keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kasvatusperiaatteellisia pohdintoja

Kuvan lapset eivät liity aiheeseen.
Eräälle ystävälleni oli sukulainen jossain ystäväni raskauden vaiheessa todennut, että nyt kannattaa kirjoittaa ylös kaikki ne tekemänsä pyhät lupaukset ja vannomiset lastenhoidon ja -kasvatuksen suhteen. Voi sitten joskus myöhemmin katsoa mitä on tullut luvanneeksi ja nauraa makeasti. Oletuksena siis oli, että moni asia ja ajatus muuttuu siinä vaiheessa, kun lapsi vihdoin on konkreettisesti läsnä. En ole koskaan ajatellut, että minulla on mitään erityisen suuria kasvatuksellisia periaatteita, joita haluan noudattaa. Mutta kun ryhdyin pohtimaan, niin kyllähän sitä joitakin asioita nousi mieleen. Katsotaan sitten vaikka vuoden päästä, kuinka moni näistä on toteutunut...

  • Minusta on vaikea kuvitella, että koko elämäni pyörisi lapsen ympärillä. Varmasti se jossain määrin ja jossain vaiheessa tulee pyörimään, mutta en näe lapsen kannaltakaan hyväksi sitä, että vanhemmat jatkuvasti passaavat tai viihdyttävät häntä tai ihmettelevät jälkeläisen aikaansaannoksia alituiseen kuin maailman kahdeksatta ihmettä. Ei se lapsi siihen kuole, jos sillä on välillä tylsää ja leluna vain käpylehmä.
  • Olen allerginen lastenmusiikille ja siksi olen päättänyt (yrittää) ulkoistaa mahdolliset lastenmusiikkikonsertit Donin vastuulle. Myös nämä tällaiset sisäleikkipuistotyyppiset paikat tuntuvat ajatuksena vastenmielisiltä, joten Don voi mieluusti hoitaa nekin jos tarve tulee.
  • Lapsellani on tosiaankin isä, joka mahdollisista puutteistaan (mm. insinööriys) huolimatta on järkevä ja älykäs ja erinomaisen kykenevä hoitamaan lasta. Yritän muistaa tämän etenkin siinä vaiheessa, jos hormonit sumentavat ajattelukykyni ja yrittävät saada minut uskomaan, että minä olen ainoa ihminen maailmassa, joka pystyy lasta hoitamaan sillä minähän olen (enkelikuoro laulamaan taustalle tässä kohtaa) äiti.
  • Minusta lapsella pitää olla selkeät rajat, tyhjiä uhkauksia ei pidä tehdä. Kun on yö, silloin nukutaan. Kun on ruoka-aika, silloin syödään. Kun isä tai äiti käskee tehdä jotain, silloin se tehdään. Kun häissä/hautajaisissa/kaupassa tulee itkupotkuraivari, silloin poistutaan takavasemmalle rauhoittumaan. Miten tämän sitten saa onnistumaan, siitä minulla ei ole aavistustakaan. Aion kuitenkin yrittää että se onnistuisi.
  • En aio laittaa lapselle kestovaippoja mutta ruokaa voin tehdä itse. Minä en syö juuri eineksiä, joten miksi lapsenkaan pitäisi. Tahdon myös, että lapsi oppii maistamaan kaikenlaisia ruokia ja etten minä ainakaan ole se, joka sanoo jo ennen ruoan tarjoamista, että "tätä sä et kyllä varmaan syö".
  • Toivon, ettemme kovin usein sortuisi käyttämään viihde-elektronisia vempaimia apuna lapsen viihdyttämisessä.
  • Toivon, että oppisin tekemään pienempiä ruoka-annoksia, vähemmän herkkuja ja jaksaisin raahata lasta pihalle ja leikkipuistoon ja hiekkarannalle ja kasvitieteelliseen puutarhaan ja taidemuseoon ja vauvauintiin ja muihin kehittäviin paikkoihin. (Mutta pelkään, että saatan usein olla liian laiska.)
  • Aion opettaa lapselleni, että ei ole olemassa tyttöjen ja poikien värejä. Ei ole tyttöjen ja poikien leikkejä. Ei tyttöjen ja poikien leluja. Ei tyttöjen ja poikien ammatteja. Että hänestä voi tulla isona ihan mitä tahansa, jos hän vain oikein kovasti yrittää. Vaikka palomies tai moottoripyöräpoliisi, jos hän on tyttö. Kosmetologi tai lastentarhanopettaja jos hän on poika. Voi tulla sittenkin, vaikka hän ei olisi tyttö eikä poika, vaan jotain siltä väliltä.
  • Tahdon, että lapseni oppii suhtautumaan ihmisiin ennakkoluulottomasti. Teen parhaani varmistaakseni sen, että hän ei joudu kuulemaan ennakkoluuloisia kommentteja, jotka liittyvät ihmisten seksuaalisuuteen, ihonväriin tai kansallisuuteen.

25 kommenttia:

  1. Hyviä periaatteita, hieno lista! Noista tavoitteista aika moni voi pitkäjännitteisellä työllä onnistua. Lastenmusiikista sanoisin, että se on kehittynyt ihan oikeaan rokki- ja taidesuuntaan (mikä ketäkin miellyttää) hurjasti esim. sen jälkeen kun omat lapseni olivat pieniä. Mutta tämähän ei ole niitä maailman suuria asioita.
    Nuo kaksi viimeistä kohtaa (tasa-arvo ja suvaitsevaisuus) sen sijaan ovat. Niissä on hurjan hyvät saumat onnistua, jos itse on rehellisesti tuota mieltä. Se ei ehkä kuitenkaan ole mahdollista, ettei lapsi ollenkaan kuulisi rasistisia ja ennakkoluuloisia kommentteja. Se sen sijaan on, että te vanhempina selitätte lapselle, mikseivät moiset kommentit ole asiallisia.
    Omat kaksi lastani ovat aikuisia ja mielestäni varsin onnistuneita ihmisiä, vaikka vanhemmat ovatkin tehneet hurjasti virheitä.
    Kerronpa tässä nyt viihteenä pari asiaa, jossa en pystynyt mitenkään pitämään kiinni periaatteista: ensimmäisen lapsen yönukkuminen oli vuoden verran ihan toivotonta, koska hän oli niin ihastunut äidinmaitoon ja halusi saada sitä vähän väliä. Taisin olla itsekin jotenkin ihastunut imettämiseen, koska olin sitten vähän pettynyt, kun toinen rupesi sylkemään rintaa ulos suusta jo puolivuotiaana. Jossain vaiheessa kai me aikuiset pääsimme univeloistamme ja nykyiset aikuiset lapset toki oppivat nukkumaan yönsä oikein hyvin.
    Toinen liittyy itkupotkuraivareihin ja ruokaan. Vanhempi lapsemme oli vajaa kaksivuotias, kun matkustimme lentokoneella Tanskaan. Hän olisi halunnut syödä voita suoraan voinappirasiasta, en antanut. Koko lentokone sitten kuunteli tunnin raivoisaa huutoa. Takaisintullessa komensin miestä avaamaan voinapin pikaisesti, jotta lapsi pysyisi hiljaa. Niin ne periaatteet karisevat tiukoissa paikoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ina näistä muisteluista, etenkin tuo voinappi sai naurahtelemaan. :)

      Sehän se kaiketi onkin hyvä ja huono puoli, että lasta ei pysty ihan säkissä kasvattamaan. Helppoahan se olisi, jos voisi pitää lapsen vain kotona ja sillä tavalla rajata kaiken mitä se kuulee ja näkee. Eli vaikeita aikoja lienee sen suhteen vielä tulossa, kun joudumme selittämään miksi jotakin sanaa ei saa käyttää ja miksi jotkut silti tekevät niin. Etenkin minulle voi tulla vaikeuksia, sillä suullisesti asioiden selittäminen on niin paljon hankalampaa kuin kirjallisesti.

      Poista
  2. Hyviä periaatteita. Ootte kyllä molemmat niin jalat maassa ja maalaisjärki pelaa, että ei oo mitään hätää sillä kaverilla joka teille kohta muuttaa asumaan!

    Tuohon toiseksi viimeseen kohtaan; itse jouduin lakkaamaan poikani (3,5v) varpaankynnet pinkillä kynsilakalla, koska hän itse pyysi enkä halua käyttää sitä tyttöjen juttu/poikien juttu korttia. Eniten tässä kyllä joutuu sitten "ojentamaan" muiden lasten mielipiteitä (esim puistossa) ja kestämään kulmien kohottelua heidän vanhemmiltaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No maalaisjärjestä nyt en aina tiedä... :)

      Nuo muiden lapset ne tässä vähän hirvittääkin. Tai pikemminkin ne lasten vanhemmat. Kun pelkään, etten osaa välttämättä kauhean korrektisti suorittaa sitä mahdollista oikaisemista... Mutta ehkäpä ne muidenkin ajatukset pikkuhiljaa muuttuvat, kun pinkkivarpaisia poikia alkaa olla enemmän.

      Poista
  3. Ihan vaan mietin... että jos tuosta "tyttöjen leikit ja poikien leikit" -kohdasta pitää tehdä jokin periaatepäätös... niin ajatteletko sinä sitten itse ihan vilpittömän puhtaasti edes niin. Jos oma maailmankuva ei ole erityisen sukupuolettunut, luulisi sen välittyvän ihan ilman erityistä paasaamistakin, joka voi vain kääntyä itseään vastaan. Huomattavan suurella osalla ihmisiä ja lapsia kun tuntuu kuitenkin olevan tarve samastua jompaankumpaan sukupuoleen.

    Ähs, kadun tämän lähettämistä jo nyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä kadu, niin minä voin selventää mitä tarkoitan. :)
      Tarkoitukseni ei siis ole paasata mitään ja todennäköisesti tuo tyttöjen leikit / poikien leikit -juttu tuleekin ilmi silloin jos tulee törmäys jonkun sellaisen kanssa, joka ajattelee tiukasti niin.

      Eli että jos esim. poikani haluaa leikkiä nukeilla ja joku tulee vaikka leikkipuistossa sanomaan, että hän ei voi tehdä niin, sillä nukkeleikit kuuluvat tytöille. Tällaisessa tilanteessa minä voisin (jos nyt en sille toiselle henkilölle) niin ainakin omalle lapselleni selittää, että tietenkin hän voi leikkiä nukeilla jos siltä tuntuu. Ehkä jopa osata selittää senkin, miksi joku muu ajattelee toisin.

      Pitkä ja lavea selitys, mutta toivottavasti jotenkin ymmärrettävä.

      Poista
    2. No, en minä itsekään onnistunut ilmaisemaan itseäni ymmärrettävästi, joten kelpaa minulle...

      Poista
  4. Olen seuraillut blogiasi jonkun aikaa, vaikka en aivan kohderyhmään kuulukaan (omat lapseni ovat 6- ja 8-vuotiaat jo). Mutta ihanaa silti lukea näitä ajatuksia, jotka ovat varmasti kovin samanlaiset kuin itselläni aikoinani.

    No, joissakin asioissa olen ehkä aivan ilman suurempia päättämisiä ja etenkin ilman suurempia yrittämisiä onnistunut:
    lapsemme rakastavat parsakaalia ruoassa - huom. itse en syö koskaan ja ruoastakin aina nostan pois (lasten lautasille) parsakaalin palaset.
    Kun lapseni olivat pieniä, samassa pihapiirissä oli paljon somalilapsia. Aioin sitten kotona valistaa lapsia siitä, että ihonvärillä ei ole mitään merkitystä. Meillä oli joku lastenkirja, jossa oli tummaihoinen lapsi ja luin sitä kirjaa lapsilleni tyyliin "tämä kirjan lapsihan on ihan niin kuin pihan XX." Molemmat lapseni olivat että ai miten niin? Siis, kun se on vähän tuolleen tummempi-ihoinen, yritin. Molemmat pyörittelivät edelleen silmiä että ei kyllä oo yhtään samanlainen.

    Olen siis oppinut näistä kahdesta tapauksesta sen, että kun ei yritä liikaa, niin onnistuu, koska lapset ovat aika fiksuja, eivätkä todellakaan kiinnitä huomiota asioihin, joihin aikuiset kiinnittävät. Eli jonkun pitää lapset opettaa näkemään eron ihonvärissä tai hyvänmakuisessa ruoassa, muuten sitä ei opi =)

    Ihanaa jatkoa sinulle!

    Ps. En ole tehnyt vauvanruokaa kuin kerran itse. Olin niin sottaista puuhaa, ja lasten lempiruokaa ovat eineslihapullat (mun omani ovat "jotenkin outoja")

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmasti ihan totta, että ei kannata yrittää liikaa. Olen itsekin joskus kuullut noita juttuja, että aikuiset yrittävät selittää lapsille erivärisistä ihmisistä ja lopulta selviää, että lapset eivät koskaan ole ihonväriin mitään huomiota edes kiinnittäneet. Kaipa lapsoset itse nostavat esille asiat, jotka heitä kummastuttavat.

      Mitä tulee vauvanruokaan, niin olen tässä järkeillyt, että ei voi olla kauhean vaikeaa keittää esim. pottua ja porkkanaa ja soseuttaa niitä sauvasekoittimella. Voin tosin olla väärässäkin, koska hyvin usein olen laiska tekemään ruokaa edes itselleni... :)

      Poista
  5. Mä aina ajattelen, että jos saisin lapsia, niin haluaisin opettaa niitä ymmärtämään mikä on oikein ja mikä väärin. Jotenkin tuota pitää aika itsestäänselvänä asiana, mutta sitten noita joitain tulevaisuuden toivoja katsellessa se ei tunnu olevan lainkaan niin selvää. Esimerkiksi eläinten kiusaaminen on niin väärin kuin vaan voi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio. Varmaan tuon ns. itsestäänselvyyden vuoksi tuokaan asiaa ei tullut tälle mun listalleni. Mutta varmaan se on kuitenkin aika kärkipäässä niistä jutuista, jotka ihmistaimelle tahtoo ja yrittää opettaa. Tai toivottavasti sitä ei tarvitse erikseen opettaa vaan oikea ja väärä käyvät ilmi ihan muutenkin.

      Poista
  6. Tein itselleni saman tyyppisen listan ilman varsinaista listaamista. Ongalman siitä teki se, että kun ennen lapsen tuloa ei oikeasti tiennyt, mistä siinä oli kyse ja lista oli kovin tiukka. Kun lapsi sitten tuli ja huomasi, että listan kohdissa ei mitenkään pysty pysymään, tuli kauheat paineet ja morkkis huonosta äitiydestä. Itse olen siis nyt pyrkinyt unohtaa tuollaiset tavoitteet etukäteen. Jos tulee jokin ongelma, sitä katsotaan sitten ja yritetään siitä päästä, ennen sitä on ihan turha murehtia tuleeko sellainen ongelma. Voin suositella lämpimästi, että et tee listaa. Listan luomista paineista on vaikea päästä eroon myöhemmin. Ja tulet kenties huomaamaan, että äitiydessä on jo riittävästi paineita ilmankin.

    Olen kuullut seuraavan sanonnan: "Kun saa omia lapsia, ei saa enää arvostella muiden lapsenkasvatusta." Se on totta. Koska huomaa kuinka pirun vaikeeta se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä huomioita. Jotenkin tiedostan sen, että ihmistaimen muuttaessa tänne oma ajattelutapa muuttuu ja ns. järjellä ajattelu ei välttämättä auta kun hormonit ja tunteet sotkevat pakkaa. Siihen on kuitenkin vielä kovin vaikea samaistua ja sen takia tällaisia listoja tulee tehtyä. Kun kuvittelee, että asioihin pystyy vaikuttamaan enemmän kuin mitä niihin lopulta pystyy.

      Noita paineita yritän vähentää koko ajan hokemalla mielessäni erilaisia juttuja ja yrittämällä varautua tulevaan. Eli ihan vain ajattelemalla, etten ole huono äiti, vaikka en esim. imettäisi päivääkään tai tekisin jotain muuta päinvastoin kuin mitä "Suuri Lastenkasvatustotuus" sanoo.

      Poista
  7. Meidän lapsemme oli varmaan kurinpidollisesti hyvin helppo tapaus. Oli vain yksi periaate: Kaikkea muuta sai tehdä paitsi pahaa. Häntä ei oikeastaan koskaan sen kummemmin leikitetty mutta otettiin aina esim ruuanlaittopuuhiin, remonttipuuhiin (paitsi vaarallisiin) ja muihin mukaan ja hänellä oli se vakaa usko, että hänestä on kauheasti hyötyä. Esim hän tosi pitkään uskoi että hänestä oli oikeasti hyötyä kun hän sai noin 5- vuotiaana lateksimaalilla maalata saunan vanhoja paneeliseiniä, kun ne oli kuitenkin tarkoitus parin viikon päästä peittää uudella paneloinnilla. Hän luuli että hänen maalauksensa jotenkin vahvisti seinää. Vaikka pientä haittaa olikin joskus touhuavasta ruuanlaittajasta ja remontoijasta niin paljon vähemmän kuin jos olisi pitänyt koko ajan kieltää.

    Luin erään klassisen lastenkasvatusoppaan pari kertaa läpi raskausaikana. Ei lasta tietenkään voi ruveta kirja kädessä kasvattamaan, mutta sieltä muistui aina jotain mieleen ja siitä oli tosi paljon hyötyä. Ja jostain olin kirjoittajan kanssa myös eri mieltä ja sekin antoi näkökulmaa.

    Kaikkein tärkeintä on olla positiivinen ja vanha kansa sanoo, että hoida yksi vuosi tosi hyvin niin loppu menee itsestään. Äidinmaitoa pidetään ihmelääkkeenä ja varmaan se sitä onkin. Itse olen kuitenkin sitä mieltä että pullolapsen ongelma ei ole siinä mitä pullon sisällä on vaan se, että pullo tyhjenee paljon nopeammin kuin rinta ja sitten moni äiti ajattelee, että mitäs tärkeämpää voisin tehdä ja lapselle tulee läheisyysvaje, kun pullolapsen kanssa ei kyhnytetä niin kauaa vierekkäin. eli eka vuosi on tarkein siihen uskon vakaasti.

    Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla yhdellä periaatteella pääsee varmasti pitkälle kun se on noin hyvä. Mun mielestä kuulostaa myös erinomaisen järkevältä, että lapsi pääsee remontoimaan ja tekemään ruokaa vanhempien kanssa. Voisin kuvitella, että se on ihan yhtä mielenkiintoista (jos ei jopa mielenkiintoisempaa) kuin leikkiä jollain Angry Birds -pallerolla. Ja tulevaisuuden kannalta varmasti paljon hyödyllisempääkin. Tuo seinän vahvistaminen maalilla kuulostaa siltä, että se on varmasti hyvällä tavalla vahvistanut myös lapsen itsetuntoa. Kukapa sitä ei tahtoisi kuulla tekevänsä tärkeää ja hyödyllistä työtä.

      En ole vielä lukenut yhtään lastenkasvatusopasta (en ole kai uskaltanut), mutta voisihan jotain vilkaista. Jos ei muuta niin uteliaisuudesta.

      Poista
    2. Tuli vielä mieleen, että kaikkein hauskinta lapsesta oli kun hän sai vatkattavakseen yhden kananmunan ja siihen tilkan maitoa ja sitten pöydällä oli hiukan jauhoja, mausteita jne ja niitä hän sitten seokseen lisäili ja vatkasi ja vatkasi. Yllättävän vähän syntyi sotkuakin. Sitten tämä taikina paistettiin uunissa ja iso koiramme söi maukkaan "pannukakun". Lapsesta tuli muuten innokas ruuanlaittaja ja kokeilija.

      Poista
    3. Voin vain kuvitella tuon hauskuuden. :)
      Itsehän tein lapsena vähän samaa, paitsi että sekoitin jauhoja ja ryynejä mutaan ja tein ulkona "ruokaa". Mutta joka tapauksessa se oli kaikkein hauskinta, että toisinaan sai niitä oikein ruoka-aineita leikkeihin mukaan.

      Poista
  8. Ja vielä yksi lisäys äskeiseltä vakkarilta. Pyrimme siihen ettemme koskaan arvostelleet ihmisiä lapsen kuullen, ei sukulaisia ,ei ihmisten ulkönäköä tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon pitäisi pyrkiä itse kunkin.

      Poista
    2. Onnexi on niin täydellisiä sukulaisia, ettei voi kun kehua. Mucho bien!

      Poista
    3. Se on totta.
      Kun on niin täydellisiä sukulaisia ja täydelliset vanhemmat, niin lapsestakin tulee varmasti täydellinen.

      Poista
  9. Jep, Giorgiopa sen hoksasi.
    Täydellisiä olemme jokainen, omalla tavallaan, ja niin tulee sukumme nuorimmaisestakin.
    Me aikuiset yritämme vanhemmista muihin sukulaisiin tehdä vain osamme hänen matkallaan täällä maailmassa.

    VastaaPoista

Sana on vapaa.