torstai 15. joulukuuta 2011

Rakkaus on tuskaa



Typografian kurssilla piti tehdä typografinen taiteilijakirja jostakin tunteesta. Vatvomisen jälkeen päädyin lopulta tylsästi rakkauteen ja (varsin mielikuvituksettoman) runon tulkitsemiseen.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, vietin kaksi iltaa  paperiveitsi kädessä ja leikkelin kirjaimia. "Mehän voitaisiin tehdä hääkutsut samalla tavalla," innostui sulhaseni katsellessaan ähellystäni. Kyllä rakkaani, tee ihan keskenäs vaan...

Itsenäisyyspäivänä kasasin Donin avustuksella viritelmää ja liimailin keinonahkaa pahviin. Loppupäivästä olisin liimaisilla sormillani voinut roikkua katossa kuni pikkuinen gekko. Paitsi etten minä ole pieni.

Kaksi päivää myöhemmin heräsin polttava tuska oikean käden kyynärpäässäni.

4 kommenttia:

  1. Näyttää tosi hienolta!
    Vieraiden määrästä riippuen voisi joutua kyllä lykkäämään häitä vuoden-pari eteenpäin, että kaikille ehtisi tehdä kutsut.

    VastaaPoista
  2. Joo-o. En tosin tiedä miten näppärä sulhoni on tuollaisen askartelun kanssa, hänhän saattaisi saada kutsut hyvinkin nopeasti tehtyä...

    VastaaPoista
  3. Mä ilmoittaudun heti kutsutalkoisiin, jos tuollaisia saa tehdä! Tuon skumppaakin ;)

    VastaaPoista
  4. Nyt oot kyllä sekaisin! Mutta leikkele sinä vaan noita niin minä juon sen skumpan. :)

    VastaaPoista

Sana on vapaa.