180/365 Uudet kynnet

Eilen ilmaantui yllättävä tarve hankkia rakennekynnet. Tarve jotenkin materialisoitui siinä vaiheessa, kun kävelin lounastauolle erään kampaamon ohi ja siinä sattui olemaan mainos rakennekynsistä. Tälle päivälle löytyi yksi aika ja niinpä sitten istuin kaksi tuntia Maria-nimisen tyttösen kidutettavana.

Nyt kelpaa kynsiä!

179/365 Mustaa ja valkoista laitetaan

Pitsiä, organzaa, hopealankaa, organzanauhaa ja vanha nappi isukin takista. Niistä syntyi tukkakoriste tulevan lauantain kekkereihin. Vaihtoehtona olisi ollut ostaa Stockalta seitsemällä kympillä vastaava viritys. Tai kyllä tästä lopulta hienompi tuli.

Kuvausalustana toimi ystävällisesti Don, vaikka hulmukutrit eivät kuvassa näykään.

177/365 Karvoja

Viikon päästä on tiedossa juhlat. Minä hätistin sen kunniaksi Donin kylpyhuoneen peilin ääreen.

Nyt saisi joku lintunen tai orava hyvää pehmustetta pesäänsä.

Naamakarvojen poisto-operaation seurauksena herra uhkasi tosin käydä vielä parturissakin. Ensimmäistä kertaa suhteemme aikana.

Suren ponnarin katoamista jo etukäteen.

174/365 Suklainen juhannus

Onnea on suklainen juustokakku juhannuksena. Huolimatta siitä, että suklaa ei sekoittunut juustoon kunnolla, vesihauteessa paistaminen ei mennyt ihan nappiinsa ja tarjoilulautaselle siirrettäessä kakusta lohkesi pala.
Onneksi rakenteelliset viat eivät vaikuta makuun.

173/365 Kuudes kerta toden sanoo

Mikäli en kovin pahasti ole laskuissa mennyt sekaisin, olen kuusi kertaa elämäni aikana hakenut yliopistoon.
Tällä kertaa se kannatti.

Lisää viinaa ja tättärää

Mitä tapahtuu kun viedään yksitoista Muotoiluinstituutin aikuisopiskelijaa keskelle synkeintä korpea Espoon Nuuksioon? Paikkaan, jonka ruotsinkielinen nimi Noux tuo erehdyttävästi mieleen ranskalaisen viinialueen. Paikkaan, jossa eräät meistä meinaavat tallata anakondan (tai pythonin tai jonkun rantakäärmeen) päälle.

Siellä julkistetaan ehkä hienoin heimovaate kuunaan. Kaikesta kiitos Kirkonkylän nokkelalle pojalle, tuolle kuivan kesän oravalle, ja Tampereen Juicelle.

Suomen suvessa jäätyy jaloviinakin pöytään kiinni.

Siellä pojat tanssivat pöydillä.

Sieltä on lyhyt matka "radalle", sillä metsän keskeltä löytyvät rautatiekiskot.

Siellä joutuu pallogrillikin koville...

...ja syntyy huikea installaatio Grilli (tai Krilli tai Rilli), joka ottaa kantaa nykymaailman tuhlaavaisuuteen seistessään läpi yön pihvit tyrkyllä. Apajille eivät saavu edes pääkaupunkiseudun karhut.

Joku myös löytää sisäisen Billy Idolinsa. Eihän se soittaa osannut, mutta näytti kyllä hyvältä!

Miehen näkemys

Katsomme Donin kanssa Satuhäät-ohjelmaa. Ohjelman morsian kertoo, että juhlapaikalla pöydät on nimetty merellisen teeman mukaan. Hääparin pöytä on Kapteenin pöytä ja niin päin pois.

"Tahdotko sä keksiä pöydille nimet?"
"Pertti ja Martti. Ne on meidän suvun pöydät."

Puolitoista senttimetriä

Tiedättekö. Identiteettini meni tänään ihan tuusan nuuskaksi.

En järkytykseltäni enää muista mistä se lähti, mutta lopulta kaikki päättyi olohuoneen ovensuuhun. Ensin se oli melko lailla viatonta. Don piteli kirjaa (joka muuten oli Stephen Kingin Auringonlaskun jälkeen) pääni päällä ja laittoi lyijykynällä merkin ovenkarmiin. Sitten etsittiin mittanauha. Ensin tuo ompelussa käyttämäni ja lopulta ihan miehekäs rullamitta.

Molemmat kertoivat ihan samaa. 186,5 senttimetriä.

Olen koko aikuisikäni ollut 185 senttimetriä pitkä. Ja nyt. Ihan yhtäkkiä! Jostain on ilmaantunut puolitoista senttimetriä lisää! Olen edelleen ihan sokissa. En tiedä miten tästä eteenpäin.

Millainen ihminen minusta tulee 186,5 senttiä pitkänä? Voinko edelleen kavalasti väittää olevani puolitoista senttiä lyhyempi kuin oikeasti olen?

164/365 Tyrkyllä

Yö oli pitkä ja hikinen. Siihen nähden olin yllättävän järjissäni (ja hereillä) koko päivän.

Kolmen tunnin aikana kolmeen kertaan kirjoitettu essee sai käden loppuvaiheessa kramppaamaan ja haastattelu meni niin hyvin kuin saattoi. Parhaani tein ja jossei se riitä, pitäkää tunkkinne!

Lordin aukiokin löytyi ja leikin ehtaa turistia kädenjälkiä kuvaten. Kirkko on vähän turhan suuri kuvaan, mutta komea kyllä.

Suklaakahvilaan en ehtinyt. Onpahan edes jokin syy palata. 

163/365 Rovaniemen markkinoilla kokee joka sortin

Kun näkee opasteet Ivaloon, tietää olevansa jo kohtuullisen pohjoisessa. Hotellihuoneen ikkunasta aukeni näköala joelle, jonka pari tuntia kaupungissa oltuani vahvistin Kemijoeksi. Joki kuin joki, kuka niitä kaikkia osaa... Subwayssa myyjätyttö kysyi syötkö täällä vai otatko mukkaan. Se kuulosti tutulta ja kivalta. Kylpyhuoneen myrkynvihreistä kaakeleista olisi pitänyt ottaa kuva. Aavistuksen ahdistava väri.

160/365 Kulttuuria ja kotiseutumatkailua

Sain taannoin kutsun Pohjois-Pohjanmaan museoon Teollisuustaiteen liitto Ornamon 100-vuotisjuhlavuoden ensimmäiseen näyttelyyn. Koska ORNAMO PREESENS -näyttelyn kutsu oli kahdelle, houkuttelin tietysti Donin mukaan.

Museo sijaitsee Ainolanpuistossa, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Odotin ehkä joitain kukkaistutuksia ja paria puutarhapenkkiä. Mutta puistohan on kokonaan oma maailmansa! Nyt tiedän minne leiriytyä, jos kyllästyn kotipihaan ja koen pakottavaa halua vetäytyä luonnon helmaan vaikkapa kirjan kera.

Don, seitsemän vuotta täällä asuneena, ei ollut Ainolanpuistossa koskaan edes käynyt, joten tulipa herrallekin kotiseutusivistystä koko rahalla.

Itse ORNAMO PREESENS -näyttely oli myös oikein hieno, voin suositella aiheesta kiinnostuneille. Tosin tajusin kommentoivani lähes kaikkea sanoilla "toi on tosi hauska".

Ja sehän kertoo tosi paljon mistään...

Valokuvatorstai - Kesäkummitus

Onneksi on Valokuvatorstai! Luulin tahraa hyttyseksi, mutta se olikin kesäkummitus.

Katso lisää kummajaisia.

159/365 Pitkän kuuman kesän alku

Viime kesänä ostin Viiulta pöytätuulettimen vitosella juuri ennen helteiden alkua. Mutta eihän se yksi tuuletin pätsissä, jota asunnokseni nimitin, riittänyt mihinkään.

Nyt olimme kaukaa viisaita ja ostimme toissapäivänä kaksi pöristintä lisää. 

Eilisten helteiden kera saapuivat sukulaiset idästä. Tänään tulikin kotikontuja katseltua taas turistin näkökulmasta.

157/365 Kuoriutunut

Olohuoneen ikkunasta aukeaa toisinaan varsinainen avara luonto. Viime viikkoina eniten actionia on tarjonnut orava, joka ilmeisesti käy sorkkimassa harakan pesää. Sen jälkeen pörröhäntä saa kuulkaa kyytiä pitkin oksistoja!

Eilen meinasi illan elokuva Shooter jäädä toiseksi, kun ihmettelimme harakan ja variksen paritanssia kuusen oksistossa. Kupletin juoni ja motiivit jäivät valitettavasti epäselviksi.

Tänään löysin kukkapenkin viereltä rikkinäisen munankuoren. Joku oli ehkä syntynyt. Tai sitten orava oli vain nakannut tyhjän "tölkin" hiiteen.

155/365 Myrskyn jälkeen

Autoajelulla päädyimme Nallikariin juuri, kun valtavan tummat sadepilvet kohosivat horisontista. Söimme jäätelöä Edenin kahvilassa ja katselimme sadetta. Sateen jälkeen mahtava tuuli ajoi pilvet pois, mutta nyt se on tuonut niitä jo lisää.

154/365 Popsi popsi porkkanaa

Jos Donilta kysyy, maailmassa on vain yhdenlaista kakkua.

Porkkanakakkua.

Tänään (tai no teknisesti ottaen huomenna, sillä lentokone on täällä noin kello 01.00, toivottavasti) päättyy kahden viikon kevätleskeyteni. Siitä ilosta että saan sulhoni takaisin (sekä siksi että hänellä on ihan juuri kohta synttärit) askartelin paljon toivotun porkkanakakun.

Idean koristeena oleviin porkkanasöheröihin poimin Ullanunelmista. Kaakun ohje taasen on MNmenyy -kirjasta.

Jäämme odottamaan päivänsankarin palautetta.

Valokuvatorstai - Suvivirsi

Valokuvatorstaissa inspiroidutaan tällä kertaa Suvivirrestä. Lisää tulkintoja aiheesta täällä.

152/365 Juhlatunnelmissa

Kaamea vesisade ja ukkonen eivät ole ihan parhaita alkuja päivälle. Puoleen yöhön mennessä ilma onneksi asettuu ja ulkona on liki täydellinen kevätyö.

Iltaa on ollut hyvä juhlistaa työkaverin synttäribileissä. On ollut boolia ja bändiä, syvällisiä keskusteluja ja joukkuekilpailuja tuomien tuoksussa.

En ole hyvä lähtemään juhliin. Etukäteen olen innoissani, lähdön hetkellä haluaisin jäädä kotiin. Paikalle päästyäni olen tyytyväinen siihen, että lähdin. Niin nytkin.