tiistai 29. maaliskuuta 2011

88/365 Miehistä ja tulppaaneista

Minulla on tapana kerran vuodessa, lähinnä harrastusmielessä, hakea yliopistoon. Tänään sain vihdoin aikaiseksi ryhtyä työstämään pakettia Lapin yliopistoon. Don on toistaiseksi ollut meistä luottavaisempi onnistumisen suhteen, sillä hän oli jo vuokraamassa minulle Rollosta yksiötä, hankkimassa minulle haalareita ja tulossa viettämään opiskelijavappua kanssani sinne...

- - -

Eilen jouduin vähän kiusaamaan Donia. Työkaverini kertoi miehensä veljestä, joka on innokas pilkunviilaaja ja tykkää ottaa valokuvia oudoista asioista. Tässä vaiheessa huomautin, että kiitos vain, minä olen jo varattu, vaikka tyyppi kuulostikin selkeästi sielunkumppaniltani. Työkaverini totesi siihen, että sitä hänkin veljelle oli vastannut, kun tämä oli minusta tiedustellut.

Entä miten suhtautui Don, kun kerroin minulla olevan noin "kovasti" vientiä?

Tuhahteli

- - -

Ja miten tulppaanit liittyvät tähän? No hei, tulppaanit liittyvät kaikkeen!

Alan ymmärtää pandoja

Illalla tuli lankalaatikkoa tonkiessani vastaan neljä kerää vihreää Idéna Bamboota. Ne ovatkin vasta viisi vuotta lankavarastoani kaunistaneet.

Koska en keksinyt kahdelle sadalla grammalle muuta käyttöä, päätin tehdä niistä tiskirättejä. Ensimmäinen valmistui illalla ja hengailee nyt tuolla kyökin puolella. Lyhyen käyttökokemuksen perusteella pitäisin rättiä ihan toimivana.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Ja mitähän vielä

Jos tältä päivältä (tai vaikka viikonlopulta) olisi kuva, siinä pitäisi olla ainakin puoli tusinaa taiteilijaa, ylisuojeleva äiti, Musti jota ei rapsuteta, mustapukuinen nainen, toimimaton maksupääte, virrenveisuuta, ujo koulutyttö ylipitkällä otsatukalla, makkaraperunoita, penkit joissa tulee häntäluu kipeäksi, kaaosta ja sählinkiä, ähkyyn johtava määrä chicken madrasia, vähän viskiä, muutama insinööri ja yksi saksalainen, kolme myytyä maalausta, öisiä katuja, aamuisia köllöttelyhetkiä, auringonpaistetta ja yksi melko paska elokuva.

Valitettavasti en osannut sellaista kuvaa ottaa, joten sanallinen todistukseni riittäköön siitä, että tästäkin viikonlopusta on selvitty hengissä. Juuri ja juuri.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

84/365 Déjà vu

Jotenkin tuntuu, että toistan itseäni. Mutta kun tuo oravainen käy vähintään kerran päivässä kiikkumassa koristeomenapuussa. Olen myös kuvannut lumikinoksesta pihalaatoille vipeltävää piennisäkästä, jonka päättelin olevan hiiri. Mutta Olga O. peittoaa kuvauksellisuudessaan Herra Hiiren mennen tullen.


Ja siitäkin huolimatta, että Henrietta viikko sitten kutsui minua torttukiusaajaksi, jaan tämänviikkoisenkin kääretortun kanssanne. Tällä kertaa vuorossa mustikka-valkosuklaa-limetorttu. Edellisen tortun elinkaari kesti vajaan vuorokauden, katsotaan miten tälle käy.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

82/365 Siellä kiikkuu oravainen

Vihdoinkin olen (ehkä) oppinut sen, että kamera kannattaa pitää latingissa pöydällä satunnaisten pihavieraiden varalta. Kummasti se Siperia opettaa. Tai sitten se, kun muutaman kerran kuvaa tinttejä kameralla, jossa ei ole muistikorttia. Sekä se, että tikka päättää poistua omppopuusta juuri sillä sekunnilla kun vihdoin saa zoomin askarreltua paikoilleen.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

81/365 Sushi for Beginners

Tänään lounaalla koitti sattumalta ensikohtaamiseni sushin kanssa TOMO Sushibarissa. Eikä kohtaaminen ollut laisinkaan epämiellyttävä, wasabitahnasta tosin en edelleenkään kauheasti välitä. Joskus voisi kokeilla itsekin tuommoisten tekemistä.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

80/365 Mie ja miun sukset

Minä olen hiihtänyt viimeksi arviolta vuonna 1995. Ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen asiaintilaan. Sitten jossain mielenhäiriössä sain itsestäni vision lykkimässä hiljalleen meren jäällä, ylläni pilvetön taivas ja ympärilläni leuto, parin asteen ihanainen pakkassää. Repussani olisi eväitä ja niitä voisi nautiskella läheisellä luodolla. Aurinko hyväilisi kasvojani ja saisi lapsuudessani kukoistaneet pisamat palaamaan...

Siinä vaiheessa kun urheilukaupan jamppa oli valinnut minulle monot (kokoa 43. Siis nelkytkolme!!!), ruuvannut siteet kiinni punaisiin nanogrippeihin ja laahustin Donin perässä kassalle, mieleeni palasi kuitenkin perskoulu ja sen ahdistavat liikuntatunnit. Esimerkiksi se kerta, kun nivelsiteet nyrjähtäneinä jouduin hiihtämään tunnin ympyrää. Ja sitten vielä koulusta kotiin. Ja se, että sukset olivat aina liian liukkaat tai sitten ne tökähtelivät jokaiseen havuun, perkele.

Oi mitä minä olenkaan tehnyt!?

--
Päivän kuva poikkeuksellisesti Donin käsialaa.

Mustavalkomaanantai - Kuvio

Vanhojen pikajunien penkeissä on jotenkin nostalginen kuvio.
Lisää kuvioita Mustavalkomaanantaissa.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Käännytään kun vielä löydämme takaisin






Lähdimme kävelylle luonnonsuojelualueelle mutta päädyimmekin meren jäälle. Minä luultavasti ensimmäistä kertaa elämässäni. Ehdotin, että kävelemme Ruotsiin asti. Tai laivaväylälle, kumpi nyt ensin tulisikaan vastaan. Kastelin myös kenkäni, joten käännyimme takaisin ennen kumpaakaan. Mutta silloin olimme jo keskellä kuumaa, sakeaa sumua, jossa äänet katosivat ja toppatakki oli ihan liikaa. Aurinko porotti sumuharson läpi ja oli helppo uskoa, että juuri tällaisiin sumuihin laivat katoavat iäksi.

Luonnonsuojelualueelle johtava polkukin löytyi. Mutta sinne on otettava mukaan paketti makkaraa ja kaakaota termospullossa. Jonain toisena kauniina päivänä.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Vaaleanpunaista

Niin sanotusti "muutaman" vuoden marinoitunut vaaleanpunainen Novitan Malibu löysi vihdoin käyttötarkoituksensa. Ensin siitä piti tulla jakku, mutta epäilin ettei lanka riitä. Purin. Sitten siitä piti tulla kassi, mutta eihän siihen olisi saanut neljääsataa grammaa lankaa kulumaan. Purin. Lopulta olin tylsä ja päätin tehdä siitä samanlaisen boleron, jonka joskus ammoin jo olen tehnyt. Lankahan ei tietenkään ihan riittänyt, joten piti ostaa kerä Paolaa. Mutta ei se ole niin justiinsa.




Ohje siis Modasta 3/2006. Ja kuvista kiitos Donille!

perjantai 18. maaliskuuta 2011

77/365 Perjantai on...

...toimittajan leikkimistä. Joskaan ei paikalliseen sanomalehteen vaan ammattiyhdistyksen lehteen. Mielenkiintoinen juttutuokio valokuvaajan ja entisen läänintaiteilijan kanssa.
...kevään merkkejä. Kyynelehtiviä räystäitä ja jääpuikkoja. Pienissä määrin loskaa ja lammikoita.
...perjantaiherkkuja. Äkillinen pakkomielle leipoa kääretorttua. Välissä boysenmarjahilloa ja kuningatarrahkaa. Seurauksena ähky.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Valokuvatorstai - Idea

Minusta ainakin on ollut hauska idea maalata kuvia muuntamoihin. Enemmän niistä iloa tuollaisina on, kuin sellaisina tavanomaisina harmaina kuutioina.

Lisää ideoita löytyypi Valokuvatorstaissa.

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Mustavalkomaanantai - Romantiikka

Don soitti kitaraa ensimmäisillä treffeillämme. Ja on soittanut aika monta kertaa sen jälkeenkin. Eikä se ole ikinä ainakaan mikään turn off ollut.

74/365 Konttitalot

Mitä tulee, kun pinotaan kasa kontteja päällekkäin ja tehdään niihin ikkuna-aukot?

Maailman rumimpia kerrostaloja.

Oulun Tuirasta löytyy valitettavan kattava valikoima moisia hirvityksiä. Visuaalista silmääni särkee joka kerta, kun joudun talojen ohi kulkemaan. Mikä tapahtuu aina, kun menen bussilla kaupunkiin.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

70/365 Ammattiyhdistyskukkopillejä

Kun on tarpeeksi kauan pois kotoa, alkaa kaikki tuttukin näyttää kiinnostavalta. Kuten vaikka ulkoeteisen ikkunan reunalla kököttävä kukkopillien parvi. Lajitelma erivärisiä pillejä on peräisin isän ammattiyhdistysmatkoilta ja nököttää ikkunalla katselemassa lumipyryä. Hei kevät! Minne sinä pakenit?

torstai 10. maaliskuuta 2011

69/365 Itä-Suomessa tuulee

Masentavampaa kuin Imatra maaliskuussa on todennäköisesti vain Imatra lokakuussa. Ja Kouvolan rautatieasema. Mihin aikaan vuodesta tahansa. Lämpötila on sinnikkäästi plussan puolella, tuulee idästä, taivas on harmaa kuin virttynyt villasukka ja lumi tienposkissa enää harvoin valkoista. Tiet ovat täynnä kuraa ja jäätä.


Tässä miljöössä on vaikea muistaa, että kauneuttakin on. Että joskus vielä terassituolit täyttyvät ja koski kuohuu. Big band -teltta nousee, kävelykadulla käryävät valtavat muurinpohjapannut ja ihmiset täyttävät keskustan (yhden niistä kolmesta). Niin lähellä mutta niin kaukana.


Äiti heitti tulppaanit roskiin. Minä olisin pitänyt niitä maljakossa vielä viikon.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

68/365 Puolen maailman halki

Yhdeksän tuntia junassa tuntuu ihan kivasti perslihaksissa. Muhokselle mennessä ehtii vanhan pikajunan aiheuttama nostalgiahuuma haihtua ja sen jälkeen laimeaa innostusta aiheuttavat enää maisemat. Kun aurinkokin sattuu paistamaan. Eväitä riittää peräti kuudeksi ensimmäiseksi tunniksi, lankaa onneksi koko matkaksi. Taipaleen loppupuolella puolen tunnin seisahdus luonnonkauniin Kouvostoliiton viehkolla asemalla tuntuu jo raikkaalta vaihtelulta.

Pimeän saapuessa saavutaan kaupunkiin, jossa on vain yksi raide. Sekin yleensä aina poispäin.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

67/365 Miina

Tämä naistenpäivä meni näissä merkeissä. Miina - ensimmäistä kertaa Oulussa. Ikinä. Meidän galleriassa.

Donilta sain toki myös ruusuja, mutta tällä kertaa niiden kuva ei ylittänyt blogin julkaisukynnystä.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

66/365 Sinitarralehmä

Työpaikalla oli pöydälle ilmestynyt sinitarrainen lehmän pää. Tekijästä ei ole täyttä varmuutta, mutta epäilys on vahva kun tietää, kuka sunnuntai-iltana oli näyttelyä pystyttämässä.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

64/365 Vanha paloasema

Jouduin vaihteeksi olemaan töissä lauantain ja viiden tunnin sorvin ääressä istuskelun jälkeen alkoi olla jo nälkä. Donin vanhemmat olivat jälleen läpiajomatkalla ja kävimme kimpassa testaamassa Vanhan paloaseman Oulun keskustassa.

Oikein viihtyisä paikka ja ruokakin oli ihan kelvollista, joskaan ei mitenkään päätähuimaavan ihmeellistä. Listalta olisi ilmeisesti löytynyt kenguruakin, mutta se jäi testaamatta koska Australia-menua ei ainakaan meidän pöytäämme tuotu. Tosin tuskin olisin kengurua ottanut vaikka sitä olisi tarjottukin.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Kolkytkaks

Aivan mahtavaa on se, että tällä blogilla on kolmekymmentäkaksi (32) lukijaa! Sama luku muuten tulee kohta puoleen kuluneeksi siitä, kun minä ilmestyin maailmaan.

Kiitos oi te ihanaiset, jotka julkisesti Kirsikkapuiston blogia luette sekä te, jotka salaa stalkkaatte ynnä kaikki te, jotka kommentteja rustaatte. Ilahdutatte mieltäni valtaisasti!

63/365 Tommia ikävä

Viimeiset pari päivää olen tarponut loputtomassa suossa nimeltä html ja css.

Armas ystäväni Hanna uusi taannoin nettisivunsa ja minä sitten intouduin siitä samaan hommaan, vaikken todellakaan mikään webbiguru ole.

Apulaisinani ovat olleet tuhatsivuinen englanninkielinen opaskirja ja intternetti. Silti turhautuminen on ollut käsin kosketeltavaa.

Nyt aletaan olla (kaiketi) jo voiton puolella. Siitä huolimatta hetkittäin on ikävä ihQua Tommia, joka vuosi sitten koulussa nettisivujen tekemistä opetti. Miksi, oi miksi en kirjoittanut ylös hänen jokaista sanaansa?

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

61/365 Ei kirkkoon vaan kapakkaan

Pää on täynnä lehmiä. Ja takahuone myös. On ylijäämää, alijäämää, numeroita ja lukuja joiden pitäisi täsmätä. Kaaokseen valmistautumista. Kaaosta edeltävää kaaosta.

Kotiteollisuuden Kotiteollisuus. Sen kunniaksi pullaa. Jos levyjä on taloudessa vain yksi, pitääkö sille varmuuden vuoksi sopia
tapaamisoikeudet kirjallisesti?

Ja kun lehmät saa kirjoitettua ulos päästä, ei sieltä mitään muuta enää synnykään. Vaan onko lehmä poliittisesti korrekti nimitys lehmälle?

Levyn voi huomenna kuunnella niin monta kertaa, että naapurikin osaa sen ulkoa.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

60/365 Aamuherkku

Otetaan kaksi appelsiinia, yksi verigreippi jos sellainen on, loraus hunajaa ja reilu ruokalusikallinen maustamatonta jogurttia. Laitetaan tehosekoittimeen ja surautetaan juomaksi. Piristää harmaatakin aamua.