sunnuntai 3. helmikuuta 2013

5,7 km



On taas se aika vuodesta, kun joudun etsimään Rukan rinteillä sisäistä tanjapoutiaista ja marja-liisakirvesniemeä itsestäni. Viikon mittainen talviurheilurykäisy alkoi sikäli hyvin, että eilen tein uskoakseni henkilökohtaisen hiihtoennätykseni (josta jaksan luonnollisesti jauhaa loputtomiin jokaiselle). Kerrankin sää, voitelu ja (ladun) kunto osuivat kohdalleen ja 5,7 kilometriä sivakointia sujui kuin itsestään. Taukopaikalla odottavat mehu, munkkirinkeli ja poroaitaus tosin saattoivat myös antaa aika paljon voimia ponnistukseen.

2 kommenttia:

  1. Ruka on vaarallinen paikka. Villieläimetkin yrittivät paeta häkeistään, kuten kuva kertoo.

    VastaaPoista

Sana on vapaa.