sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

212/365 Kaikki tärkeimmät tavarat

Kun herään huomisaamuna, olen virallisesti rovaniemeläinen.

Nyt kirjoitan listoja siitä, mitä pitää muistaa ottaa mukaan muuttokuormaan. Unelmoin (edullisesta) kirkasvalolampusta, sillä ilman sitä en suostu Lappiin lähtemään. En minä, joka suren tulevaa pimeyttä jo nyt kun kesä alkaa vasta hiljalleen haalistua.

Enkä ole edes ainoa lähtijä. Neljän viikon autuaallisen yhdessäolon jälkeen Don tempaistaan huomenna julmasti naapurimaahan. Mutta onneksi vain viikoksi.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

208/365 Ruotsi on paska maa



Kahden vuoden seukkaamisen kunniaksi oli hyvä käydä kirjoittamassa nimi vuokrasopimukseen, joka erottaa meidät epämääräiseksi ajaksi. Elokuun alusta alkaen minua odottaa Rovaniemellä (elämäni ensimmäinen) soluasunto, sekä kämppikset, joista toinen on 24-vuotias ja toinen 18-vuotias. Katsotaan kenellä menee ensimmäisenä hermot...

Hyvä puoli on se, että nyt Haaparannan Ikea on matkan varrella, kun reissaan viikonlopuiksi kotiin Donin luo. Tosin tänään enin shoppailu tapahtui Maxi Icassa. Ja kun kerran ulkomailla oltiin, pitihän sitä käydä Haaparannan keskustaakin katsomassa. Siellä vastaan tulivat Raahen Seudun Zetoristit traktorimarssillaan.

Päivän ehdoton kohokohta oli kuitenkin luonnollisesti se, kun sain kirjaimellisesti paskaa käsiini. Joku älyn jättiläinen oli ulosteisilla sormillaan klähminyt Ikean naistenhuoneessa vessapaperitelinettä. Sotkun tuo valopää oli luonnollisesti sijoittanut niin, että minä sain sen käsiini kun viattomasti yritin vessapaperia rullasta vetää. On meinaan kohtalaisen hauskaa istua pöntöllä käsissään jonkun vieraan ihmisen sontaa. En suosittele.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

206/365 Se piristää

Yksi jos toinenkin asia tuntui tänään vaikealta. En edes osannut lainata kirjastosta mitään, vaan ahdistuin hyllyjen välissä. Olisi kai pitänyt ostaa se vinyyli.

Postilaatikossa odotti pieni byrokraattinen kirje ystävältämme Työ- ja elinkeinotoimistolta. "Tuo lomake mahdoll. nopeasti Te-toimistoon", luki saatteessa. Täytettynä vai sellaisenaan, en tiedä. Mutta ehkä sen joku joutaa yliopistolla täyttämään. Joskus.

Nyt tulee kuulema viisitoista vuotta siitä, kun Don aloitti opinnot yliopistossa. Minä kuljen vähän jäljessä.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

205/365 Myrsky repii puita, taivas salamoi

Tuli vähän vettä, mutta niin kuulema muuallakin. Tuli otettua myös pienet päiväunet, ehkä kolme tuntia.

Leivosta halajin koko päivän, mutta kellohan oli jo lähes kahdeksan illalla, kun pääsimme ovesta ulos. Onneksi oli Bisketti ja pitkät aukioloajat. Suklaarommikakku tyydytti leivoksen tarpeen enemmän kuin hyvin.

Iltakävelyllä torille auringonsäteet jo läikkyivät vesilätäköissä.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

201/365 Kaasot, pitäkää varanne!

Olen "uhkaillut" kaasojani vaaleanpunaisilla röyhelömekoilla. Että ne näyttäisivät niin kivoilta alttarin reunalla (huolimatta siitä että alttaria ei häissämme tule olemaan). Tylliä pitäisi olla ja pitsiä ja vaikka joku kiva rusetti ahterin päällä.

Tänään törmäsin liki täydelliseen kolttuun, vaikka se ehkä onkin aavistuksen hillitympi kuin aluksi ajattelin. Väri kuitenkin täsmää hyvin ja ehkä hopeiset ruusut korvaavat rusetin.

Joten. Jos tässä lähiaikoina napsahtaa miljoonan lottovoitto kohdalle, lupaan hakea kolme tuommoista puodista hetimmiten...

tiistai 19. heinäkuuta 2011

200/365 Jättipörriäinen

Viiu sulhoinen tuli jo peräti toiselle Oululomalle. Tälläkin kertaa käytiin Pannukakkutalossa, sitä ennen elokuvissa ja pannukakkuja sulattelemassa hautausmaalla. Siellä muuten järjestetään maanantaisin kuudelta kahden tunnin ilmainen kiertokävely. Sinne emme ehtineet, mutta onnistui kiertokävely ilman opastustakin.

Kaupungilla Viiu bongasi "ihanan" otuksen, jonka Donin kanssa (epävarmasti) tunnistimme matarakiitäjäksi.

En ole nähnyt moista ennen enkä tiedä tahdonko nähdä enää vastakaan. Hiukan turhan iso ötökkä minun makuuni.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

198/365 Jo vuotaa maahan suven tumma veri




Minähän en yleensä löydä kirpputoreilta juurikaan mitään mainitsemisen arvoista. Pari päivää sitten tein kuitenkin löytöjä. Kun olin lapsi, mökillä juotiin aina tuommoisista kielolaseista. Joten pitihän niitä ostaa, kun vastaan tulivat. Niitä voi sitäpaitsi hyödyntää hääpaikan koristeluissa, kuten Donille ostosta perustelin.

Lisäksi mukaan tarttui kaksi ikivanhaa kirjaa. Toinen on V.A. Koskenniemen Sydän ja kuolema vuodelta 1919. Sen kirjan omistaja on omistuskirjoituksen mukaan saanut "20 vuotispäiväni muistoksi Karin Bäcklundilta ja Ketty Rainiolta". Toinen opus on ruotsalaisen Esaias Tegnérin Frithiofs Saga. Kirjassa ei lue painovuotta, mutta kanteen on kirjan entinen omistaja Forsström kirjoittanut nimensä lisäksi vuoden 1877, jos oikein tulkitsen. Wikipedia tiesi kertoa, että viikinkisoturi Fritiofin elämänvaiheista kertova kirja on kirjoitettu vuonna 1872. Hyvin jännittävää!

Se, mitä noilla kirjoilla teen, on suuri mysteeri. Mutta ah niin kovin kauniita ne ovat!

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Miksi ei voi aina olla kesä?













On ollut aurinkoa ja vettä. Pieniä veneitä ja suuria laivoja. Satoja kilometrejä autossa istumista. Ukkoskuuroja, jotka saavat Iittalassa mariskoolit helisemään. Hyvää ruokaa ja vielä parempi mieli. Ihania ihmisiä Lahdessa ja Tampereella. Ihania ihmisiä, jotka tulevat luoksemme pohjoiseen.

torstai 7. heinäkuuta 2011

Olen matkalla taas

Lahti. Santa Fe ja Nachos con pollo. Tuli jumalaton ähky mutta jokainen tortillalastu oli kärsimyksen arvoinen. Teerenpeliin oli tällä retkellä turha mennä mustikanpoimintaan, kiitos siitä antabusoireita aiheuttavalle antibiootille.

Noh. Kaikkea ei kai vain voi saada.

Huomenna eteenpäin. Tai siis länteen päin. Ja sitten etelään. Lomalla ei saisi olla kiire, mutta minuuttiaikataulun ansiosta onnistuu kavereiden tapaaminen. Kun nyt kerrankin on aikaa.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

186/365 Maaseutumatkalla





Lehmät ja hevoset olivat ihmeissään kun sihtailin niitä kameralla. Yksi polle meinasi potkaistakin toista, olisi kai halunnut poseerata itsekseen.

Ihmeissään olivat varmaan myös ohiajajat, kun konttailin tienposkessa heinikkoa kuvaamassa. Ulkopuolisille kun ei aina välttämättä ihan heti avaudu mikä on kuvauksen kohteena ja miksi.

Illalla kävimme vierailulla ja sen jälkeen vielä ajelulla rajan tuntumassa. Tie oli kuoppainen, mutta se ei haitannut koska harmauden jälkeen taivas lopulta aukeni valoon.

Ehkä huomenna on taas kesä.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

185/365 Rok rok


Imatralla on parhaillaan käynnissä vuotuinen Big Band Festival. Sen kunniaksi naapurikaupungista Rock Casinon (ex-Onnela, ex-Onnenpäivät) "lavalle" kapusi Kotiteollisuus.

Keikkapaikaksi sokkeloinen RC oli luvalla sanoen aika kakka. Kun siirryin lavan edustalta hiukan kauemmas Donin tykö, muutama alamittainen natiivi koputteli selkään mutta eivät ne sitten saaneet asiaansa sanalliseen muotoon jalostettua. Päättelin, että olisivat halunneet reklamoida näköalan menetystä, mutta voi voi.

Bändi veti hyvin, se nyt ei ollut mikään yllätys. Hynynen unohteli vähän sanoja, mutta ei sitä kukaan huomanut. Yleisöä oli minä, Don ja kakskytviis muuta. Imatran mittakaavassa julmettu tungos.

Se jaksaa aina ilahduttaa, kuinka joku haluaa maksaa 15 euroa siitä onnesta, että pääsee keikan jälkeen huutamaan suureen ääneen "Hynynen haista sie p***a". Mie oisin voinut ennen keikkaa kesäkadulla käydä kertomassa herralle oman messageni, mutta en sitten kehannut. Ujous iski.

Imatra. Verbaalisen viestinnän mekka.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

184/365 Saimaan rannalla




Talviturkki jäi vihdoin Saimaaseen. Olkapäät punertavat hiukan sen seurauksena, että tuli lötköiltyä laiturilla ja lueskeltua lehteä keinussa. Muurahaiset halusivat purra varpaita, minä tyydyin kesän ensimmäiseen mustikkaan ja grillimakkaroihin. Järven toisella puolella rytisi ukkonen monta tuntia, meitä se ei tavoittanut. Yhteen sadekuuroon ajoimme kotimatkalla. Nyt Don on ollut kaksi kolme tuntia päiväunilla, mutta annan hänen nukkua sillä illalla on vielä ohjelmaa...

lauantai 2. heinäkuuta 2011

183/365 Kihlajaiskahvit





Ennen ensi kevään suurta päivää piti testata, miten sukumme tulevat toimeen keskenään. Että voiko ne kutsua yksiin häihin vai onko pidettävä kahdet. Ihan hyvin tuntui homma alkujäykistelyn jälkeen toimivan ja kolmen pöytätuulettimen voimin sisätiloissakin pystyi hengittämään.

Kiitos äidit, isät, siskot, veljet, tädit, serkut, kummitädit, kummisedät, kaasot ja puolisot!

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Kadonneen reseptin metsästäjä

Satunnaisella Potilaalla on soittoaika lääkärille. Lääkäri lupaa kirjoittaa reseptin, joka on noudettavissa Terveysasemalta A.

Iso. Virhe. Siis se, ettei Potilas tajua pyytää reseptiä kotiin postitettuna.


Tämä kaikki tapahtuu kuitenkin juhannusviikolla eikä Satunnainen Potilas ehdi noutaa reseptiä. Seuraavalla viikolla hän soittaa terveysaseman ajanvaraukseen, että josko reseptin voisi nyt postittaa hänelle.
"Juu ne reseptit on viety Terveysasemalle B ja me vastataan puhelimeen ihan toisaalla. Ei me saada viestiä sinne millään. Voit kyllä itse käydä sen sieltä noutamassa."

Wtf? Terveydenhuoltohenkilökunta ei pysty kommunikoimaan keskenään eri yksiköiden välillä?

No, ei se mitään. Satunnainen Potilaamme köröttelee perjantai-aamun ratoksi Terveysasemalle B. Jonottaa siellä aikansa kera mummojen ja pappojen ja lopulta pääsee Reseptinhaltijan tykö.

"Mullois tämmönen resepti täällä."
"Katsotaanpas... Milloin se on kirjoitettu?"
"Se oli ennen juhannusta, Terveysasemalla A."
"Jaa no sitten se on Apteekissa Y. Terveysasemalta A on kaikki reseptit viety sinne."
"???"
"Minä voin soittaa sinne ja varmistaa, että se nyt varmasti on siellä. Pyydänkö toimittamaan sen tänne vai...?"
"Noh. Minähän asun siinä Apteekin Y vieressä, että eipä tartte vaivautua."

Oi viestintä! Tuo alati epäonnistuva ihmissuhteiden kompastuskivi. Tämä taas kerran valoi uskoani Oulun julkiseen terveydenhuoltoon. Pitää vissiin ruveta rikkaaksi, että voi käydä yksityisellä. Ei kyllä millään kehtaisi. Rikastuminen on niin työlästä ja sitten ei oo ikinä kuitenkaan aikaa käyttää niitä rahoja...





---
(kuva selkenee kun sitä klikkaa)