torstai 31. tammikuuta 2013

Valokuvatorstai - Oranssi

Lisää oransseja haastevastauksia löytyy Valokuvatorstaista.

Aloen ahdinko

Siirsin eilen ikkunalle hyljättyä rakkaudella vaalimaani Aloe Vera -kasvia toiseen paikkaan, kun huomasin sen keskellä ison pisaran mustaa kiiltävää nestettä. Mit ihmettä? Onko Aloe alkanut erittää öljyä? Tuleeko meistä nyt rikkaita? Tuleeko joku norjalainen öljynporausfirma pystyttämään öljynporaustornin meidän olohuoneeseemme, Aloen päälle? Voinko vihdoinkin ostaa pinkin TT-Audin?

Minä en keksinyt parempaa selitystä, sillä hortonomiset taitoni ovat varsin vajavaiset. Ystäväni Googlekaan ei ollut järin avuliaalla päällä. Osaako joku Kirsikkapuiston lukijoista esittää valistuneen veikkauksen Aloen hämmentävästä tilasta?

Ennen ja jälkeen

Kävin kampaajalla.
Saksia ja väripurkkia käsitteli Mikko Hyvän olon keskus Goalaksessa.
Minä niiiiiin tykkään!!!

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Tehän ootte jo oikein kun te ootte vaan just noin

Minä silloin kun ulkonäkökompleksini oli suurin.
Istuin eilen kampaamon tuolissa ja luin naistenlehteä, jonka eräässä artikkelissa sivuttiin naiseusvalmennusta. Ensiajatukseni oli että wtf, eikä se siitä liiemmin muuttunut. Yksityiskohtia en toki jaksa muistaa, mutta naiseusvalmennus lähti ilmeisesti liikkeelle laihduttamisesta; tuosta jokaisen naisen ikiaikaisesta harrastuksesta. Sitten laitettiin vaatekaappi kuntoon, pakkelia naamaan ja tukka nätisti. Minulle jäi jutusta mielikuva, että näiden asioiden (painoindeksin mukaisesti normaalin ulkomuodon, värianalyysin mukaan valittujen vaatteiden, meikkitaiteilijan piirtämän naaman, hiusmuotoilijan asettelemien suortuvien) ja oikean naiseuden välille vedettiin aika ronski yhtäläisyysmerkki. Mikä tosin tehdään aika monessa muussakin paikassa, milloin selkeämmin, milloin huomaamattomammin.

Siinä vaiheessa oli kuitenkin pakko laittaa lehti pois, sillä alkoi sylettää niin rankasti.

En sano, että laihduttamisessa, kauniisti pukeutumisessa tai meikkaamisessa on mitään vikaa tai pahaa, teenhän niitä itsekin. On aivan ymmärrettävää, että tunne siitä, että kiharat ovat kohdillaan ja sukkahousussa ei ole silmäpakoa antavat rohkeutta ja uskoa itseen. Samaa kaiketi sivutaan tässä Saara Sarvaksen Survival kit -blogijutussa, jota pari päivää sitten taivastelin kun ei sen ajatusmaailma ihan itselleni auennut.

Maailmassa on kuitenkin iso paksu virhe. Nimittäin se, että kaikki ulkoinen asetetaan ykkössijalle. Ulkoisten asioiden parantamisen annetaan ymmärtää olevan portti autuuteen, tai ainakaan ilman tiettyjä ulkoisia kriteerejä nainen ei ole nainen. Oikea nainen. Lisäksi ne ulkoisen kauneuden kriteerit on hyvin tarkkaan määritelty. Ilman mekkoa, korkokenkiä ja huulipunaa ei vaan voi olla (naisellinen) nainen ja jos muuta väittää, niin sehän tarkoittaa sitä että ei ole sinut oman naiseutensa kanssa. Naisena olemisen tapa on yksi ja ainoa ja kaikkialla samanlainen.

Hohhoijaa.
Minä vaan olisin tullut paljon paremmalle tuulelle siitä, että olisin voinut lukea naisista, joita rohkaistaan hyväksymään itsensä sellaisina kuin he ovat. Autettu heitä näkemään, että he ovat kauniita ja ihania kaikkine virheineen ja vatsamakkaroineen. Sen sijaan sainkin lukea taas yhden länsimaisen kauneuskäsityksen myyntipuheen, jossa naisia autettiin muokkaamaan itsestään sellaisia, millaisia joku muu heidän haluaa olevan.

Ja kyllä.
Tätä kaikkea pohdin kampaamon tuolissa, joten en ole synnitön itsekään.


Loppukaneettina mainottakoon, että tarkoitukseni ei ole mollata naiseusvalmennuksessa käyviä, sitä ammatikseen harjoittavia tai ketään muutakaan henkilökohtaisesti. Kyseinen artikkeli toimi ainoastaan innoittimena tälle varmaankin vajavaisesti esitetylle ajatuskululle ja kaikki kritiikki on kohdistettu korkeintaan yhteiskunnan epärealistisille odotuksille ja vääristyneille kauneuskäsityksille.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Ex tempore -päivälliskutsut

Note to self: älä tee ruokaa nälkäisenä.
Se johtaa siihen, että unohdat ottaa ruoasta blogikuvan.

Siksi joudutte tyytymään pelkkään sanalliseen todisteluun siitä, että eilisten ex tempore -päivälliskutsujen jauhelihatortillat olivat erinomaisen hyviä. Totta kai ne olivat, sillä olinhan reipas ja tein itse omin pikku kätösin sekä salsan että guacamolen.

On myös hirvittävän kätevää, että ostimme ison sohvan.
Vieraat viihtyivät sillä puoli tuntia, loput kuusi tuntia istuimme tiiviisti keittiössä.

perjantai 25. tammikuuta 2013

"Raahe, Oulun Porvoo"


Sofian talon pariisilaisia muotilehtiä.

Raahen kirkko. Eero Järnefeltin maalaama alttaritaulu ja Marjaana Kojo-Eskolan kirkkotekstiilit.

Kruununmakasiinimuseo. Maailman (?) vanhin sukelluspuku ja suloinen hylje.
Matkailu avartaa, kyldyyrimatkailu etenkin. Olin tänään mukana PROTOn eli Pohjois-Suomen muotoilijat ry:n päiväretkellä Raahessa. Pääsimme tutustumaan Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopistoon, koulun perustajan mukaan nimettyyn ensimmäiseen koulurakennukseen eli Sofian taloon, sekä tekstiilitaiteilija Vuokko Isakssonin näyttelyyn Myötätuuli-galleriassa. Lisäksi kävimme Raahen satavuotiaassa kirkossa, jota esitteli sen hienot kirkkotekstiilit suunnitellut ja toteuttanut Marjaana Kojo-Eskola (hieno kirkko, menkää ja katsokaa!). Vierailimme myös uudessa Kruununmakasiinimuseossa sekä Grafiikanpaja Aavassa, jossa Juha Laakso ja Raija Korppila kertoivat työstään (ja tarjosivat kahvia sekä talon isännän leipomaa kakkua). Laaksoa ja Korppilaa löytyy muuten myös meidän ruokailutilamme seinältä.

Hirvittävän kiva päivä siis! Hirvittävän kiva ja hirvittävän uuvuttava... Ja mitä otsikkoon tulee, eräs mukanaolleista totesi, että Raahella on kauniine vanhoine taloineen ja taiteilijoineen hyvät mahdollisuudet tulla Oulun Porvooksi.
Sitä odotellessa.

torstai 24. tammikuuta 2013

Päivän innovaatio

Miksei ole läpi yön auki olevia kampaamoja?
Kyllä pitäisi olla.
Meitä varten, jotka saamme tukkainspiraation ja haluamme päästä toteuttamaan sen heti.
H-E-T-I.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Viisi kiloa appelsiineja




Raahasimme Donin kanssa kotiin viisi kiloa halpoja appelsiineja, sillä yhtäkkiä taas muistimme omistavamme sähköisen mehunpuristimen. Sen muovinen kannu on jossain muutossa haljennut, mutta ei onneksi haittaa mehunteossa. Samoihin aikoihin tajusin pakastimessa piileskelevien mustikoiden mahdollisuudet. Sunnuntaina niitä tarjoiltiin maitokiisselin päällä ja sittemmin olen itselleni hyvin epätyypillisesti terästänyt niillä jogurttia. Suurin huolenaiheeni onkin nyt se, että tällä menolla mustikat loppuvat ennen kesää ja sitä, kun mustikantoimittajani taas pääsevät vauhtiin keräämisessä. Nämä mustikantoimittajat tunnetaan myös nimikkeillä äiti ja isä... Itsehän en metsään mene, sillä kuten Viiun kanssa eilen tuumasimme, sieltä ei löydy kuin hirvikärpäsiä ja hukka eli kadotus eli eksyminen. Kuten on tullut todistettua.

Mustikka-ahdistus onneksi lieveni kun hoksasin, että pakastimessa on myös puolukoita. Ja että niistä saa banaanin, pellavansiementen ja jogurtin kanssa julmetun hyvää smoothieta.

Joten, kun nyt olen päiväni aloittanut tällaisella vitamiinimäärällä (sekä vakuuttamalla siskolle puhelimessa että kyllä kyllä, olemme olleet terveitä), on aavistuksen ironista löytää itsensä sohvalta kahdenkymmenenseitsemäntuhannen niistetyn nenäliinan keskeltä. Mutta onneksi nyt on iso sohva.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Miesten mittojen mukaan

Välillä on hauska saada professori ns. rysän päältä kiinni.

Sukupuolentutkimuksen luennolla proffa kertoi aihetta sivuavaa esimerkkiä siitä, kuinka oli joskus vuokrannut matkalla ollessaan auton.

"Se oli joku sellainen todella iso henkilöauto, merkkiä en nyt muista. Istuin ratissa ja huomasin, etten yllä yhtään mihinkään. Ratti on liian kaukana ja polkimet samoin, enkä oikein mitenkään asettunut siihen autoon. Pohdin mielessäni, että tämä on nyt selkeästi miesten mittojen mukaan tehty."

"Tuota, anteeksi mutta näin 186-senttisenä naisena on ihan pakko protestoida tuota miesten mittojen mukaan tehtyä vastaan..."

"Niin... Tuo on ihan hyvä huomio."

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Linolevyä ja laudevahaa


Säälittävän lyhyen hiihtolenkin, pinaattilasagnen ja päiväunien voimalla innostuimme askartelemaan. Don hioi saunan lauteita ja suti pintaan laudevahaa, minä tein sillä aikaa taidetta ja kuopsutin linolevyä painokuntoon.
Molemmista lisää myöhemmin.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Olohuone uusiksi



Perjantai-iltana hyvästelin pienen punaisen sohvani, jonka nelisen vuotta sitten hankin pienoiseen asuntooni rakkaalta ystävältäni ja hänen mieheltään. Näiden neljän vuoden aikana sohvalla on katsottu monta elokuvaa, nukuttu monet päiväunet ja se on matkannut palasina toiselle puolelle maata. Nyt se etsii uutta elämää kierrätyskeskuksen kautta.

Pienen punaisen sohvan tilalle kannoimme Donin kanssa ison harmaan divaanivuodesohvan. Ja tokihan uusi sohva vaati uudet verhot (ts. verhon) olohuoneeseen. Vallilan Hellekesä-kangasta löytyi Kodin Ykkösestä juuri sopiva tarjouspala, joten surautin siitä verhon ikkunan toiselle puolelle. Toinen reuna olkoon ilman verhoa, kuten on tilanne muissakin huoneissa tällä hetkellä. Verhokankaan valitsi muuten Don, joka edellisenä päivänä ehti todeta, että "ei mitään kukkaverhoa ainakaan, olen ihan tarpeeksi katsellut kukkaverhoja".

Olohuoneen uutta ilmettä juhlistimme lämpimällä bulgur-halloumisalaatilla, joka oli yksinkertaisesti h-y-v-ä-ä.

Perhoskukkia

Yhdelle synttärisankarille lähti tällä viikolla tämmöinen kortti.

Kuvittelin sen esittävän kukkasia, mutta Don tulkitsi ne perhosiksi. Olkoot siis perhoskukkia.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Avioehdonallekirjottajaiset

Lauantaina houkuteltiin muutama todistaja mustikkajuustokakulla ja lohipiirakalla laittamaan nimensä alle paperiin, jonka tekemisessä on vetkuteltu liki kaksi vuotta. Mukana näissä "kekkereissä" oli myös pari lapsukaista jotka todistivat sen, että on täysin mahdoton yrittää ennakoida mikä ihmistainta kiinnostaa. Itse en ainakaan olisi osannut arvata, että Happy Hookerin sivunumeroiden ääneenlukeminen tai punaisen talvikenkäni paijaaminen voivat olla kiinnostavia ajanvietteitä.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Teippaan koko maailman

Raidallinen ja mattamusta teippi Teippitarhasta, violetti (muistaakseni..) Sinooperista.



Imuroinnin, saunan ja avokadopastan jälkeen iski teippausinto. Don kuorsaa sohvalla katsoo Kunniattomia paskiaisia ja minä laitan eteistä uuteen uskoon. Idean kähvelsin törkeästi viime viikonlopun ihanalta emännältä ja kehittelin sitä omaan suuntaani. Samainen emäntä on muuten seinällemme päätyneen kissataulun tekijä. Seinäkalenteri puolestaan on Tampereen Pispalan koulun 5A-luokan aikaansaannos.

Teippaussessioni seurauksena kylpyhuoneen ovessa ollut tylsä sydän korvautui viimevuotisesta seinäkalenterista leikatulla tyttökuvalla ja naulakon viereen syntyi huomautuslappu kierrätyspinossa olleesta tylsästä kirjasta. Aikaisemmin päivällä lainasin Visuaalisesti vaativalta Kottaraiselta idean paperikasseista tehdyistä kukkaruukunpäällisistä. Kirsikkapuiston ainoa sovelias paperipussukka sattui olemaan peräisin Alkosta, vaan haitanneeko tuo.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

MAYDAY! MAYDAY!


Kävi niin kehnosti, että neuloessani taas yhtä huivia, loppui lanka kesken neljä kerrosta ennen kuin huivi olisi ollut valmis. Neljä kerrosta. Voitte uskoa, että ottaa päähän.

Siksi siis tällainen avunhuuto intternetin syövereihin:
Sattuuko sinulla olemaan joutilaana SandnesGarnin Alpakka-lankaa, väri 6063 ja värjäyserä 7631? Puolikaskin kerä auttaisi asiaani. Maksan melkein mitä tahansa oikean värjäyserän langasta!

Jos joku ihana ihminen pystyy auttamaan tässä, laittakoon viestiä kommenttilootaan tai sähköpostia osoitteeseen: kirsikka [miumau] kirsikkapuisto [piste] net

tiistai 8. tammikuuta 2013

Toinen Ginkgo // Second Ginkgo


Joulun aikaan kaipasin ajanvietteeksi jotain kivaa käsityötä. Aloin sitten huvikseni neuloskelemaan Ginkgo-huivia (Ralvery-linkki) turkoosista alpakkalangasta. Samanlaisenhan tein jo häitä varten itselleni viime keväänä, vaikka h-hetkellä olikin sitten niin lämmintä, etten huivia tarvinnut. Eikä minulla ollut käyttöä tälle uudellekaan yksilölle. Se sai siis uuden kodin Espoosta ja minun lankavarastoni hupeni huikeat 80 grammaa... Kunnollista kuvaahan en tokikaan tullut huivista ottaneeksi.

//

Around Christmas I wanted something nice to knit so I started a new Ginkgo Shoulderette Shawl. The first one I knitted last spring for our wedding and just fell in love with the pattern. Because I had no use for this turquoise shawl I brought it to my dear friend.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Kakkua ja sampanjaa // Cake and champagne

Lauantaina juhlittiin kolmekymppisiä. Syötiin kakkua ja juotiin sampanjaa ja majoituttiin hotelliin ja hohtokeilattiin ja syötiin hervottoman hyvää ruokaa ja juotiin vähän lisää kuohuvaa ja muutama olut. Tainnuttiin ihanan hotellisängyn syleilyyn suklaatahrojen keskelle, sillä joku meistä avasi karkkipussin vähän turhan lennokkaasti. Sunnuntain aamiainen nautittiin ikkunapaikalla kymmenennessä kerroksessa ja sitten oli käytävä vaahtokylvyssä ennen kuin pystyi syventymään taiteeseen. 52 sielua oli ihan sopiva määrä yhdelle iltapäivälle.

Kotiin lennettiin puoli tuntia myöhässä.

//

On Saturday we went to a birthday party to Helsinki. Everything was almost too fun and definitely too quickly over. We ate cake, drank champagne, went to bowling, ate awesome dinner, drank few beers.

Yhdentoista kysymyksen haaste


Anselmi haastoi minut vastaamaan yhteentoista itseäni koskevaan kysymykseen. Koska olen laiska, vastaan vain haasteeseen, mutten tällä erää jaksa välittää sitä eteenpäin.

1. Jos sinun pitäisi vaihtaa nimesi mikä se olisi (ihan koko nimi)? 
Ennen naimisiinmenoa himoitsin Donin äidin tyttönimeä, mutta koska Don ei suostunut omaa sukunimeään vaihtamaan, jäi se minultakin vain haaveeksi. Mutta jos se olisi mahdollista, niin sen nimen nappaisin sukunimekseni. Jätän nimen kuitenkin mainitsematta tässä, koska sen kantajia on niin vähän. Jos etunimen suhteen pysytään realistisena, niin sitten lisäisin vain kolmannen nimen itselleni, jonka jälkeen olisin Kirsi Marjatta Katariina.

2. Jos saisit päättää että hiuksesit olisi vastakohtaista laatua kun omasi vaihtaisitko (kihartuvat piikkisuoriksi tai suorat helposti kihartuviksi)?
Hiukseni ovat melkolailla suorat, joten kyllä voisin vaihtaa kiharoihin.

3. Sauna vai kylpyamme?
Hmm... Mieluusti molemmat. Olen asunut saunattomassa kylpyammeellisessa asunnossa sekä saunallisessa kylpyammeettomassa asunnossa ja molemmissa eläminen oli mahdollista. Jos ihan pakko olisi valita vain toinen, niin ehkä sitten kuitenkin se kylpyamme. Siitä saa paljon romanttisemman elämyksen halutessaan.

4. Jos pitäisi luopua koko loppuelämäksi jommasta kummasta kummasta luopuisit, herkut vai alkoholi (herkut on yhtä kuin kaikki herkku, karkki, sipsit, suklaa, jäde, leivonnaiset...ihan kaikki herkkunen)
Tämä on paha. Karkeista luopuminen ei tuottaisi tuskaa, koska juuri olin 110 päivää ilman niitä. Leivoksista luopuminen tosin voisi olla vaikeaa... Joten kai se on sanottava että alkoholi, vaikka kuohuviini hyvää onkin.

5. Mikä oli vuoden 2012 paras biisi tai levy jos biisi ni voi linkata vaikka youtubesta?
PMMP:n Tytöt on esimerkiksi aika hyvä piisi.

6. Kolme hauskinta kuvaa vuodelta 2012?
En tiedä ovatko nämä nyt niin hauskoja kaikki, mutta ainakin jollain tapaa itselle merkittäviä. Ja kaikki kuvat ovat siis tästä blogista.

Tästä blogimerkintään.
Tästä blogimerkintään.
Tästä blogimerkintään.














7. Ärsyttävin piirre kanssaihmisten käyttäytymisessä?
Kai se on se sellainen minäminäminä-asenne. Että ajatellaan vain itseä eikä oteta muita huomioon. Myös ylimielisyys ja ihmisten arvottaminen esimerkiksi koulutustason tai ammatin mukaan on ärsyttävää.

8. Mikä olisi sellaista mitä et kertakaikkiaan kehtaisi tehdä julkisella paikalla, nimeä kolme pahinta?
Varmaan aika monet ruumiintoiminnot sekä lemmiskely. 

9. Oletko tehnyt elämäsi aikana jotain laitonta? Jos tohdit niin kerro ihmeessä mitä? Ja jos väität että et, niin valehtelet, hehe.
No ainakin olen saanut pysäköintivirhemaksun. Lasketaanko se laittomuudeksi? Olen myös kävellyt päin punaisia valoja ja ajan säännönmukaisesti pyörällä ilman kypärää.

10.  Mikä on noloin/siistein tatuointi mitä olet eläessäsi nähnyt (kuva olis kiva)?
Noloimpia ovat varmasti kaikki nämä "rakkaustatuoinnit", kun otetaan puolison nimi käsivarteen ja sitten erotaan puolen vuoden päästä. En myöskään pidä värillisistä tatuoinneista, tuntuu että ne ajan kanssa menevät aina epäsiistin näköisiksi. Siisteimpiä ovat siis mustalla tehdyt, mutta en kyllä sen tarkemmin osaa tiettyä kuvaa sanoa.

11. Rehellisesti, oliko haaste kiva vai vähän blah?
Vähän sekä että, kuten haasteet yleensäkin. Haasteisiin on kiva vastata, mutta en aina itsekään jaksa lukea muiden haastevastauksia...

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

30

Viikonloppuna juhlittu synttäripoika sai tällaisen kortin. // A Birthday card for the one we celebrated this weekend.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Uusi koto // New Home



Ystäväpariskunta meni ja hankki pallon jalkaansa asuntolainan muodossa. Tämän blogimerkinnän ilmestyessä nautimme varmaankin juuri itsejauhettua aamukahvia uuden kodon kyökissä.

Perinteen mukaan uuteen asuntoon on vietävä leipää ja suolaa, joten niin me veimme. Lisäksi mukaan pistettiin parit elokuvaliput, että välillä pääsee sieltä kotoa poiskin. Tekaisin myös huopapalleroista yhden pannunalusen.

//

Pair of friends bought a new home. We went to see their place this weekend and brought some gifts to them. I made a pot coaster of the balls I felted and draw this card for them. There's also some salt and bread in the gift package.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Uusi vuosi // The New Year

Yksi mukavimpia vuodenvaihtumisia tässä kaupungissa. Insinöörit taantuivat kymmenkesäisiksi paukutellessaan parikymmentä vuotta vanhoja papatteja taloyhtiön lapsilauman keskellä. Tarjolla oli kuohujuomaa, nakkeja ja pottusalaattia (sekä coleslawta meille pottusalaattikieltäytyjille), niin kuin asiaan kuuluu. Sitten pelattiin Rappakaljaa ja sivusilmällä katsottiin kuningattaren timanttijuhlan konserttia. Kaksi neljästä ehti jopa ottaa pienet torkut ennen vuoden vaihtumista.

//

Last night was maybe the best new year's eve in this town ever. We spent it with two friends, ate and drank little bit too much and played party games. Watched fireworks from their kitchen window. Nothing exceptional but very nice indeed.