lauantai 27. huhtikuuta 2013

Kiiminkijoki








Eilen tehtiin ilta-ajelu Kiiminkiin ja käytiin ihmettelemässä tulvivaa jokea. Jäälautat viilettivät aikamoista haipakkaa virrassa ja eräskin pieni silta tärähteli lauttojen osuessa sen rakenteisiin. Ajoimme Koitelin koskelle asti, ei taida sielläkään normaalioloissa olla ihan samanlaista virtaa kuin nyt. Emme olleet ainoita tulvabongareita, samat autot ja moottoripyörät pysähtyivät useammassa tulvapaikassa.

Kaukainen vieras


Äitimuori körötteli keskiviikkona yhdeksän tuntia junalla ja tuli tänne muutamaksi päiväksi kylään. Sen kunniaksi piti syödä vähän (kaupan) leivoksia. Tuliaispelargonia kököttää nyt ikkunalla Kerttu II:n kanssa ja antoi hyvän tekosyyn heittää pois yksi kyllästyttävä vanha kukka. Kävimme myös vähän herättämässä pahennusta paikallisen terveyskeskuksen labran täpötäydessä odotustilassa, jossa kaksi suulasta karjalaista erottui aika selvästi vaisuista pohjoispohjalaisista. Loppuajan virkkasimme sohvalla ja virkoimme mitä mieleen juohtui. Nyt emo onkin jo kotimatkalla.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Ilmapallona luokses pompin

Yhdellä oli tällä viikolla synttärit ja toisella nimpparit.
Matkaan lähti siis kaksi ilmapallokorttia.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Toivo elää


Taisin vihdoinkin löytää ne syksyllä istuttamani tulppaanit.
Tai ainakin yhden niistä.

Toivo keväästä taitaa sittenkin elää, vaikka näin harmaana päivänä siihen voi olla vaikea uskoa.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Win-win situation

Ostin itselleni kakkukirjan. 
Sen kylkiäisenä sain Magisson kakkulapiohärpäkkeen, jota olen vaihtelevalla intohimolla (eli aika laiskasti) himoinnut muutaman vuoden. Lisäksi Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi kaupan päälle irtosi Jari Tervon kirja. Don aina toisinaan mutisee itsekseen, että pitäisi lukea niitä Tervon kirjoja, joten nyt on mitä lukea.

Mielestäni tämä on ihan selkeä win-win -tilanne.
Etenkin kun kakkukirjassa on myös porkkanakakun ohje ja Don voisi varmastikin elää pelkällä porkkanakakulla.

Ja koska ruusuja ei ole pahemmin näkynyt, piti ostaa kesämekko jossa on edes jotain hajuherneitä.

Hyvin onnistuin taas perustelemaan tämänkin ostosretken.

Seitsemän vuoden polkkaus eli "Hei perustetaanko blogi!"

Kuvaelmia bloggauksen alkutaipaleelta.
Tänä päivänä tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä, kun perustin ensimmäisen blogini.

Muistan hämärästi kuin eilisen päivän sen, kuinka entinen työkaverini kahvitauolla intoili jostain käsityöblogeista. Että minä varmaankin pitäisin niistä, sillä olin juuri löytänyt uudelleen neulomisen taidon (vaikka pitkän aikaa neuloinkin nurjan silmukan ihan päin mäntyä ja ihmettelin mikä tässä mättää). Taisin kysyä toveri Googlelta näistä mystisistä blogeista ja jäin saman tien koukkuun. Halusin saada oman! Ja tietysti käsityöblogin, koska enhän muita ollut silloin vielä nähnytkään, ammoisena vuonna 2006.

Ja käsityöblogin minä sain. Sitten oli myös pakko tehdä käsitöitä, että sain sinne täytettä. Sittemmin blogeja on tullut ja etenkin mennyt. Pikaisella laskutoimituksella arvioisin, että olen elämäni aikana perustanut parikymmentä blogia (kyllä, tähänkin varmasti olisi joku lääkitys saatavilla). Pisimpään niistä on laiskanpulskeasti valtavan aktiivisesti toiminut ytimekkäästi nimetty elokuvablogimme Ladies and Gentlemen, welcome to my submarine lair. It's long, hard and full of seamen.

Joku on varmasti joskus kysynyt minulta miksi minä bloggaan, tai ainakin olen sitä hiljaa itsekseni pohtinut. En kuitenkaan osaa siihen mitään suurempaa syytä sanoa, etenkin kun alunperin vain innostuksissani ajauduin sitä tekemään. Haluan valokuvata ja haluan kirjoittaa, blogissa ne saa näpsäkästi yhdistettyä ja parhaassa tapauksessa joku vielä kommentoikin jotain.

Vaikka syyt ovat hämäriä, niin pois en aio mennä.
En, kun nyt olen ollut täällä jo niin kauan. Taidan julistautua blogifossiiliksi.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Onnelliset varpaat

Onnelliset varpaat pääsevät piiloon lahkeiden sisään.
Lahkeiden, jotka ilman kenkiä ulottuvat maahan asti. Kenkien kanssakin lähestulkoon.
Ne lahkeet keräävät kaiketi roskia ja kastuvat märällä säällä. Mutta mitä siitä, kun kerrankin on sellaiset lahkeet.

Kolmenkymmenenkuuden tuuman lahkeet.

Ensimmäiset Long Tall Sallysta tilaamani housut tulivat postilaatikkoon torstaina, toiset perjantaina. Kahdessa viikossa tilauksen tekemisestä eikä tarjouslaarista tilaaminen ahdistanut lompakkoakaan liikaa. Horisontaalinen koko olisi voinut ehkä olla numeroa pienempi, mutta eivätpähän ainakaan purista.

Tärkein osuus (eli ne lahkeet) on täydellinen.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Hauska poika

Aviomies suuntasi viikonlopuksi pilkkireissulle jonnekin Savon tietämille.
Se jäi vielä epäselväksi tapahtuuko pilkkiminen jäällä vai baaritiskillä.

Minä käytin tilaisuuden hyväkseni ja lähdin treffeille Saariluoman Jaskan kanssa. Hauska poika, vaikka ei nyt ihan tärviölle tarvinnutkaan itseään nauraa. Kotiin sain kyydin eräältä ystävälliseltä herralta ja niin säästyivät Donin (lahjontamielessä kuulema) jättämät taksirahat. Sehän tarkoittaa tietenkin sitä, että joudun ostamaan niillä itselleni jotain oikeinoikein kivaa.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Syntymän ihme




Siskoni raportoi jo aikoja sitten leskenlehdistä, äiti puolestaan on piinannut kuvaviesteillä pihalla kukkivista krookuksista ja sinivuokoista. Meillä takapiha on vielä niin tukevan hangen peitossa, että jonnekin (en enää muista minne...) istuttamani tulput joutuvat odottamaan aika pitkään esiinpuskemista. Mutta onneksi meillä on Kerttu II!

Olen jo viikkokaupalla kytännyt olohuoneen ikkunalla kököttävää kiinanruusuamme Kerttu II:sta ja odottanut milloin sen pullein nuppu poksahtaa auki. Tänä aamuna se vihdoin oli tapahtunut, oi riemua! Lisäksi ainakin neljä muuta nuppua odottaa kasvamista kukkimiskypsiksi.

Kerttu II saapui talouteemme joskus viime syksynä, sillä hänen edeltäjänsä ihanan keltainen Kerttu I menehtyi toissatalven aikana. Olisin mieluusti halunnut uudenkin kiinanruusun olevan yhtä kauniin keltainen, mutta valikoima tuntui olevan täällä vähän nihkeä. Kerttu II tuntuu toistaiseksi viihtyneen edeltäjäänsä paremmin pimeässä pohjolassa ja toivottavasti tilanne säilyy samanlaisena jatkossakin.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Aulaemännät ja lakimiehet

Keskisuomalaisessa oli uutinen mies-loppuisten ammattinimikkeiden lisääntymisestä.

Otsikosta jo tiesin, että uutisen kommentteja ei kannata mennä lukemaan. Mutta minkä sitä ihminen uteliaisuudelleen voi. Enkä joutunut pettymään, sen verran "laadukasta" argumentaatiota sieltä jälleen kerran löytyi.

En jaksa paasata kielenkäytöstä ja sen suhteista valtaan (siitä voi kukin lukea tahollaan), mutta olisihan se kiva jos nuo kohta isoisä-sanakin kielletään -ihmiset vaivautuisivat hetkeksi ajattelemaan mitä suustaan tai näppikseltään päästävät. Tai miettisivät edes sitä, kuinka moni mies suostuisi työskentelemään esimerkiksi tittelillä aulaemäntä. Ja sen jälkeen sitä, että miksi naisen pitäisi suostua olemaan lakimies.

Oikeasti haluaisin kirjoittaa tästä aiheesta kymmenentuhannen merkin avautumisen, mutta ehkä tämäkin jo helpottaa sen verran, että pystyn elämään seuraavaan tasa-arvokeskusteluun asti.
Kiitos ja anteeksi.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Olento

Oranssi KoKo-mukini heittäytyi männäviikolla itsetuhoisesti kaapista alas, joten houkuttelin Donin eilen Iittalan Outlettiin uuden hankintaan. Kuten arvata saattaa, mukia emme ostaneet, mutta kaikkea muuta kylläkin. Kauneimpana tuollaisen ison Korento-lautasen, joka meillä kulkee nimellä Olento, sen Donin mielestä hirvittävän ötökän takia, joka sarjassa esiintyy. Turkoosi väri on kuulema poistumassa tuotannossa, joten pakkohan lautanen oli hamstrata. Ja pakkohan lautaselle oli kehittää jotain asetettavaakin, ihan vain siksi tein Pätkis-muffinseja (enkä ollenkaan siksi, että olen viikon päivät himoinnut sitruuna-marenkipiirakkaa ja kun vihdoin olisi ollut aikaa sen tekemiseen, se ei tuntunutkaan enää kivalta ajatukselta).

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Hajalla?

Graduseminaarin jälkeen on yleensä aina vähän tommoinen olo. Että ei tiedä mikä raaja on kiinni missä ja onko kokonainen ollenkaan.

Siksi olikin aika yllättävää, miten antoisa eilinen seminaari oli. Sain hyvää ja rakentavaa palautetta ja jopa itsekin ymmärsin mistä puhutaan. Tajusin, että olen muutamaa asiaa ajatellut ihan liian vaikeasti ja siksi jäänyt sätkimään paikoilleni. Sain käskyn syöksyä kohti aineistoa ja käyttää maalaisjärkeä sen kanssa.
Ei kuulosta ollenkaan vaikealta tai ahdistavalta.

Olen taas melkeinpä innoissani aiheestani ja tahtoisin päästä sukeltamaan siihen. Ensin on kuitenkin selätettävä viimeinen tentti, viimeinen luentopäiväkirja, viimeinen artikkeli ja vielä yksi muu viimeinen asia. Sen jälkeen puuttuu vain se pikkuinen gradunen (matkalla kohti väitöskirjaa, jonka aihe on niin nerokas että ihan itkettää).

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Täysi työpäivä


Tänään oli tuottoisampi päivä kuin aikoihin.

Don sai laitettua laminaatin vaatehuoneen lattiaan ja minä kirjoitin noin kolme sivua gradua. Mikä on enemmän kuin pitkiin aikoihin. Vaatehuoneremontin jälkihuumassa tuli käytyä tavaroitakin vähän läpi. Kelvottomat vietiin roskikseen ja kelvolliset arkistoin odottamaan Siivouspäivää. Se arkisto onkin jo neljän laatikon kokoinen.

Viimeisillä voimilla selasin vielä läpi hervottoman kasan käsityölehtiä ja iso pino niitäkin päätyi odottamaan Siivouspäivää ja toivottavasti uutta onnellista omistajaa. Voi miksi toukokuun loppuun on vielä niin pitkä aika?!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Tyttöjen värit

Kylpylän poreallas.
Isä ja noin viisivuotias tyttö keskustelevat.

"Minkä värisen sä tahtoisit sen verkkapuvun?"
"Mustan!"
"Mustan?! Ei kai nyt mustaa..."
"Tummansinisen!"
"No jopas. Etkö sä haluais jotain tyttöjen väriä?"

Vaati aavistuksen verran itsehillintää olla kommentoimatta näitä tyttöjen värejä.

36"

Oma älyn hitaus ärsyttää joskus suunnattomasti.

Jokunen blogin lukija saattaa ollakin jo tietoinen siitä, että minulle on vartta kertynyt noin 186 sentin edestä. En ole sitä suuremmin elämäni varrella surrut, mutta vaateostoksilla asia aiheuttaa aina tuskaa. Caprilahkeiset housut voivat olla muodissa noin viiden vuoden välein ja ihan vilpoisat kesällä, mutta siinä vaiheessa kun niitä joutuu käyttämään ympäri vuoden läpi elämänsä, alkaa pikkuhiljaa sylettää. Lisäksi monet vaatevalmistajat tuntuvat uskovan, että pitkän ihmisen täytyy ehdottomasti olla myös aivan järjettömän lihava. Minähän en toki ole edes sieltä ohuimmasta päästä, mutta jos sopivan mittaisiin farkkuihin mahtuisi lähes aina mukaan toinenkin tyyppi, niin kyllä jossain on vikaa. Noh, todellisuudessa olen melkein aina jostain onnistunut löytämään lähes sopivan mittaiset ja kokoiset housut, joten on tässä ruikutuksessa hitunen karjalalisääkin mukana. Mutta vain hitunen.

Mitenkä tämä sitten liittyy älyni hitauteen?

No vaikka sillä tavalla, että vasta noin kuusi vuotta sitten hoksasin, että esimerkiksi ulkoiluhousuja voi ihan hyvin etsiskellä miesten vaateosastolta. Ei sekään aina auta, mutta monesti miesten housuissa on pitemmät lahkeet. Lisäksi älysin vasta eilen, siis eilen, että ehkä en olekaan tämän vertikaalisen haastavuuteni kanssa yksin. Sen seurauksena googlettelin pitkien naisten vaateliikkeitä ja kas. Niitähän löytyy.

Mutta ei siitä sen enempää nyt. Menen päivystämään postilaatikon viereen ja odottamaan, koska saapuvat kahdet Lontoosta äsken tilaamani farkut. Joissa lahkeen pituus on 36 tuumaa eli lähes 92 senttiä. Sehän onkin vain kolmetoista (13!) senttiä enemmän, kuin esimerkiksi HenkkaMaukan housuissa ja lähes kymmenen senttiä enemmän kuin monissa "extrapitkälahkeisiksi" mainostetuissa pöksyissä.

Oi Long Tall Sally! Make my day!