torstai 30. toukokuuta 2013

Mekkotehdas



Ystävä etelästä oli pari päivää kylässä. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja shoppailuassistentin kanssa yritin etsiä itselleni mekkoa. Se osoittautui yllättävä tuskaisaksi. Matkan varrella tutuiksi tulivat ainakin ongelmat a) maha ei mahdu nyt, saati sitten kohta, b) kiva minimekko 150-senttiselle, minulle se on napapaita ja c) rintavarustukseni mahtui tähän kymmenvuotiaana. Kahden päivän jälkeen löytyi lopulta yksi sopiva, joka ei ollut Marimekkoa ja maksanut sataa euroa.

Ystävän lähdettyä minuun asettui joku riivaaja ja ompelin yhdessä päivässä kaksi kolttua. Käärmekuvioisen käyttö tosin jäänee tiineyden viime metreille, sillä kolmen kavennuskierroksen jälkeen se on edelleen mallia festivaaliteltta. Neljänteen kavennuskierrokseen eivät hermoni enää riittäneet. Pussilakanamekon alaosa on puolestaan ollut valmiina jo kaksi vuotta, sillä siitä piti tulla häämekkoni koekappale. Se jäi vähän vaiheeseen, mutta koska kangas on kiva, en viitsinyt sitä poiskaan heittää. Lopputulos on huomattavasti käärmekolttua kivempi ja uskoisin, että sitä tulee jopa pidettyä.

Kuvissa mukana myös Uusi Tukka.

6 kommenttia:

  1. Molemmat näyttä kivoilta, onko se käärmekuvioinen mitä kangasta, näyttää miusta nahkamaiselta.

    VastaaPoista
  2. Jotain pienesti joustavaa puuvillasekoitetta se taitaa olla. En enää itsekään muista.

    VastaaPoista
  3. Musta se käärmekuvioinen on ainakin kuvissa mahtava!
    HannaK

    VastaaPoista
  4. Joo, se on mahtava monella tapaa... Jos ei muuten niin kooltaan ainakin. :)

    VastaaPoista
  5. Ihania mekkoja molemmat. Olisipa minullakin ompelutaitoa.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Apris! Taidoista en tiedä omalla kohdallanikaan, mutta joskus riittää että tahtoo tarpeeksi kovasti. :)

    VastaaPoista

Sana on vapaa.