maanantai 31. tammikuuta 2011

Mustavalkomaanantai - Muoto

Mustavalkomaanantaissa tällä viikolla aiheena on muoto.

Tämä muoto syntyi kipsimöykystä kylpyhuoneen lattialla loppiaisena 2009 ja on nimeltään Pesä. Oikeasti veistos on aika karmea ja sopisi parhaiten järven pohjaan verkon painoksi. Olinkin vakuuttunut, että olen plastisesti koko lailla lahjaton, kunnes myöhemmin paljastui, että materiaali vain oli väärä.



Lisää muotoja täällä.

31/365 Vispipuuroa

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Sunnuntai

Nyt jouduin tyytymään jäätyneeseen mereen.
Silloin kun minä olin lapsi, talvisunnuntait olivat aina tällaisia. Kymmenkunta astetta pakkasta ja aurinko paistoi.

Joskus mentiin hiihtämään Saimaan jäälle ja tehtiin nuotio lähisaareen. Siellä paistettiin makkaraa ja juotiin termospullossa mukana tuotua maitokaakaota.

Retken jälkeen kotona syötiin lihakeittoa ja sitten katsottiin televisiosta jotain mukavaa. Mitä ikinä sieltä nyt siihen aikaan tulikaan. Illalla käytiin nukkumaan varmoina siitä, että seuraava sunnuntai koittaisi jälleen samanlaisena.





Voisiko saada jokun ilmastodirektiivin, joka määräisi sunnuntaiksi jatkuvaa auringonpaistetta?








Toiset osaavat totisesti ottaa riemun irti.
 


Vielä muutama kuukausi ja sitten tämäkin väriläiskä pääsee irti köysistä.

30/365 Keltainen

Täydellisessä maailmassa minä asuisin juuri tämän värisessä keltaisessa talossa.

lauantai 29. tammikuuta 2011

29/365 Just older

Kalenteripyyhkeitä ja maatuskoja

Don lähti laskemaan pulkalla mäkeä pitkän viikonlopun ajaksi, joten minulle jäi hyvin aikaa kehittää itseäni ja tehdä tyttöjen juttuja. Tällä kertaa se oli yhtä kuin kansalaisopiston Valotustekniikan perusteet -kurssi, jolla tehtiin valotusseuloja kankaanpainantaa varten. Samaa hommaa siis, mitä vuosi sitten teimme Lahden Muotoiluinstituutissa. Elikkä näin ja näin.


Tällä kertaa olin paremmin varustautunut ja tiesin melko lailla mitä haluan tehdä. Vuoden 2012 kalenteriastiapyyhkeiden seula valottui kauniisti, myös se vuosiluku 2011 siellä alakulmassa... Pienellä kikkailulla onneksi saan lopputulokseen oikean vuoden. Koepainantakankaani oli paksuhkoa pellavaa, hieman tasaisemmalla kankaalla jälki olisi kaiketi parempaa.


Kalenterin lisäksi tein viehkon ja tosi omaperäisen maatuskakuosin, joka onnistui myös vallan hienosti. Lisäksi on vielä puu, mutta sitä en jaksanut enää ryhtyä painamaan. Jalat olivat jo muutenkin seisoskelusta kipeät. Tietysti juuri nyt, kun kotona ei ollut ketään, joka olisi innosta hihkuen halunnut hieroa pikkupikkuvarpaitani. Itse asiassa kotona on aika harvoin ketään sellaista...

Näistä maatuskoista tuleepi hamonen, mikäli ompelukoneeni Victoria ja viitseliäisyyteni suovat.

Samat mammat lähikuvassa.

Tässäpä oikea luksustiskirätti! Kokeiluluontoisesti painetussa rätissä on maalin seassa kultaista kimalletta.

perjantai 28. tammikuuta 2011

28/365 Painohommia



Viikonlopun ohjelma painottuu aika tavalla ylläolevaan. Tarkempia kuvia tullee myöhemmin.

torstai 27. tammikuuta 2011

27/365 Lemmekäs pitsa

Tänään tuli kuluneeksi vuosi ja puolikas siitä, kun Donin kanssa aloimme niin sanotusti seukkaamaan. Sen kunniaksi pitsakin muotoutui hieman normaalia erikoisemmaksi.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

26/365 Lämpöä

Parinkymmenen asteen pakkasesta oli mukava mennä sisälle kansalaisopiston tiloihin ja kirjoittajapiiriin. Etenkin, kun jo kaukaa loistivat luokan valot kutsuvina.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Knock knock knocking on heaven's door

Ovi. Tuo matalien majojemme viimeinen etuvartioasema. Tuo puinen, rautainen, metallinen, peltinen, muovinen, kankainen läpi meidän ja kylmän maailman välissä. Erottamassa meidät tunkeilijoista, kutsumattomista vieraista, susihukista, saarnamiehistä ja nuorista, herttaisen viattomista inttipojista sotaveteraanikeräysretkellään.

Ovi. Tuo vihoviimeinen v-pää ovikoodeineen, ovipuhelimineen, epästandardeine lukkoineen, piilotettuine ovikelloineen, rikkinäisine ovenkahvoineen ja milloin mihinkin suuntaan aukeavine saranoineen.

Ei, minä en tykkää ovista. Enkä tule niiden kanssa toimeen. Toivon aina, että joku muu avaa ne. Tai että ne aukeavat ihan itsestään. Ja kyllä, juurikin tänään törmäsin ovikoodeihin, ovipuhelimiin, kätkettyihin ovikelloihin ja muihin ihanuuksiin. Lisäksi pudotin puhelimeni. Porraskäytävään. Selvittyäni sisälle sen ovihelvetin jälkeen. Onko se siis mikään ihmekään... Onneksi joku ystävällinen ihminen soitti puhelimellani Donille, selvitti häneltä missä olen ja kiikutti luurin minulle takaisin. (Ja on muuten ihan hiukan noloa kun tajuaa, että joku vieras ihminen soittaa puhelimellasi, johon olet tallentanut puolisosi numeron nimellä Höpönassu, tai jotain muuta vastaavaa.)

Puhelimen hukkaaminenkin oli ihan varmasti ovien syytä.

25/365 Langalla

Minustahan on tulossa oikea lintubongari! Kolme lintukuvaa viikon sisällä...

Tämä tipunen löytyy Oulun keskustasta, kunhan osaa oikeassa kohdassa katsoa sisäpihalle. Hänen funktionsa on ainakin minulle epäselvä, rinnassa olevasta merkistä päättelisin tosin olevan yhteyksiä johonkin puhelinyhtiöön.

maanantai 24. tammikuuta 2011

24/365 Hankeen hukkuu, unhoittuu

Tänään oli pitkä päivä. Töitä ja kokousta ja sen jälkeen vielä pöytäkirjan kirjoittamista. Kun vielä jotenkin muistin, mitä sinne piti kirjoittaa. Kaiken tuon jälkeen alkaa olla yhtä jumiutunut olo kuin oheisella munamankelilla. Mutta hei! Ehdin sentään vielä laittaa kuvan 24. päivän puolella!

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

23/365 Muumihyökkäys


Muumimukipopulaatio kasvoi räjähdysmäisesti kiitos Sittarin tarjouksen. Henkilökohtainen suosikkini ovat Hattivatit.

lauantai 22. tammikuuta 2011

22/365 Lauantai-illan huumaa

Minun piti laittaa päivän kuvaksi kutkuttava otos osasta päivällistämme, rosmariiniperunoista ja -punajuurista:

Mutta muutaman siiderin (Golden Cup Classic Apple), alkupalasalaatin kanssa nautitun valkoviinin (Sonnhof Jurstchitsch Chardonnay Trocken 2008, tai jotain sellaista) ja vihannesten ynnä porsaankyljysten kanssa keski-eurooppalaisittain kello 21.30 siemaillun punkun (Vergelegen Mill Race Cabernet Sauvignon Merlot 2005) jälkeen päivää parhaiten kuvaava otos syntyi Donista. Ja samalla sain aikaiseksi myös ensimmäisen virallisen kännipostauksen.

Lisäys 29.1.2011
Anonyymin kommentoijan pyynnöstä ohje rosmariinipotuille ja -punajuurille, joka valitettavasti on kuitenkin varsin summittainen:

pottuja (me laitoimme Rosamundaa tai Van Goghia)
punajuuria
tuoreita rosmariinin oksia
oliiviöljyä
suolaa

Pilko potut ja punajuuret sopivan kokoisiksi paloiksi ja laita uunivuokaan. Ripottele päälle suolaa ja rosmariinia (runsaasti!) ja kaada päälle vielä oliiviöljyäkin. Muistelisin, että paistoimme näitä n. 150 asteessa pari tuntia. Omien vaatimattomien kokemusteni mukaan punajuuret kypsyvät hitaasti, siksi tämä vetkuttelu paistamisessa.

perjantai 21. tammikuuta 2011

21/365 Talitintti

Aurinko erehtyi paistamaan hetken aikaa ja sekös houkutteli talitiaisia lintulaudan kimppuun. Mukana taisi olla myös varpusia, mutta tiistaista käpytikkaa ei tänään näkynyt. Odotan myös kiihkeästi punatulkkuja, vaikken ole nähnyt niitä syksyn jälkeen.

torstai 20. tammikuuta 2011

20/365 Sairaus ja lääke

Harmi vain, että minun mm. neulomisperäinen niskajumini ei katoa mihinkään, vaikka Don kuinka nostelee käsipainoja...

Torstaituote - Jää

Minun silmiini sattuu,
on jää liian kirkas
eikä se kanna vielä,
ei aivan vielä.

Nyt me seisomme tässä,
katsomme syvälle silmiin
mutta se ei enää riitä,
eihän se riitä.

Kunhan jää tästä kasvaa,
tulee syvempi talvi,
kunhan jää alkaa kantaa.
En aio enää jäädä.

* * *
Sekä Valokuvatorstaissa että Runotorstaissa on viikon aiheena jää. Linkkejä klikkaamalla löydät lisää hengentuotteita samasta aiheesta.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

19/365 Mausteita

Täältä bongasin joku aika sitten idean kustomoiduista maustepurkeista. Koska meillä vauvanruoan kulutus on tietyistä syistä melko olematonta, dymosin tekstejä Ikeasta peräisin oleviin pikkupurkkeihin. Niitä oli valitettavasti vain neljä, mutta onpahan taas syy lähteä vaikka Haaparantaan täydentämään varastoja.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Nomen est omen

Minulla on salaisuus. Kohta se ei sitä enää ole, eikä se nytkään ole sitä kaikille. Minun salaisuuteni on, että minä kirjoitan. Enkä nyt tarkoita blogia, sähköposteja tai tekstiviestejä. Vaan kirjaa. Oikeammin kirjoja. Suuri haaveeni on saada julkaistua kirja, mutta siitäkään en ole kovin monille puhunut. Haave on ollut kanssani vuosikaudet, takertunut sisuksiini kuin loinen. Elämme symbioosissa, avioliitossa, jossa toisen olemassaoloon on niin tottunut, että sitä tuskin enää huomaa.

Tänään kaivoin toisen pisimmistä käsikirjoituksista esiin ja ryhdyin kirjoittamaan sitä uusiksi vaikka ensimmäinenkään versio ei ole vielä valmis. Tajusin, että muutaman hahmon nimi täytyy muuttaa. Siinä se aika sitten menikin, sillä nimen päättäminen ei ole helppoa. Niin moni nimi on poissuljettu. Mika, Henri, Tuomas, Antti, Joni, Esa... nimet ovat takertuneet kantajiinsa, jotka tunnen oikeassa elämässä. Näissä tilanteissa paras ystäväni on nimipäiväkalenteri, mutta silti juuri sen oikean, oikeaa persoonaa ilmentävän nimen löytäminen vie aikaa.

Mutta aikaa vie kirjan kirjoittaminenkin. Aikaa minulla nyt olisi, tarvitaan enää raakaa, rehellistä työtä. Aiheessa pysymistä. Ehkä keskiviikkoillan kirjoittajapiiri auttaa siinä ja jonain päivänä saan jotain valmiiksikin.

18/365 Vuoden luontokuva

Minua on turha houkutella yöksi teerikojuun kökkimään ja kyttäämään aamunkoitossa tapahtuvaa soidintanssia. Tai tarpomaan kilometrikaupalla tietöntä korpea paikkaan, jossa saattaa nähdä vilauksen ilveksen ahterikarvoista. Mutta jos "luontokuvaus" onnistuu olohuoneessa istuen ja tähdäten kameralla sälekaihdinten välistä, niin sitten olen mukana.

Ko. metodilla onnistuin ikuistamaan oheisen tintin, jonka liki olemattomilla linnuntunnistus-taidoillani jonkun sortin tikaksi nimesin. Mikäli joku lukija kykenee tarkempaan lajinmääritykseen, otan tiedon ilolla vastaan.

maanantai 17. tammikuuta 2011

17/365 Blondikin tajuaa

Kiva, kun vaatevalmistajat ottavat huomioon myös ne kuluttajat, joiden ullakolla matot ovat hiukan rutussa. Uudessa talvitakissani (tai virallisesti kai laskettelutakissani) on ystävällisesti merkitty taskujen reunoihin niiden käyttötarkoitukset. Omat ikonit löytyvät myös mp3-soittimelle ja pipolle. Muita en ole ainakaan vielä löytänyt. Jatkamme etsintää.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

16/365 Tuulen viemää

Tänään teimme Donin kanssa pienen valokuvausretken Liminganlahdelle. Paikalle oli kerääntynyt melkoinen joukko jääsurffareita ja heihin sitten testailin uutta leluani. Valitettavasti tuuli, pakkanen ja aukea paikka olivat yhdistelmänä vähän liikaa tällaiselle citykuvaajalle ja keikka jäi aika lyhyeksi. Saldona muutama vaatimaton kuva ja paleltunut peukku.

lauantai 15. tammikuuta 2011

15/365 Uusi lelu

Tämänpäiväisellä hummailuretkellä päädyin sijoittamaan Canonin zoom-objektiiviin. Vähän niinkuin vahingossa. Ja sikäli epäloogisesti, että makroputki on ollut se, mitä olen himoinnut päästäkseni kuvaamaan pylly pystyssä lähikuvia lumihiutaleista, leskenlehdistä ja pölypalleroista. Vaan helpottuupa pihapiirin tinttien kuvaaminen kuitenkin.

perjantai 14. tammikuuta 2011

14/365 Valitse suosikkisi



Silloin kun olen oikein reipas, jään bussista pois ennen keskustaa ja kävelen sinne pitkin siltoja, jotka yhdistävät Oulun, tämän Pohjolan Venetsian, pikkusaaria. Suosikkinäkymäni avautuu voimalaitokselle ja Toivoniemeen, joka on keinotekoinen saari. Näin ainakin kertoo toveri Wikipedia.

Toivoniemen kerrostalorypäs on värikkyydessään Oulun kauneimpia. Ystävämme Alvar A. on ehtinyt tännekin ja hänen käsialaansa on alueen yleissuunnitelma. Talot puolestaan ovat useiden eri arkkitehtien aikaansaannoksia 1950-luvulta. Rohkenen kuitenkin veikata, että talojen väritys on hieman uudempaa aikakautta. Kaikki värivaihtoehdot eivät tässä kuvassa edes näy, mm. oma suosikkini vadelmanpunainen talo jää tuon keltaisen taakse piiloon.

torstai 13. tammikuuta 2011

13/365 Teenjuonnin vaikeus

"Otatko kahvia vai teetä?" Siinä yksi inhokkikysymykseni. En pidä kahvista ja virallisesti en juo sitä. Ainoa paikka, jossa minulle kaadetaan kahvia kysymättä mitään, on Vantaa. Ja siellä minä sitä juonkin.

Teestä pidän, mutta sen juominen kylässä on jotenkin tuskastuttavaa. Tuntuu kuin vaatisin erityiskohtelua, sillä useimmiten muut juovat kahvia. Sitä paitsi teepussien (tai niiden teelehtiä sisältävien mollukoiden) lilluttelu ja puristelu, kylmän veden lisäily ja kaikki se askartelu, jota teenjuonti edellyttää, on jotenkin vaikeaa.

Kotona keitän usein pannullisen teetä. Lähes yhtä usein muistan pari kolme tuntia myöhemmin tehneeni niin. Siinä vaiheessa tee onkin jäähtynyt sellaiseksi, että sitä voi lipittää ihan helposti.

Torstaituote - Alku


Valikoima pahvilaatikoita,
tyhjät seinät ja äänettömyydessään kumisevat huoneet,
aukeudessa leijuva pesuaineen tuoksu.
Vieraat hyllypaperit ja rumat tapetit,
jotka kuukausia myöhemmin muuttuivat näkymättömiksi.
Julkean paljaat ikkunat, joiden läpi näki kaiken.
Paniikki ja pakokauhu.
Ja samalla levollinen rauha.
Usko siihen, että alku on hyvä.

Valokuvatorstaissa ja Runotorstaissa vuoden ensimmäisenä aiheena on alku. Linkkejä klikkaamalla pääset tutustumaan muihin alkuihin.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

12/365 Sanoja

Minut poltettiin noitana roviolla, sillä toinen silmäni on kaksivärinen. Se tapahtui edellisessä elämässäni, kun olin Egyptin kuningatar. Sen jälkeen synnyin uudelleen Imatralla ja minulla on kaksi veljeä. Toinen heistä asuu nykyään Kanadassa ja olen usein vieraillut hänen luonaan, viimeksi jouluna.

Lapsuuden toiveammatini oli patologi, mutta luovuin haaveesta saatuani siivet. Niiden avulla olen päässyt käymään kuussa. Siellä hauskinta on seistä käsillään ja katsella avaruuteen. Hankalaa siinä on se, että samaan aikaan ei voi neuloa. Siksi jouduin vasta maahan palattuani neulomaan villasukat, joiden avulla hurmasin mieheni. Hän pitää onneksi tiskaamisesta, sillä itse vihaan sitä. Sillä aikaa kun puolisoni tiskaa, ratkon usein huvikseni pitkiä matemaattisia kaavoja. Olen myös hyvin musikaalinen ja lemmikkimangustimme Kauko istuu mielellään pianon päällä kun minä soitan. Eniten Kauko pitää Mozartista.


- - -
Tänään alkoi kansalaisopiston kirjoittajapiiri. Ylläoleva teksti on esittely itsestäni ja koostuu viidestä faktasta, viidestä valheesta ja viidestä mahdottomuudesta.

tiistai 11. tammikuuta 2011

11/365 Sovituskopissa

Pidän eniten vaatekaupoista, joissa soi musiikki niin, että voi kuvitella olevansa diskossa. (Tästä ehkä huomaa, että siitä kun viimeksi olen oikeasti käynyt diskossa, on aika kauan...) Sovituskopissa voi pitää vaikka omat bileet. Kokeilla järkyttäviä klänninkejä ja sulloutua makkarankuoriin. Antaa samalla puhelimitse konsultaatiota taidehistoriasta. Ottaa itsestään kuvia, että voi tehdä nolon pseudomuotiblogipostauksen.

Ja ei, minä en ostanut tuota vaatetta.

maanantai 10. tammikuuta 2011

10/365 Tällä kadulla

Seuraava vuosi tulee tätä kadunpätkää tallailtua ainakin kerran viikossa. Byroo sen varrella on epähumaanin pieni, mutta toiminta siellä sitäkin humaanimpaa. Myös matka satamaan ja terasseille on ihastuttavan lyhyt. Noin niinkuin kesää tässä ajattelin...

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Matkalla seuraaviin seikkailuihin

Sillä mennään mitä on, jopa uuteen duuniin. Turkoosit kynnet, hassuilla mummoilla kuvitettu muistikirja ja Robert Doisneaun valokuvia sisältävä kalenteri. Vähemmällä tällainen muistikirjafriikki ei pärjäisikään. Ja uuden työn alkaessa kaikenmoiset amuletit ja onnentuojat ovat enemmän kuin paikallaan.

9/365 Hankeen jäänyt

Lunta on satanut koko päivän. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Iltakävelyllä kahlasimme hangessa, jonka alla luultavasti sijaitsi kävelytie. Hetkittäin teki mieli hyytyä hankeen kuten ostoskärryille oli käynyt moottoritien alikulkutunnelissa.

lauantai 8. tammikuuta 2011

8/365 Tulppaaneja

Tänään oli lämpimimmillään vain kolme astetta pakkasta. Kun siihen yhdistää kauppareissulta mukaan tarttuneet tulppaanit, olisi melkein voinut huijata itsensä luulemaan, että on jo kevät. Melkein, mutta ei ihan.

perjantai 7. tammikuuta 2011

7/365 Hernesoppaa

Sopassa mukana Pertsa, uuden vuoden tarjouskinkkumme. Tai se vähä, mitä siitä enää jäljellä on.

Ja kyllä, minä annoin kinkulle nimen.

torstai 6. tammikuuta 2011

6/365 Pois

Nyt on joulukoristeet korjattu pois. Paperitähdet pakattu laatikkoon odottamaan seuraavaa joulua. Kiitos tästä kuuluu Donin patistelulle, ilman sitä täällä olisi joulu vielä pääsiäisenäkin.

Valoista en tosin suostunut luopumaan, on niin pimeää muutenkin.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

5/365 Pulla

Vuoden ensimmäiset korvapuustit. Vihdoinkin maltan antaa pullasten kohota tarpeeksi pitkään ennen paistamista. Lopputulos oli liki täydellinen.

Merkkareita ja kommunisteja

Donin pikkuveli Giorgio erehtyi jouluna jossain sivulauseessa mainitsemaan, että on etsiskellut pääkallopipoa. Semmoisiahan ei kannattaisi suustaan päästellä, jos seurassa on neulontataitoisia ja -intoisia henkilöitä. Kuten vaikkapa minä. Tai jos syntymäpäivät sattuvat olemaan lähiaikoina.

Etsiskelin siis eräänä iltana intterwebsistä pääkallopipon ohjeen ja toisena iltana tikuttelin sellaisen kaksinkertaisesta mustasta Nallesta ja valkoisesta Seiskaveikasta. Donin alkuperäinen väriehdotelma oli hiukan hempeämpi, jotain pinkki-vihreä -linjaa, mutta se sitten jotenkin jäi.

Kallo luineen tuotti aluksi ongelmia, koska en silmukoita ole koskaan aikaisemmin jäljentänyt, mutta kun pääsin kärryille siitä jutusta, alkoi homma luistaa. Jopa sen verran hyvin, että tarjouduin tekemään Donillekin kallopipon, tai merkkaripipon, kuten Giorgio itse sitä lahjan saatuaan kutsui. Don ei kuitenkaan huolinut samanlaista, joten syntyi muunneltu versio, ns. "kommunistipipo", jonka tähtikuviosta olen kohtuuttoman ylpeä. Piirsin sen nimittäin ihan itse! Ajatelkaa, tähti! Aivan valtaisan vaativa ja monimutkainen kuvio! Minun täytyy olla nero!

Pipon oranssi lanka on kaksinkertaista Nallea ja tähden materiaali itse värjättyä Nallea/Seiskaveikkaa syksyltä 2008. Väri lienee peräisin kanervasta, jos oikein muistan.

tiistai 4. tammikuuta 2011

4/365 Dymo

Sano hei uudelle parhaalle korttiaskarteluystävälleni Dymolle! Hänet hankittiin eilen ja tänään pääsimme tositoimiin. Miksen ole tätä aikaisemmin keksinyt?

maanantai 3. tammikuuta 2011

3/365 Amaryllis

Ensimmäinen omistamani amaryllis ikinä. Valtaisa investointi maksoi Prismassa joulun jälkeen tasan euron. Tänään hän vihdoin uskaltautui avautumaan meille.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Nyt vain miehet nuo viskin huoneissaan juo

Vuoden vaihtuessa tunsin itseni taas vanhaksi ja tylsäksi. Kun alkaneen vuoden ensimmäiset minuutit koittivat, torkuin sängyssä Patricia Cornwellin Scarpetta sylissäni ja kuuntelin Donin kuorsausta, jota oli jatkunut jo liki puolitoista tuntia. Siinä vaiheessa tosin havaitsin ihan hyväksi ratkaisuksi sen, että Oulun kaupungin ilotulitus oli jo kello 20, vaikka ensin sen aikaisuutta taivastelinkin. Ehdimmepä edes sen nähdä.

Luultavasti viimeinen vuonna 2010 oppimani asia liittyi yllättäen alkoholijuomiin. Siinä vaiheessa kun vielä olimme baarissa (eli siis ennen yhdeksää) totesin, että hieno fontti ja ulkoasu ei välttämättä tarkoita, että viski on hyvää. Ardbegin jälkimaku oli kyllä mukavan pehmeä, mutta siihen oli vähän turhan pitkä matka alun poltteesta. Jatkossa taidan ihailla kyiseistä Skotlannin lahjaa maailmalle pelkästään tiskin toiselta puolen.

2/365 Rikki

Kolmiodraamani Ikea-lampun ja puisen arkun kanssa päättyi lampun osalta varsin tuhoisasti.

lauantai 1. tammikuuta 2011

1/365 Aamukahvi

Suuruudenhullu ideani kuvapäiväkirjasta (samoin kuin uusi uljas vuosi) alkaa luontevasti aamukahvilla. Vaikka minähän en kahvia oikeasti edes juo...

Tarkemmin tästä projektista löytyy yläreunasta sivulta Kirsikkapuiston 365 päivää.