Lamaannus

Nyt tuntuu, että mikään ei etene. Ei gradu, eivät esseet, ei tenttikirjan lukeminen, ei taiteen tekeminen, villasukat ehkä hiukan. Nukun kymmenen tunnin yöunia ja väsähdän jo viiden tunnin valvomisen jälkeen. Viikon suurin (henkinen ja fyysinen) ponnistus oli tiistai-iltana tapahtunut raahautuminen paikallisen marttayhdistyksen vuosikokoukseen. Siellä tosin olikin sitten ihan mukavaa, vaikka ikäjakauma ei puoleeni kallistunutkaan.

Tuntuu, että odotan jotakin tapahtuvaksi. Jotakin suurta ja kaunista, en vain tiedä mitä. Yritän tehdä Oulusta omaa kaupunkiani, vaikka toisaalta haluan palavasti muuttaa täältä pois. Näperrän asunnostamme koko ajan kotoisampaa, vaikka oikeasti odotan vain, että joku ostaisi sen pois ja vapauttaisi meidät.

Ehkäpä maaliskuu haihduttaa edes tämän harmaan lamaannuksen.

Kommentit

  1. Nou hätä, aurinko alkaa kohta paistaa enemmän!

    VastaaPoista
  2. Jotenkin toi valon lisääntyminen aiheuttaa kaikenlaista levottomuutta ja pitkä pimeä talvi taas on imenyt kaikki voimat. Justiinsa tässä uutisoitiin, varmaan olet huomannutkin, että tämä talvi oli pimein (pilvisin) mahtoikohan se olla 50 vuoteen tai enemmänkin. Että sietäisi kesän sitten korvata aurinkovaje!

    Blogger errorisoi. Jos kommentti tulee useampaan kertaan, niin se on sitten sen vika, ei mun!

    VastaaPoista
  3. Zepa, tänään oli eka päivä tällä viikolla kun aurinko ei paistanut ja sain jotain tehtyä. Aina pitää olla vastarannan kiiski. :)

    Tiina, musta viime talvi oli jotenkin paljon pitempi ja ankeampi, mutta ehkä se johtuu siitä kun olin Rovaniemellä... Mut joo. Valo tekee levottomaksi. Se saa näkemään kaiken selvemmin, mm. sen ettei itse tee mitään ja pölyn.

    VastaaPoista
  4. Rovaniemestä en tiedä, mutta viime talvena paistoi muualla Suomessa aurinko viisi kertaa enemmän kuin tänä talvena. ;)
    Ei se ankeus ja pituus tietenkään aina pelkästään auringonpaisteesta ole kiinni.

    VastaaPoista
  5. Sen syöminen on muuten viime aikoina unohtunutkin... :\

    VastaaPoista
  6. Ihan samoissa fiiliksissä olen ollut! Nukuttaa, muttei kuitenkaan, eikä oikeastaan jaksaisi eikä kiinnostaisi tehdä mitään. Blaaaaah. Mutta kait se tästä, pakkohan se on!

    VastaaPoista
  7. Nelly, juuri noin. Välillä tulee virkeämpiä päiviä, mutta sitten taas koittaa uupumus. Vaan eiköhän kesä tämän paranna!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.

Suositut tekstit