekaan käytössä. Se sylettää kuin pientä oravaa jäisen kävyn äärellä, sillä minähän päätin jo toukokuussa, että roudaan pöytäni keskustaan. Täällä periferiassa kun ei juuri kävijöitä ollut. Nyt pitää siis keksiä jostain pikavauhtia uusi paikka, mielellään sellainen, jonne joku ostajakin eksyy.

torstai 22. elokuuta 2013

Oululaista dissainia









Raahasin Donin tänään kanssani Designtorille.

Osuimme vahingossa paikalle juuri ennen muotinäytöksen alkua, joten tuli sekin nähtyä. Näytöksen ideana oli, että kaikki siinä esillä olevat vaatteet oli tehty vaatekauppojen ja tavaratalojen ylijäämämateriaaleista. Hauskimpia luomuksia olivat villasormikkaista tehdyt mekot, mutta juuri niistähän minä en sitten saanut kunnollisia kuvia.

Hiukan erehdyin törsäämäänkin, sillä sain vihdoin hankittua aidon ja alkuperäisen Rissarossin (joitain yksilöitä näkyy alakuvassa) suoraan niiden suunnittelijalta Taija Leinoselta.

Jos Designtori kiinnostaa, se löytyy Oulun Pakkahuoneenkatu 5:stä vielä perjantaina ja lauantaina.

Ahdistavin vaihe

Vihdoin koitti se eniten pelkäämäni osuus raskaudesta: ilmat viilenevät ja housut eivät mene enää kiinni.

Äitiysvaateliikkeestä on turha hakea siihen apua, sillä ne vaatteet eivät olisi mahtuneet minulle aikaisemminkaan. Ehkä juuri ja juuri horisontaalisesti, mutta eivät todellakaan vertikaalisesti.

Onneksi minulla on kahdet keväällä Long Tall Sallysta tilaamani tarjousfarkut, joista toisiin voisin uskaltautua askartelemaan lisälevikettä. Saa nähdä miten se mahtaa onnistua.

22. A room // Huone

Tämä astetta isompi huone on Kööpenhaminan päärautatieaseman odotussali.

//

This room is located to Copenhagen main railway station.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Valkeaa unelmaa


Kun hääkutsu viime lauantain häihin putosi heinäkuussa postilaatikkoon, tajusin tarvitsevani jotain lämmikettä koltun kanssa. Kun elokuussahan saattaa olla jo kylmä. Lyhyen käsityölehtien selailun jälkeen päädyin tähän unelmankevyeeseen keeppiin, vaikka tiesin, että pitsineuleen kanssa saattaa hermo mennä. Loppujen lopuksi ei oikeastaan edes mennyt ja sain runnottua hetaleen jopa ajoissa valmiiksi. Väriksi valikoitui minulle varsin epätyypillinen valkoinen, mutta ainakin se sointui kenkien kanssa yhteen.

Juuri täydellisempää lämmitintä ei olisi voinut ollakaan. Kapeaolkaimisen mekon kanssa tuo toimi oikein hyvin, ei ollut kylmä eikä kuuma. Ainoa miinus tuli mohair-silkkisekotteisesta langasta, josta irtosi höytyjä Donin tummaan pukuun. Onneksi ne myös irtosivat aika helposti.

Ohje keeppiin löytyy Moda-lehden numerosta 2/2012.
Lankana käytin Austermannin Kid Silk -lankaa, jota kului L/XL-kokoiseen keeppiin himppua yli 100g.

21. Slow // Hidas

Välillä olen toivottoman hidas korjaamaan asioita pois.
Siitä johtuen loppusijoitusta odottavat edelleen myös nämä orvokinraatoja sisältävät potit.

//

Sometimes I'm hopelessly slow to bring things to garbage can.
These pots contain violets that died long time ago and still they are in our garden.

Raitasukat

Viikonlopun autossaistumismaratonin aikana syntyivät nämä raitasukat. Niistä piti tulla jotain ihan erilaista, kuten vaikkapa tällaista, mutta kirottu kirjoneule meni taas liian tiukkaan ja jouduin purkamaan ensimmäisen sukan varren.

Vaikka se koville ottikin.

Tavallisempana raitaversiona sukat mahtuvat nyt jopa jalkaan, mikä on kai tavallaan ihan hyvä ominaisuus villasukissa.

tiistai 20. elokuuta 2013

Kylmää talvea odotellessa


Ihmistaimelle ei ainakaan pitäisi tulla kylmä.
Olen itse neulonut tähän mennessä kaksi villatakkia ja toiset kaksi odottelevat puikoilla hiukan keskeneräisinä. Lisäksi äitimuori on tikutellut ainakin kaksi neulepukua.

Ensimmäisenä syntyi violetti Yoda-villatakki. Se oli valmis noin kymmenen päivää positiivisen raskaustestin tekemisestä. Punainen alpakkavillatakki puolestaan valmistui toukokuussa kuuden päivän aikana. Nämä ovat molemmat ihan vauvakokoa, mutta sitten hiukan viisastuin ja ryhdyin tekemään kahta vähän isompaa. Lapsilla kun on kuulema taipumuksena kasvaa.

----
  • Yoda-villatakkiin ohje löytyy Ravelrysta. Omani on neulottu kaksinkertaisella Sandness Garnin Lanettilla, jota kului baby-kokoon noin 140 g.
  • Punaisen Grey Gosling -takin ohje on Dropsilta. Kaksinkertaista Drops Alpaca -lankaa kului noin 160g. Takin koko on 1-3 kk.

Isoäidinneliöiden evoluutio


Alkuvuodesta 2010 ryhdyin virkkaamaan Seitsemästä Veljeksestä yksivärisiä isoäidinneliöitä tavoitteenani tehdä niistä joskus aikuisen ihmisen peittävä peitto. Virkkailin niitä myöhemmin samana vuonna myös pienoisessa muuttoautossamme Hertassa kun minusta tuli oululainen ja köröttelimme akselia Vantaa-Lahti-Jyväskylä-Oulu.

Sitten neliöt jäivät unholaan.

Viime syksynä löysin peitontekeleen, jota olin ryhtynyt jo kasaamaan. Minulla oli pitkulainen, kahden ruudun korkuinen kaistale valmiina ja tajusin, että sehän muistuttaa kaulahuivia. Virkkasin reunaan vähän mustaa ja huivi oli valmis. En pitänyt sitä kertaakaan viime talvena.

Tänä keväänä löysin loput yksittäiset neliöt ja keksin, että niistähän riittää materiaalia vaunupeittoon! Tai melkein, sillä peitto jäi yhtä neliötä vaille. Tässä vaiheessa mieleeni muistui käyttämätön kaulahuivi. Kaivoin sen esiin ja ryhdyin purkamaan saadakseni lisää neliöitä ja isomman peiton. Noin kolmannes neliöistä tuhoutui purkamisen aikana, sillä tietenkin olin ommellut palaset yhteen oikein oravan raivolla. Osan sain kuitenkin pelastettua ja niistä syntyi vielä ihan kelvollisen kokoinen pikku peitto.

Se taitaa olla järjestyksessä neljäs vaunupeitto tässä talossa.
Joten älkää tulko sanomaan minulle, ettei niitä tarvita mihinkään!

maanantai 19. elokuuta 2013

Love is in the air



Lauantaina olimme ystävän häissä Tampereella.
Melkein myöhästyttiin kirkosta, kun pieleen meni kaikki mikä voi mennä. Tai ei aivan, sillä sukkahousut sain jalkaan ehjinä. Tajusin tosin vasta häiden jälkeen, että ne olivatkin neljänkymmenen denierin sukkahousut eivätkä kahdenkymmenen, vaikka sellaiset kuvittelin ostaneeni.

Hääpari näytti kauniilta ja onnelliselta. Ruoka oli hyvää ja sitä tuli tietenkin syötyä liikaa.
Mutta niinhän häissä pitääkin.

lauantai 17. elokuuta 2013

Onnentoivotuksia

Tänään tanssitaan häitä.
Hääparille syntyi jo heinäkuussa varsin yksinkertainen joutsenkortti. Pahaksi onneksi alkuperäisen kortin alareunaan tuli kuitenkin jossain vaiheessa repeämä, joten jouduin pääsin tekemään uuden kortin.
Tästä tulikin sitten monin verroin kivempi.

torstai 15. elokuuta 2013

Epätyypillisiä värejä

Jos tarkoituksena on istua liki 1500 kilometriä autossa neljän päivän sisään, kannattanee mukaan varata muutama lankakerä. Värikartta on vähän itselleni epätyypillinen, mutta pistetään sekin nyt vaikka raskaushormonien piikkiin. Kuten myös se, että tavoitteena on tehdä sukat.