keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Young love, strong love

Tokihan olen vain kateellinen, katkera ja suvaitsematon, mutta siitä huolimatta tekisi hetkittäin mieli toivottaa eräät nuoret lempiväiset hevon kuuseen, tai ainakin lähimpään hotellihuoneeseen. Onhan se ihQua ja herkkää, että jäyhät suomalaiset osoittavat avoimesti helliä tunteitaan, mutta voisiko se kuteminen tapahtua joskus muulloin kuin kesken oppitunnin ja jossain muualla kuin luokan edessä?

Menkää edes takariviin istumaan.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Hei Inspiraatio,

kiva kun vihdoin tulit, mutta voisitko joskus tulla vähän aikaisemmin?

Edes ennen puolta yötä.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Akateemisen vapauden iloja

Omppuja opelle. Tai sitten ei...
Minusta on oikeesti tosi kiva käydä tunneilla, joissa "opettaja" ei osaa vastata edes yksinkertaisimpiin aihetta koskeviin kysymyksiin. Vastaus on joko "käytännöt vaihtelevat tiedekunnittain, enkä tiedä miten teidän tiedekunnassa on", tai "tätä kannattaa kysyä X:ltä".

Kivaa on myös se, että saamme päättää itse mitä tehdään ja milloin, sillä "opettaja" ei osaa sitä tehdä. "Hei sanokaa nyt jotain, onko tää hyvä näin?!"

Aikataulut luonnollisesti heittävät iloista häränpyllykkää, sillä "opettaja" ei nähtävästi ole etukäteen yhtään miettinyt sitä, mitä milläkin tunnilla käsitellään. Tai kuinka paljon sille kannattaa varata aikaa.

Jotenkin sitä ei enää tässä iässä jaksaisi tämmöistä skeidaa.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Ei se oo minun syyni että Pohjois-Pohjanmaalla tuulee




Tänään oli myrsky. Emme olleet ainoita, jotka olivat sitä Nallikariin lähteneet katsomaan. Parkkipaikat olivat autoja täynnä ja hiekalla haki moni tasapainoa.

Rovaniemellä minulla on kolme takkia ja kaksi heijastinta. Tietäähän sen, että päällä on aina se heijastimeton takki. Nyt ei enää ole sitä pelkoa, sillä virkkasin Saran ohjeella heijastinkukkia ja ompelin niitä takin helmaan.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Tulostimet haistavat epätoivon

Sain vihdoin ostettua yliopiston tulostuskrediittejä. Menin koneelle ja vaihdoin kaikkiin mahdollisiin valikoihin oikean printterin. Painoin print. Odottelin. Mäkki raksutteli ja lopulta näytti siltä, että homma oli valmis. Menin tulostimelle. Ei mitään.

Toistin prosessin. Lopulta ehkä viisi kertaa. Ei vieläkään mitään.

Löysin puhelinnumeron tulostimen vierestä. Soitin sinne ja joku Jamppa vastasi. "Joo, me katellaan sitä kohta." Odotin kaksikymmentä minuuttia, mutta sitten oli pakko lähteä. Ketään ei koskaan tullut eivätkä uudet tulostusyritykseni tuottaneet tulosta. Luonnollisesti Mäkiltä ei myöskään pysty katsomaan omaa tulostussaldoaan, eli en saata tietää hävisivätkö tulostuskrediittini kuin hiutale talviseen tunturiin.

Matkalla kohti ulko-ovea muistin opiskelijoiden help-deskin. Menin vielä sinne ja kertasin tiskin takana istuvalle Jampalle ongelmani. Hän kuunteli aikansa ja totesi lopulta: "Niin siis se on noita maksullisia tulostimia, kun ne ei kuulu meille".

Vaan ei hän sitten osannut kertoa kenelle ne kuuluvat.

torstai 24. marraskuuta 2011

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Ylevä aloitus

"Vähänkö hienoa! Mie voisin oikeesti aloittaa graduni sanoilla jo muinaiset kreikkalaiset..."

tiistai 22. marraskuuta 2011

Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta

Miksi, oi miksi on niin mahdotonta tiedottaa opiskelijoille siitä, milloin tiedekunnan muutto tapahtuu? Miksi kaikki aihetta koskeva tieto tulee huhuina? Miksi tiedotuksen ontumisesta kysyttäessä vedotaan siihen, että kesäkuussa kyllä laitettiin sähköposti kaikille? Mitä hyötyä siitä on, kun ette silloin itsekään tienneet mitä tapahtuu ja milloin? Miksi en ole tavannut yhtään opiskelijaa, joka tuon viestin olisi saanut? Miksi uusille opiskelijoille ei edes yritetty tiedottaa, koska hehän eivät yliopiston sähköpostilistalla vielä olleet?

Miten paljon mahtaa sylettää se, että hommasin asunnon viidensadan metrin päästä yliopistolta ja kaksi viikkoa vuokrasopimuksen teon jälkeen kuulen entiseltä työkaverilta, että tuo viisisataa metriä muuttuukin viideksi kilometriksi?

Oodi ostoskärrylle

On ihmisen elo niin hektistä aina,
ei siinä paljon kohteliaisuus paina.
Kun paikasta toiseen päätönnä säntäilemme,
edes ostoskärryjä paikoilleen palauta emme.
Ne hylkäämme keskelle marketin pihaa,
kun takakontin täyteen olemme tunkeneet natriumglutamaatitonta lihaa.

Toisinaan intoa riittää palata kärrykatokselle asti,
mutta että kärryt työntäisi paikoilleen - äh, siitä on vaivaa kamalasti!
On ehdittävä kotiin ja luomaan uraa,
viis siitä että kärryt ovat täynnä kuraa.
Tyhmyyttään voi väheksyä ja jalosti ajatella
että työllistävä vaikutus on laiskuudella.

Mutta onko se oikeesti niin kutun vaikeeta
työntää ne ostoskärryt takaisin paikoillensa?
Jos on, niin älä turhaan marketin pihalla ihmettele
jos alan sinulle avautua kun jätät ostoskärryt heitteille.

***
Kuvan ostoskärryt oli hyljätty Helsingissä Mannerheimintien varteen. Lukuisia sen lajitovereita hyljätään päivittäin kauppakeskusten pihoille ja parkkipaikoille. Toivottavasti sinä et ole yksi niistä, joka näin tekee.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Mustavalkomaanantai - Ihminen


Miksi hei näissä kuvahaasteissa aina ammennetaan Samuli Putrosta?! Tällä kertaa sentään yritin kuunnella biisiä, mutta eihän siitä mitään tullut. Sanoitus saakoon riittää.

"Sinä olet aava ja rannikko."

---
Lisää tulkintoja Zen Cafén Ihminen-biisistä Mustavalkomaanantaissa.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Pipon verran matkaa


Pipo päivässä pitää niskan jumissa, sanoo uudehko lappilais-eteläkarjalainen sananlasku. Rovaniemen NeulonTaista ostamani Drops Nepal -langat pääsivät käyttöön ilman suurempia marinointeja. Paksuhkoa lankaa oli nopsa neuloa ja itse asiassa tulin siihen tulokseen, että Rovaniemeltä Ouluun on matkaa yhden pipon neulomisen verran. Siis silloin kun juna kulkee ajallaan.

torstai 17. marraskuuta 2011

Pieni punainen sukka

Toinen Donin bestmaneista saa jokunen aika sitten ensimmäisen lapsosensa. Kaukaa viisaana olin osannut neuloa jo kesällä sopivat villasukat uudelle ihmistaimelle.

Minuuttimekkoja


Mekon teko ei voi tästä varmaan kauhean paljon helpommaksi enää tulla. Se on niin helppoa, että minä olen jaksanut ommella kaksi samanlaista. Raidallinen, varsin tukeva kangas on peräisin Ikeasta ja se on jäännöspala solukämppäni seinällä olevasta niin sanotusta gay pride -seinävaatteesta. (Suomeksi: pala kyseistä kangasta roikkuu seinällä ja Don nimesi sen gay pride -kankaaksi.)

Purppura ruttutafti on Eurokankaasta ja tuo kolttunen on ainakin toistaiseksi tämän vuoden virallinen pikkujoulumekko. Vain pikkujoulut puuttuvat!

Molempien kolttujen ohje on siis peräisin SURRUR-kirjasta. Jos hääpuvun ompelu alkaa muuten tuntua liian vaikealta, saattaa olla, että malli vaihtuu tähän...

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Näkökulma

"Olen aina ajatellut, että pakkoruotsi on aika pieni paha. Ajatelkaa kreikkalaisia, jotka joutuvat lukemaan muinaiskreikkaa. Sitä ei puhuta missään. Tai venäläislapsia, jotka opettelevat kirkkoslaavia. Ei sitäkään puhuta. Italialaiset saavat tankata latinaa. Ruotsia sentään vielä puhutaan."

Marraskuu ei tunne armoa



Marraskuinen merenranta on armoton paikka. Tuuli tulee läpi ja vesi tappelee jäätymistä vastaan. Vispilät pyörivät taivaanrannassa kuin henkensä edestä. Onneksi joku oli kasannut hiekalle sydämen, nimistä ei vain enää saanut selvää. Taivaan värit olivat paletista, jota en itse osaisi sekoittaa.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Munan hyvä elämä

Munatyyny, tuo jokaisen kodin välttämättömin varuste. Meillä nämä kaivetaan joka viikonloppu kaapista ja asetetaan pöytään. Siinä on aamiaismunien hyvä köllötellä viimeiset hetken ennen syödyksi tulemista.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Maahisten valtakunta





Kun perjantaina kävelin juna-asemalle, oli taivas niin riettaan punainen, että jos sellaisen maalaisi, ei sitä kukaan uskoisi. Valo pakeni taivaalta, imeytyi loistavaksi rubiiniksi kunnes katosi kokonaan. Sen jälkeen pimeys oli entistäkin lohduttomampi. Junan vessasta oli lamppu palanut. Onneksi minulla oli avaimenperässä led-valo, sillä toista vessaa en edes älynnyt lähteä etsimään.

torstai 10. marraskuuta 2011

&




Kolmen tunnin typografian luennon suurimpia saavutuksia oli sivullinen tatuointiluonnoksia. Luento itsessään ei ikävä kyllä juuri mitään uutta antanut. Kymmenen (10) päivää kestänyttä karkkilakkoa on hyvä kiertää juhlistaa jäätelöllä. Mutta jäätelö ei ole karkki.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Varo voimakasta virtaa






Pakkanen hivuttautui eilen kaupunkiin ja ajoi pilvet pois. Täällä ei ole ulkolämpömittaria, joten toistaiseksi lämpöasteikot ovat olleet hyvin silmämääräiset "lätäkkö on sula" ja "lätäkkö on jäässä". Seuraava aste lienee "helevetin kylymä". Pohjoinen tekee asioista yksinkertaisempia.

Kävelin tänään melkein yhdeksän kilometriä. Sekin tuntuu kuuluvan täällä asiaan. Uimaan ei tehnyt edes mieli, vaikka varoituskyltin vastarannalla uimapaikka onkin.

Lapinaukean kentän aidassa ennustettiin presidentivaalien tulosta.

Lämmikettä

Lapilla on outo vaikutus ihmiseen. Se saa muun muassa ostamaan vihdoinkin ihanaista Noro Kureyon -lankaa. Kerästä syntyi taannoin yhden illan aikana simppeli pipo, joka toimii ainakin vielä kun pakkasta ei ole biljoonia asteita.

Satuin myös kävelyretkelläni ihan vahingossa (oikeesti hei!) päätymään uskoakseni toiseen paikalliseen lankakauppaan, NeulonTaihin. Herttaisesta pikkupuodista mukaan tarttui poronsarvinappi villatakkiin, joka on edelleen kesken, mutta johon olen ostanut jo ainakin neljä nappia. Vaikka siihen siis tarvitaan vain yksi... Ja vähän lankaakin. Dropsin Nepalista voisi tehdä esmes seuraavan pipon ja Alpakkaa nyt vaan pitää olla.






tiistai 8. marraskuuta 2011

Tuo kuu kaakon yllä

Jotenkin perverssiä, että neljän aikaan taivaalla mollottaa jo miltei täysi kuu.

Onko se sitten mikään ihme, että tekisi vain mieli nukkua?

Akateemista pohdiskelua

"Mitäs sitten jos sä olisit menossa jonkun miehen luo. Millaisen viinin sä silloin veisit? Kun et yhtään tiedä mitä ruokaa siellä olisi tarjolla?"
"Sehän riippuu ihan siitä mikä sen vierailun tavoitteena olisi..."
"No nyt me puhutaan sun gradun aiheesta!"

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Antaa kylmän tulla!

Mie oon valmis! Viime talvena ärsytti suunnattomasti oma kädettömyys ulkona valokuvatessa. Lapasilla ei kamerasta saa otetta, sormikkaissa sormet palelevat kun joutuvat yksin värjöttämään. Ratkaisuksi kehkeytyivät nämä käsineet, jotka näyttävät E.T.:n käpäliltä mutta toivottavasti toimivat hyvin. Toteutus on lähinnä omasta päänupista lähtöisin, vaikka joskus taisin jossain päin blogostaniaa vastaavat kädenlämmittimet nähdä.

Näidenkin tekeminen kesti hetken, sillä EOS 350D:n (kuvassa) hajottua lokakuun alussa, ei paljon huvittanut käsineitäkään neuloa. Mutta oi onnea! Perjantaina saimme uuden perheenjäsenen Canonin EOS 600D:stä, jolla nämäkin kuvat on otettu. Kuvista kiitos Donille!

Makkarakastiketta

Voikohan siitä vetää johtopäätöksen, että on tullut tehtyä liikaa ruokaa, kun mies lauleskelee ruokapöydässä perunoita kuoriessaan "jee jee Jeesus armahda, jee jee meitä makkaralta..."?

perjantai 4. marraskuuta 2011

Syö ite nötköttis!

"No mutta sittenhän me ehditään hyvin hakea se."
"Joo! Ja sen jälkeen voidaan käydä kaupassa ostamassa nuudeleita ja sika-nautajauhelihaa."
"Miksi sika-nautaa? Sehän on ihan pahaa."
"Se on halvinta."
"No ennemmin nötköttiä."
"Hyi, en syö! Joku raja se on köyhäilylläkin! Ja mulla se raja menee nötkötissä."

---
Oikeasti en kyllä ikinä osta sika-nautajauhelihaakaan, mutta jostain on kai tingittävä jos aikoo vinkauttaa Visaa, niinkuin minä tänään kaiketi aion...

torstai 3. marraskuuta 2011

Hyi sinua!

Taidetta Taiteiden tiedekunnassa? Ei kai nyt sentään!

Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen

Kävin kävellen Prismassa:

"Ei kai se ole sitten mitään pimeää metsätaivalta se paluumatka?"
"Hei. Tämä on Rovaniemi. Onko täällä jotain muuta kuin pimeää metsätaivalta?"

Valokuvatorstai - Koti


Mie oon kotosin kaupungista, jossa asemalla on vaan yhet kiskot. Ne vie aina pois. Silti kaikki tiet tuntuu johtavan sinne takasin. Etenkin se valtatie, jonka penkat murtuu Pontuksen suoralla rekkajonojen painosta ja joka ennen ohitustien rakentamista tukkiutui juhannuksina täysin, kun kaupunkilaiset matkasivat maalle uiakseen järvessä sepalus auki.

Mie oon kotosin kaupungista, jonka keskellä kasvaa neljätoistakerroksisia taloja. Ne on olemassa kai sitä varten, että sieltä katolta on niin hyvä matka alas. Sillä alas sieltä on tultu. Ja koska sen kaupungin keskellä kuohuu joki, tietää mitä siitä seuraa.

Miun kotikaupungissa puolet muistaa kun ryssä tuli rajan yli ja ne jotka ei ensimmäistä kertaa muista, on nähneet että taashan se tuli. Bussilasteittain sateisten markettien pihaan.

Mie oon kotosin talosta, jossa putket jäätyy talvella ja jonne ei tuu lämmintä vettä. Seinien sisältä löytyy kai vieläki luoteja muistona sodasta. Kellarissa säilytetään vanhoja lasipurkkeja ja äitin tekemiä hilloja. Vintillä varastoidaan tunkkasen kuumia kesäpäiviä ja vintin tuoksua. Melkein sama tuoksu löytyy pyöräkuurista, josta pyörien lisäksi löytyy Hesarin vanhoja vuosikertoja, potkukelkka, hyppykeppi ja kaikki se, mitä ei muualle saaha mahtumaan. Kuurin portaasta tarttuu aina tikkuja varpaisiin, mutta kesällä ei kenkiä käytetä.

Miun kotitalon pihalla kasvaa omenapuita, jotka tekkee omppuja halunsa mukkaan, miten ne nyt sattuu kehtaamaan. Ja karviaispensaita, joiden marjoja mie syön aina niin, että purasen kannan irti ja puristan sisältä pehmosen, makean mössön. Lapsena raaputin jäistä karviaishilloa pakasterasiasta ja söin sitä niin kauan, että kieltä alko kirveltää. Sen täyty olla joku sunnuntai toukokuussa, sillä lapsuudessa kaikki kiva tapahtui sunnuntaisin toukokuussa. Kun illat oli pitkiä ja valosia ja auringon keltaoranssit viirut raidotti naapuritaloja.

---
Valokuvatorstaissa tällä viikolla aiheena koti. Kirsikkapuisto tarjoaa bonuksena vähän proosaa kuvien oheen.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Lyhin tie on aina hitain

Tiina avautuu pimeydestä. Mieki tahon!

Yritin olla tänään nokkela ja ketterä ja oikaista yliopiston takaoven kautta ylioppilaskunnan putiikille. Matkaa reitillä on noin kolmesataa metriä.

Arvatkaa vaan, meinasinko siellä synkän ja pimeän korven keskellä a) kävellä järveen, b) kaatua turvalleni, c) kävellä päin puuta/vastaantulevaa jamppaa/reksin autoa, vai d) kaikkia edellä mainittuja.

No terve vaan marraskuu

Junamatka Oulusta Rovaniemelle,
haalarisovitus,
edustajistovaalien äänestys,
webbisivukurssi,
ylioppilaslehden toimituspalaveri,
graafikkojen levyraati.

Kaikki nämä tietysti samana päivänä. Mutta jotenkin sopiva alku marraskuulle, sillä samaa tahtia tämä näyttäisi jatkuvan.