maanantai 26. joulukuuta 2011

Vihreitä kuulia ja Wiener Nougatia

Aloitin marraskuun ensimmäisenä päivänä karkkilakon, jonka oli määrä kestää jouluaaton aattoon. Vastoin kaikkia epäilyjä (eikä vähiten omiani), onnistuin tavoitteessani. En kajonnut karkkeihin viidenkymmenen kolmen päivän aikana kertaakaan! En, vaikka Viiun siippa yritti syöttää minulle suklaata ("ei kai pahaa suklaata lasketa?") ja muutenkin taannoisella Espoon retkelläni oli herkkuja tyrkyllä vähän liikaakin. Ei kuulkaa tehnyt edes heikkoa tämä karkkilakko, mikä onkin kaikkein hämmentävintä.

Tosin nyt lakko on enää valju muisto vainen. Siitä kiitos ennen kaikkea Wiener Nougatille ja Vihreille kuulille.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Viisikymmentä punaista ruusua




Äiti ja isä viettivät eilen kultahääpäiväänsä. Me ehdimme kakulle iltahämärissä ja sampanjan juominen jätettiin suosiolla tähän päivään. Sisko oli onneksi hoitanut viidenkymmenen punaisen ruusun hankinnan. Don ei meinannut illalla saada unta jännittäessään, että saako tänään lahjoja ollenkaan. Minä olen toistaiseksi innostunut eniten omenapuussa vierailleesta tulkkuparvesta, vaikka vanhojen ikkunalasien läpi ei kovin tarkkoja valokuvia saanutkaan. Meillä on jopa valkoinen joulu!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Espoosta itään kuljetaan


On tullut vähän reissattua. Nähtyä Espoo ja Amarillo, hieno bändi hirvittävän huonossa keikkapaikassa. Pari julkkisbongausta pitkästä aikaa. Afganistanista palannut insinööri ja luutnantti, joka ei ymmärrä sanoja ei kiinnosta.

On juotu skumppaa ja juhlittu Lassea. Kävelty vesisateessa ja todettu, että toppatakki pitää aika hyvin vettä. Matkattu paikallisbussissa kera kansan syvien rivien. Juotu lisää skumppaa ja parannettu maailmaa.

On ahdistuttu Helsingin ihmispaljoudesta. Puoli kuuden aikaan maanantai-iltana pois kaupungista virtaavat autojonot alkoivat itkettää. Onko tässä mitään järkeä?

Kullalle toin tuliaisiksi kultarusinoita.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Joulukorttitehtaalta terve!


Kyllä vaan. "Suurena jouluihmisenä" askartelinpaskartelin tänäkin vuonna joulukortit.

torstai 15. joulukuuta 2011

Rakkaus on tuskaa



Typografian kurssilla piti tehdä typografinen taiteilijakirja jostakin tunteesta. Vatvomisen jälkeen päädyin lopulta tylsästi rakkauteen ja (varsin mielikuvituksettoman) runon tulkitsemiseen.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, vietin kaksi iltaa  paperiveitsi kädessä ja leikkelin kirjaimia. "Mehän voitaisiin tehdä hääkutsut samalla tavalla," innostui sulhaseni katsellessaan ähellystäni. Kyllä rakkaani, tee ihan keskenäs vaan...

Itsenäisyyspäivänä kasasin Donin avustuksella viritelmää ja liimailin keinonahkaa pahviin. Loppupäivästä olisin liimaisilla sormillani voinut roikkua katossa kuni pikkuinen gekko. Paitsi etten minä ole pieni.

Kaksi päivää myöhemmin heräsin polttava tuska oikean käden kyynärpäässäni.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Single-serving banana cake

Siinä vaiheessa kun pitäisi tehdä nettisivut ja kirjoittaa muutama essee, on mitä parhain hetki ryhtyä leipomaan. Tosin ei näissä vanhalla tutulla ohjeella tehdyissä banaanikakkumuffineissa kovin pitkään mennyt. Eli pitää siis keksiä jotain muuta, jolla vältellä "oikeita töitä".

maanantai 12. joulukuuta 2011

Niin hyvä kehittämään ongelmia aivan kaikesta

Viimeiseen viikkoon on mahtunut itsenäisyyspäivän vastaanottoa, graafikkopikkujouluja, maisteripikkujouluja ja insinööripikkujouluja. Niistä viimeisimmissä pääsin testaamaan perjantaina yliopistolta ostamiani Oikun ihanaisia ongelmakorvakoruja. "Tekee koko ajan mieli vetää niistä," kommentoi Don investointiani.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Vapautemme valaskala

On (ainakin) kaksi asiaa, joissa tunnustan oman lahjattomuuteni. Ne ovat korujen teko ja kakkujen koristelu. Mutta onneksi minulla on mies, joka keksii mitä tehdä kun sininen kerma loppuu kesken.
"Hei, sehän näyttää valaalta!"

maanantai 5. joulukuuta 2011

Rakkaudesta kirjaimiin

Kaksi iltaa olen istunut paperiveitsi kädessä ja leikellyt kirjaimia. Aiheena oli rakkaus. Ja kyllä se kuulkaa aikamoista tuskaa on.

torstai 1. joulukuuta 2011

Mut pitkä vain on talven valta

Tämä paikka alkaa tuntua maanisdepressiivisyyden visualisoinnilta.

Herätessä ei tiedä onko ilta vai aamu, aina on verhojen takana yhtä pimeää. Vuorokaudenajat sekoittuvat, aina nukkuu liian vähän tai jotenkin väärin. Valo on härnäävä, hätäinen roiskaisu taivaanrannassa ja sammuu ennen kuin sitä ehtii rekisteröidä. Sade valuu mustana nauhana ikkunaan ja öisin lätäköt jäätyvät hyisiksi peileiksi.

"Täällä ei aurinko enää juuri laske. Voi vain kuvitella millainen on se pimeys, joka talvella maksuksi tästä valosta joudutaan kestämään," kirjoitin puoli vuotta sitten kun täällä ensimmäisen kerran kävin.