torstai 30. toukokuuta 2013

Mekkotehdas



Ystävä etelästä oli pari päivää kylässä. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja shoppailuassistentin kanssa yritin etsiä itselleni mekkoa. Se osoittautui yllättävä tuskaisaksi. Matkan varrella tutuiksi tulivat ainakin ongelmat a) maha ei mahdu nyt, saati sitten kohta, b) kiva minimekko 150-senttiselle, minulle se on napapaita ja c) rintavarustukseni mahtui tähän kymmenvuotiaana. Kahden päivän jälkeen löytyi lopulta yksi sopiva, joka ei ollut Marimekkoa ja maksanut sataa euroa.

Ystävän lähdettyä minuun asettui joku riivaaja ja ompelin yhdessä päivässä kaksi kolttua. Käärmekuvioisen käyttö tosin jäänee tiineyden viime metreille, sillä kolmen kavennuskierroksen jälkeen se on edelleen mallia festivaaliteltta. Neljänteen kavennuskierrokseen eivät hermoni enää riittäneet. Pussilakanamekon alaosa on puolestaan ollut valmiina jo kaksi vuotta, sillä siitä piti tulla häämekkoni koekappale. Se jäi vähän vaiheeseen, mutta koska kangas on kiva, en viitsinyt sitä poiskaan heittää. Lopputulos on huomattavasti käärmekolttua kivempi ja uskoisin, että sitä tulee jopa pidettyä.

Kuvissa mukana myös Uusi Tukka.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Käsityölehtiä kaupan!

Kaikki käsityöintoiset huomio!
Kirsikkapuiston kirpputorilla on nyt myytävänä läjä käsityölehtiä.
Jos olet kiinnostunut niistä, otapa yhteyttä.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Hiljainen Siivouspäivä



Kuukausikaupalla odottamani Siivouspäivä koitti vihdoin. Roudasimme aamusella Donin kanssa "pienehkön" läjän tavaraa taloyhtiön katokseen, jonka ystävällisesti sain käyttööni tätä tarkoitusta varten. Pahimmassa kauhuskenaariossani kuvittelin, että paikalle ei tulisi ristin sielua. Ihan hirveän väärässä en ollut, sillä laskelmieni mukaan kävijöitä oli aika tarkalleen kymmenen ja puolen päivän jälkeen kirpparilleni ei eksynyt enää kukaan. Rahaa lippaaseen kilahti vajaat kolmekymppiä, mutta sitäkin iloisempaa oli, että jonniin verran (varsin halvasti hinnoiteltua) tavaraa lähti.

Tämän empiirisen tutkimuksen perusteella sanoisin, ettei kannata olla kaupunginosan ainoa kirppiksenpitäjä. Apua ei ollut juuri edes lähikauppojen ilmoitustauluille jätetyistä mainoksista eikä viidestäkymmenestä naapurikatujen postilaatikoihin tiputetusta mainoksesta. Tosin yhden asiakkaan taisin saada sillä tavalla, sillä eräs rouva totesi päättäneensä tulla paikalle heti kun oli nähnyt hienon mainokseni.

Mutta ei anneta tämän lannistaa. Seuraavana Siivouspäivänä aion varata paikan keskustasta ja siirtää myytäväni sinne. Jospa sitten kävisi kauppa vähän paremmin.

perjantai 24. toukokuuta 2013

You win some you lose some

Äideillähän on aina tapana syyllistään lapsiaan, eikö.
Siis siten, että "raskausaika oli yhtä tuskaa ja sitten minä synnytin sinua seitsemän vuorokautta putkeen, sinä kiittämätön riiviö". Kaiketi se on jotain kompensaatiota siitä loppuelämän ajan vallitsevasta huono äiti -tunteesta.

Tajusin itse tänään, että jos raskaudessa ja synnytyksessä ei ole tarpeeksi dramatiikkaa, voin tarvittaessa syyllistää myös muulla tavoin:
"Kyllä minä olisin minä mennyt Robbie Williamsin keikalle Tallinnaan, ihan sinne eturiviin. Mutta enhän minä voinut kun olin juuri seitsemännellä kuulla raskaana. Siitä syystä lapseni meillä ei kuunnella titinalleja eikä hevisauruksia. Ei ainakaan ennen kuin osaat ulkoa jokaisen Robbien kappaleen."

torstai 23. toukokuuta 2013

Lämmikettä ihmistaimelle

Virkkasin joskus ammoin kummituslapsoselle pienoisen vaunupeiton, josta hänen äitinsä tuntui tykkäävän kovasti. Ilmeisesti peittonen osoittautui ihan käyttökelpoiseksi. Tästä palautteesta rohkaistuneena neuloin sitten omallekin ihmistaimelle vaunupeiton, joka syntyi vähän vajaassa parissa kuukaudessa.

Malli on otettu Novitan torkkupeitosta, pienempänä tosin. Harmaat raidat ovat jäänteitä tästä Sublimen Extra Fine Merino Woolista tehdystä villatakista, vihreä Novitan Luxus Cloudia ja keltainen, pinkki sekä violetti Hjertegarnin Palino-lankaa.

Teippiraitoja osa 2

Edellisen korttiaskartelusession seurauksena väkersin varastoon muutaman yleisluontoisen onnittelukortin. Jos vaikka muistaisi ja löytäisikin kortit siinä vaiheessa, kun jollakulla on merkkipäivä.

Teipit on jälleen kerran ostettu Teippitarhasta.

lauantai 18. toukokuuta 2013

Kallis Ravintolapäivä






Ravintolapäivä on jotenkin onnistunut karttamaan minua tähän asti. Tai minä sitä.
Tänään kuitenkin havahduimme Donin kanssa asiaan jo aamusta ja ehdimme nauttimaan torille pystytetyn japanilaisen Obentou-ravintolan sekä muffinsikahvila Heaven Can Waitin makoisista antimista.

Kotimatkalla piti käydä hakemassa Verkkokaupasta kaukolaukaisin kameraan.
Ostin kyllä kaukolaukaisimen, mutta jotenkin sen kylkiäiseksi tarttui myös uusi läppäri...

perjantai 17. toukokuuta 2013

Nyt kun kesä on vihdoin täällä





Meri on talven aikana karannut kauemmas.
Lähintä uimarantaa peittää heinikko, mutta ei se näyttänyt sitkeimpiä auringonpalvojia haittaavan.

Tuntui alastomalta lähteä ulos hihattomassa mekossa, olminvalkeat sääret vilkkuen. Kotimatkalla sekin vaate tuntui olevan liikaa ja hiki pisaroi pitkin selkää.
Mutta niinhän sen kuuluukin tehdä.
Kesällä.

Teippiraitoja

Pari synttärikorttia syntyi taas.
Toinen matkasi muille maille vierahille Saksaan ja toinenkin eksoottiseen paikkaan eli Espooseen.
Mallia otin jälleen kerran jostain intterwebsin syövereissä näkemästäni. Välillä on energia vähän hukassa itse keksimiseen.

torstai 16. toukokuuta 2013

Rantoja pitkin





Tänään taisi olla ensimmäinen kesäinen päivä. Pitkähihainen ja sukat tuntuivat aivan turhilta kun pyöräilin Donia vastaan töihin. Kotimatkan teimme pitemmän kaavan kautta rantoja pitkin ja matkalla tarttui kameran muistikortille haapanaparvi ja yksi silkkiuikku.

Mangusteja!

Jos ei keksi muuta tapaa vältellä esim. gradun tekemistä, voi katsella Korkeasaaren mangustikameraa.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Raskas työ, raskaat huvit

Gradu edistyi tänään taas ihan huimaa vauhtia.

Vietin kaksi tuntia a) etsien huhtikuisen graduseminaarin (varsin hyödyllisiä) muistiinpanoja mm. lehtiroskiksesta ja b) yrittäen tehdä Wordilla automatisoitua sisällysluetteloa, joka ei tuhoa kaikkia muita tekemiäni asiakirjan asetuksia.

Sen jälkeen olikin sitten semmoinen olo, että olin ansainnut pitsaa ja päiväunet.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Epänormaali on uusi normaali

Hassua, miten vähän etukäteen tuleekaan ajatelleeksi sitä, millaista tiineys ihan oikeasti ja konkreettisesti on vaikka asiaa on vuosikaudet vaihtelevalla intensiteetillä ajatellutkin. Niin moni asia tulee sitten kuitenkin ylläripyllärinä, sillä totuus tuntuu olevan aika kaukana siitä hattaraisesta naiseuden täyttymisen utopiasta, jota monessa paikassa kultalautasella tarjoillaan. Siitä, että sitä vain hehkuu kauneimmillaan ja masu pyöristyy söpösti ja kivat mummelit haluavat kaupungillakin taputella sitä.

Esimerkiksi normaalius saa ihan uudet rajat.

On ihan normaalia olla niin väsynyt, että sängystä nousemiseen menee puoli päivää ja sen jälkeen ei sitten jaksakaan tehdä enää yhtään mitään. Ei ainakaan muodostaa yhtään sellaista järkevää ajatusta, jota voisi edes kuvitella käyttävänsä gradussa.

On ihan normaalia, että mahaan sattuu. Alkuvaiheessa sillä tavalla repivästi, vähän myöhemmin jomottamalla ja sen pitemmälle en vielä osaakaan kuvailla, koska en ole siellä asti ollut. Myös se on normaalia, että yöllä sängyssä kääntyessä nivuseen sattuu kuin se olisi tulessa.

On ihan normaalia, että ruumiinlämpö kapuaa pariksi kuukaudeksi 37,2 asteeseen, mikä johtaa jatkuvaan hampaiden kalinaan ja paleluun viiden peiton alla.

On ihan normaalia, että lehtien ruokaohjeiden lukeminen oksettaa. Samoin ruoan ajattelu. Mutta silti on syötävä taukoamatta sillä jos ei syö, niin sitten vasta oksettaakin.

On ihan normaalia tarkistaa, että onhan tämä juusto nyt pastöroidusta maidosta tehty. Ihan varmasti. Onhan.

On ihan normaalia käydä pissalla viisi kertaa yössä.

On ihan normaalia että päätä särkee. Ja selkää. Ja että kilpirauhasarvot heittävät iloista häränpyllykkää.

On myös ihan normaalia, että jos eksyy jollekin aiheeseen vihkiytyneelle keskustelupalstalle, siellä kaikki edellämainitut oireet ovat ihan selkeitä keskenmenon merkkejä.

Moni muukin epänormaalilta tuntunut asia on osoittautunut ihan normaaliksi, mutta en nyt satu niitä tähän hätään muistamaan. Ei se mitään, sillä sekin on ihan normaalia ettei muista.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Terälehdet tippuu

Tänään on ollut vähän samanlainen olo kuin synttärikimpun pionilla, joka yhtäkkiä ropsautti terälehdet pöydälle.

On sylettänyt kaikki mahdollinen. Kuten esimerkiksi naistenlehden sisustusjutussa olleet hiotut ja valkoisiksi maalatut maatuskat (oikeesti, mitä järkeä?) sekä se, että systeemi on mätä ja syvältä, sillä eihän se juuri kannusta muuhun kuin nostamaan työttömyyskorvausta (koska ns. oikeisiin töihin ei kukaan ole minua toistaiseksi halunnut).

Taidan syödä vähän lisää kakkua.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äitienpäivä = syntymäpäivä = hääpäivä




Tällä kertaa napsahti kolme juhlapäivää samalle päivämäärälle. Tai neljä, jos Snellmanin päivääkin haluaa jotenkin juhlistaa. Äitienpäivää en nyt ihan lähtisi vielä itse juhlimaan, mutta synttäreitä ja ensimmäistä hääpäivää kylläkin. Vuosi sitten toukokuun kahdestoista meni siis näissä merkeissä.

Hääpäiväjuhlallisuudet hoidettiin oikeastaan jo eilen romanttisen päivällisen merkeissä. Pitkällisen vatvonnan jälkeen paikaksi arpoutui ravintola Grill it!, joka ei ollut yhtään huonompi valinta. Ruoka oli hyvää ja sitä oli vähintäänkin riittävästi. Alakerran baarista kuului innokas hurraus aina kun Suomi teki maalin, joten jääkiekkotiedotuskin toimi. Nykyisestä bailukunnosta kertonee aika paljon se, että humalluimme molemmat alkoholittomasta viinistä ja kotona olimme jo puoli kahdeksalta.

Tänään on sitten herätty avaamaan lahjoja jo ennen aamukuutta. Intoiltu Pantonen postikorteista, Listography-kirjasta ja WWF:n ylläripyllärirepusta. Syöty kaakkua ja juotu kuusenkerkkäkuoharia. (Ja koska jotakuta kuitenkin kiinnostaa, niin kaakun välistä löytyy suklaamoussea ja lime curdia. Ja se on just niin hyvää kuin miltä kuulostaakin.)

lauantai 11. toukokuuta 2013

Ketjureaktio


Ostetaan uusi vaalea mekko.
Sen yläosa peittää kivasti uusiutuneet muodot ja etenkin mummomalliset rintaliivit, joihin on täytynyt olosuhteiden pakosta sopeutua.

Unohdetaan ostaa vaaleat sukkahousut.

Joudutaan pukemaan vanha tumma mekko. Se niistä, joka sattuu mahtumaan. Mustia sukkahousuja kun on.
Todetaan, että mummomalliset rintaliivit näkyvät mekon alta.
Joudutaan pukemaan vanhat rintaliivit, jotka olivat sopivat puolitoista raskauskuukautta ja puolitoista kuppikokoa sitten.

Alistutaan siihen, että tämän ketjureaktion seurauksena joudutaan lähtemään ravintolaan erittäin ns. antavassa asussa. Vietetään kaksituntinen romanttinen päivällinen nyhtäen mekon etumusta huomaamattomasti ylöspäin.
Muistetaan myös miksi sukkahousut ovat saatanasta.

Pehmoeläimiä

Sohvan nurkkaan on ilmestynyt pari pehmoelikkoa. Vihreä karhu lienee jotain sukua tälle toiselle vihreälle karhulle. Punainen pupu taas on jotain ihan omaa lajikettaan, sillä sellaisia en ole ennen täällä päin nähnyt. Elikoiden seuraksi tepsutti myös Sofie The Giraffe, joka on ihan virallisesti tulevan ihmistaimen ensimmäinen lelu, kuten sen ostanut mummi erikseen varmisti.

Lankana nallessa on Novitan Tennesseetä, pupussa Tennesseetä ja Marks&Kattensin Scillaa. Ohje molempiin löytyy Erika Knightin Koukussa virkkaukseen -kirjasta.

Apuva! Tekninen ongelma

Noin kuukauden ajan blogini on kärsinyt sellaisesta ongelmasta, että pikapalautteen sydäntykkäykset (oikeammin kai reactions-ruksit) katoavat itsestään. Jos niitä eilen jonkin blogimerkinnän perässä oli vaikkapa kaksi, niin tänään todennäköisesti ei ole enää yhtään.

Mahtaako joku muu kärsiä samasta ongelmasta tai tietää miten sen saisi korjattua? Googletuksen perusteella löysin yhden amerikkalaisen blogin, jossa kärsitään samasta viasta, mutta sen kirjoittaja ei ole ongelmaan ratkaisua löytänyt. Pieni vika mutta varsin ärsyttävä.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Kolmen päivän kakku

Tänään paistetaan kakkupohja, huomenna se täytetään ja koristellaan.
Sunnuntaina syödään pois.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Ruskea kirjekuori

Se tunne, kun ensimmäistä kertaa ostaa kaupasta vauvalehden.
Se on varmaan aika lähellä sitä tunnetta, kun ostaa kaupasta pornolehden.
Tekee mieli pitää lehteä ostoskorissa kansi alaspäin ja sitten kassalla kun myyjä kääntelee lehteä viivakoodia etsiessään, tuntuu jotenkin tosi nololta. Että onko nyt pakko kaikille näyttää mitä mä ostan.
Ja mitä jos kassajonoon sattuukin joku tuttu!

Kaveri tosin lupasi tarvittaessa postittaa mulle oman, jo luetun vauvalehtensä.
Ruskeassa kirjekuoressa, ilman mitään ylimääräisiä merkintöjä.
Mahdollisimman salamyhkäisesti.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Vastuuntuntoinen aikuinen

Päätin ryhtyä vastuuntuntoiseksi aikuiseksi ja ostin ensimmäistä kertaa elämässäni pyöräilykypärän.

Ensimmäisen pyöräilykypärän sain joskus ammoisina ala-asteen aikoina, kun kaupunki tai joku muu vastaava taho lahjoitti sellaiset koko koulullemme tai ikäluokallemme. En muista tarkemmin miten se meni. Tytöt saivat punaisen styroxpotan ja pojat tietenkin sinisen... Nuoruuden huumassa sitä ei tietenkään juuri tullut käytettyä, koska kukaan muukaan ei käyttänyt. Joitakin vuosia sitten sain iäkkäältä tädiltäni lahjoituksena (jälleen) punaisen pyöräilykypärän, jota hän ei jostain syystä tarvinnut tai käyttänyt. Lahjoituksen hetkellä kuvittelin kypärän olevan oikean kokoinen, mutta vähän pieneksihän se lopulta osoittautui ja päätyi kaapin perukoille.

Tällä viikolla joku järjen hiven kuitenkin ajautui päähäni jostain ja nyt minulla on vihdoinkin kunnollinen kypärä. Jonka ohjeissa muuten lystikkäästi sanotaan, että "aseta kypärä ennen kaikkea päähäsi".

torstai 2. toukokuuta 2013

Ei vielä tänäänkään


Ei se kevät nyt oikein alkanut vieläkään. Aamupäivällä satoi lunta ja muutaman tunnin kirkkaamman jakson jälkeen alkoi sataa vettä, joka näyttää taas yrittävän saada kiinteämpää muotoa.

Viiden kilometrin pyörälenkki tuntui kylmässä ilmassa Ranskan ympäriajolta.

Kukkapenkistä innokkaimmin päätään nostavat krookukset, joita en edes muistanut istuttaneeni. Eivät nekään kyllä kukkia vielä tahdo.

Sisäistä lämmikettä saa onneksi tulisesta jauheliha-papukeitosta.

Edit. Anonyymi vakkari toivoi keiton ohjetta. Nyt sen alkulähteille pääsee keiton nimeä klikkaamalla.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Vappu!







Aattona paistettiin tuhat ja yksi munkkia. Syötiin nakkeja, coleslaw'ta ja ranskalaisia. Juotiin kuohujuomaa ja kerrottiin huonoja juttuja puolille öin.

Toukokuu alkoi pienimuotoisen brunssin valmisteluilla. Minä tein hedelmäsalaattia ja Don grillattuja juustoleipiä, jotka osoittautuivat vallan makoisiksi. Ehdimme kaupunkiin juuri ja juuri kahdeksi katsomaan Oulu MC:n perinteistä vappuajoa. Rotuaarilla oli tarjolla teekkareiden torvimusiikkia ja jäätelökin oli pakko ostaa vaikka kylmä olikin. Nyt sitä ei sentään tarvinnut lumisateessa syödä, kuten kävi kaksi vuotta sitten.