keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

M niin kuin

Dymotekstiä, kukkahaaraniittejä ja paperikukkia löytyy siskoni nimipäiväkortista. Niin kuin saattaa löytyä jatkossa muutamasta muustakin kortista...

tiistai 26. huhtikuuta 2011

116/365 On siis kevät




Emme kulkeneet Hakaniemen rantaa vaan Töölöntorin reunaa. Vieläkin kaduttaa, että Lahdessa asuessa jäi tekemättä se suunnittelemani valokuvausretki Helsinkiin. Mutta ehkä viimeöinen kuvaussessio korvaa jotain. Monta tärkeää ihmistä (ja muutaman minulle uuden) ehdimme matkalla kohdata, vielä enemmän jäi tapaamatta. Vielä tulee uusia lomia ja vapaapäiviä. Uusia retkiä etelään ja iloisia jälleennäkemisiä. Niitä on hyvä odottaa.

Synttärityttö on paras tyttö

Inspiroiduin taannoin suuresti Kofeiinikomppanian logosta. Sen seurauksena syntyi muutamia onnittelukortteja, joista tässä Viiulle lähtenyt syntymäpäiväkortti.

Onneksi ostin joku aika sitten kirjakaupasta tuollaisia kukan mallisia, mitänuonyton, haaraniittejä. Käyvät tähän kuin, öh, haaraniitti kukan keskustaan...

Dymotekstin alla on lipare kirjansivua, jonka repäisin jostain ammoin kirjoitetusta oppaasta, jonka neuvoja noudattamalla naisesta tulee hurmaava ja tyrmäävä. Tosin eipä Viiu kyllä sellaisia ohjeita mihinkään tarvitse.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

115/365 Niin pitkän ajan jälkeen







Kaupunki ympärillämme nukkuu. Urheasti sinä kannat kameralaukkuani ja odotat, kun seison keskellä tietä jalustan kanssa. Varoitat lähestyvistä autoista. Eksymme kivisille kaduille ja sanot, ettei se haittaa. Ja että kaikki on hyvin, koska sinä olet minun kanssani. Kiipeämme takaisin mäkeä ylös, kevät ympärillä hengittää ja kylmyys on muisto vain. Minä ja Teerenpelin mustikkasiiideri tapaamme kuukausien jälkeen. Kaupunki on väärä, mutta muuten kaikki niinkuin ennen.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

114/365 Pääsiäissunnuntai


Aamulla nautimme kylpylällä "brunssia" kera armaan kummituslapsosen. Taisivat siellä mukana olla neidon äiti, isi ja mummikin.

Päivä päättyi metsälammen rannalla Viiun synttärikaakun äärellä ja saunan lauteilla köllötellen. Don jätti lampeen talviturkkinsa, vaikka ei sen puuttuminen ainakaan naamakarvojen vähenemisenä näy. Mummoista niillä kulmilla kovasti varoiteltiin, mutta unohdimme Viiun kanssa poseerata merkin alla.

Väliin mahtui vielä äitin tekemää karjalanpaistia ja päiväunia jääkiekon tahdissa. Pääsiäisen munataiteesta vastasi Don.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

113/365 Villimiehenranta





Donin ja Siskon kanssa suuntasimme tänään Lappeenrantaan. Hortoilimme linnoituksella, paistattelimme auringossa ja söimme suklaakakkua Majurskan kahvilassa. Herra luutnantti nautti Luutnantin lumouksen ja minä otin Marskin samppanjaa. Kotimatkalla pysähdyimme Saimaan kanavalla.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

112/365 Västäräkistä vähäsen







Tainionkosken voimalan luona hyppivät kevään ensimmäiset västäräkit. Vuoksella uiskenteli useampikin telkkäpariskunta ja kalalokit kyttäsivät kalastajien saaliita. Ortodoksikirkon rannassa meinasi ruveta vettä satamaan, mutta samaan aikaan paistoi aurinko. Mikko Alatalo on soinut siitä lähtien päässä. Mansikkalan sillalla vastaantulevat mummot utelivat mitä lintua kuvaan. Kerrankin telkkäveikkaus osui oikeaan.

torstai 21. huhtikuuta 2011

111/365 Matkalla etelään

Aamulla lastasimme auton täyteen tavaraa ja suuntasimme kohti etelää. Hiukan täytyi mutkitella pikkuteitä pitkin ja etsiä kevään merkkejä. Joutsenet ja kurjet ja kuovit touhusivat pelloilla omiaan. Katselivat meitä lähinnä pitkästyneinä.

Aurinkokin ilmestyi Varkauden tienoilla ja alkoi taas tuntua keväältä. Juvan kirkko kivisine seinineen näytti päivänpasteessa edelleen hienolta, viimeksi taisin sitä tähyillä joulun aikaan pimeyden läpi.

Kapeimmalla ja mutkaisimmalla taipaleella tuli vain yksi rekka vastaan. Yleensä ne väijyvät mutkissa, etenkin jos minä olen ratissa. Kai niillekin on jo pääsiäisloma koittanut.



keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

110/365 Hemmottelupäivä

Aamulla maa oli valkoinen ja satoi räntää. Se jäi onneksi Edenin ulkopuolelle. Tunnin kärsin ihanaa tuskaa vieraan miehen käsissä, mutta nyt pää taas kääntyy. Ainakin hetken aikaa. Allasosastolla oli väljää ja Donin kanssa taannuimme lapsiksi vesiliukumäessä. Avannossa en ole koskaan käynyt, mutta kymmenen minuuttia kestin ulkoaltaan viidessätoista asteessa. Ensimmäisenä poistunut joutui tarjoamaan lounaan. Nyt seinän takaa kuuluu vaimeaa kuorsausta. Martti-fasaani juoksentelee ulkona ja huhuilee seuraa itselleen. Minä yritin järjestää valokuvia, mutten osannut päättää teenkö se Adoben Bridgellä vai Canonin ZoomBrowserilla, joten en tehnyt kummallakaan. Pakatakin pitäisi. Kastella basilikan taimet ja toivoa, että ne ovat hengissä vielä kun tulemme takaisin.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

109/365 Letonniemi






Ensimmäisen yhteisen lomapäivän kunniaksi menimme retkeilemään Letonniemen luonnonsuojelualueelle. Sinne, minne kuukausi sitten yritimme löytää, mutta emme päässeet perille. Lunta oli vielä paljon, vettä vielä enemmän ja mutaa myös. Pitkospuilla punaisetkin kumisaappaat luistivat. Kotipihalle ilmestyi aamulla fasaani Martti, jota Don innokkaasti kuvaili kun minä tein tuorepastaa ja jauhelihakastiketta.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

108/365 Kevään ensimmäinen pehmis

Viikko sitten kerätyt koivunoksat pukkaavat jo pieniä lehtiä. Niiden seuraksi pesiytyneet neilikatkin ovat pysyneet hyvin kuosissaan.

Pilkkireissultaan kotiutunut Don olisi mennyt jo takapihalle kaljaa juomaan, mutta ei sinne ihan vielä pääse. On lunta ja hiiri. Nyt on serpentiiniä ja ilmapalloja, ensimmäinen simapullo juotu. Torinrannassa oli jäätelökojukin jo auki. Pehmikset ovat yhtä valtavia kuin ennenkin ja ahneimpien oli saatava sellainen, vaikka tuuli oli kylmä ja pureva.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Jos ei niin pimeä yö täällä ois


Kun on valvonut tietyn pisteen yli, on vaikea mennä nukkumaan. Minulle niin käy helposti, kun siihen annetaan tilaisuus. Tilaisuudeksi riittää se, että olen yksin kotona.

Nyt yö ikkunan takana on vieras. Vieraat puut, vieras alkava kevät, vieras maan pinnanmuoto.

Minulle on kaksi ikkunaa, joiden takana yö on oikea.

Ensimmäinen ikkuna avautuu idässä omenan kukkien tuoksuun. Siellä ruoho on kasteesta märkää ja linnut nukkuvat vielä. Siellä on vihreäkantinen vihko, joka ei koskaan täyttynyt runoista kokonaan. Siellä uskalsin vielä katsoa kauhuelokuvia yksin.

Toinen ikkuna on viidennessä kerroksessa Hämeessä. Ja vaikken Hämeestä (joitain ihmisiä lukuun ottamatta) mitään kaipaa, kaipaan sitä ikkunasta avautuvaa näkymää.


Kaipaan niitä aamuyön hetkiä, kun taivas vastapäisten talojen takana alkaa vaaleta. Kun Riku Motorin valomainokset sulautuvat auringonnousuun. Liikenne hyrähtää käyntiin.

Vaikka elämä on parasta nyt, oli se parasta sen ikkunan äärelläkin.

Mutta ehkä tästä nykyisestä ikkunastakin tulee vielä oikea ja valvotuista öistä hyviä. Nyt minulla on meri lähelläni ja se on jotain paljon äärettömämpää.


---
Kuvat on otettu Lahdessa toukokuussa 2010 noin kolmen aikaan aamulla.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

106/365 Päivän saalis

Herätys puoli seitsemältä ja pinkkiä luomiväriä luomiin. Reipas aamukävely kauempana olevalle bussipysäkille, sillä lauantainahan ei bussimatkailu niin vain onnistu kaupungissakaan. Uudet kengät kuraisina Raksamessuille näyttämään sievältä. Messuosaston vetonaulana oli tänäänkin Taideraati, jonka arvovaltaisia jäseniä olivat kulttuurilehti Kaltion päätoimittaja Paavo J. Heinonen, sisustussuunnittelija Teuvo Loman, apulaiskaupunginjohtaja Sinikka Salo sekä pappi Mikko Salmi. Iltapäivällä pääsin keskittymään olennaisimpaan eli mainoskynien keräilyyn. Päivän saldo oli seitsemäntoista (17) kynää. Ei huonosti.

Valokuvatorstai - Hälläväliä

En haluaisi kuulostaa kalkkikselta, mutta tuskinpa mummot rollaattoreineen ovat tätäkään bussikatosta hajottaneet.

V****taa kun millään ei ole mitään väliä.

Lisää hällävälimeininkiä Valokuvatorstaissa.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

105/365 Jalkahieronta! Valtakunta jalkahieronnasta!

Äiti on palautettu Imatralle ja Don lähetetty viikonlopuksi "pilkkikilpailuihin". Lohdutukseksi yksinäisyydestä törsäsin uuteen meikkivoiteeseen ja kenkiin. Avasin pullon valkoviintä ja paistoin mozzarellapitsan. Sain tunnontuskia ostettuani vitosella metrilakua, vaikken syönyt sitä kuin kymmenen senttiä ja jemmasin loput keittiön kaappiin. Nyt tahtoisin vain jalkahieronnan. Sillä seisoin kuusi tuntia Raksamessuilla. Kotimatkalla bussissa edessäni istui tyttö, jonka kirjassa oli luku nimeltä Elämän tarkoitus. Sitä en enää tänään jaksaisi keksiä.

torstai 14. huhtikuuta 2011

104/365

Oliivipuu muutti eilen meille. Saa nähdä, kuinka pian pääsemme nauttimaan oman puun hedelmistä. Taustalla keltaisena mollottaa uusin hulluuteni eli matto. Ryhdyin virkkaamaan trikookuteesta kyökin lattialle kirjavaa pyörylää ja neljän ensimmäisen kerroksen perusteella sanoisin, ettei matosta ihan mahdottoman isoa tule.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Huomaamattomia muutoksia

Satunnainen kävijä tuskin huomaa muutosta, mutta ihanainen Hanna hiukan korjasi blogini taustakuvaa, koska itse en a) jaksanut, b) kehdannut tai c) osannut. Ja vielä kaupan päälle kertoi, miten temppu tehdään. Kirsikkapuisto kiittää!

tiistai 12. huhtikuuta 2011

102/365 Karkkivärejä

Äitimuori körötteli yhdeksän tuntia junassa ja saapui muutamaksi päiväksi iloksemme. Sen kunniaksi tein elämäni ensimmäiset cupcaket. Tuollaisia pepsodent-suklaacupcakeja niistä ulkonäöltään tuli... Maku on ihan jees, mutta jos sokerihammasta jää tuommoisen jälkeen kolottamaan, on vika kyllä syöjässä itsessään.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Niin maanantai, niin maanantai

Mistä johtuu, että kampaamosta lähtiessään ei koskaan ole tyytyväinen? Miksei yksikään kampaaja osaa tehdä leikkauksen jälkeen sellaista kampausta, joka olisi kiva? Onko ittestäs kiva kävellä ympäri kaupunkia laatikkomallisessa tätitukassa? (Onneksi leikkaus sentään on pohjimmiltaan ihan hyvä.)

Miksi housujen vetoketju hajoaa juuri maanantaina? Ja miksi se hajoaa, kun ihmisellä on tasan kahdet kunnolliset housut? (Onneksi miehenä on insinööri, joka osaa korjata vetoketjua sen verran, että housuja pystyy ehkä pitämään. Ehkä.)

Miksi sopivien housujen ostaminen on mahdotonta? Miksi niissä on kaikissa liian lyhyet lahkeet? Onko se nyt muka kivaa ja kauniin näköistä, kun lahje jää aina nilkan yläpuolelle? (Onneksi... eikä kun. Tähän ei ole onnellista loppua. Paitsi se, että kiusallani käytän jatkossa vain hameita ja mahdollisimman korkeita korkoja.)

101/365 346 päivää myöhemmin

Vappuaattona 2010 halusin saada itselleni vaaleanpunaisen pupunkorvat. Noh, eihän sellaisia tietenkään enää mistään löytynyt. Loogisena jatkumona menin Sokokselle ja ostin värinpoistoainetta hiuksiin. Sen seurauksena tumman punaruskea kuontaloni muuttui iloisen oranssiksi.

Tänään, 346 päivää myöhemmin, kävin leikkuuttamassa pois viimeiset värinpoistoaineen rippeet. Mikä tarkoittaa sitä, että ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen minulla on hiuksissani aito, oikea, alkuperäinen väri.