torstai 1. joulukuuta 2011

Mut pitkä vain on talven valta

Tämä paikka alkaa tuntua maanisdepressiivisyyden visualisoinnilta.

Herätessä ei tiedä onko ilta vai aamu, aina on verhojen takana yhtä pimeää. Vuorokaudenajat sekoittuvat, aina nukkuu liian vähän tai jotenkin väärin. Valo on härnäävä, hätäinen roiskaisu taivaanrannassa ja sammuu ennen kuin sitä ehtii rekisteröidä. Sade valuu mustana nauhana ikkunaan ja öisin lätäköt jäätyvät hyisiksi peileiksi.

"Täällä ei aurinko enää juuri laske. Voi vain kuvitella millainen on se pimeys, joka talvella maksuksi tästä valosta joudutaan kestämään," kirjoitin puoli vuotta sitten kun täällä ensimmäisen kerran kävin.

3 kommenttia:

  1. Tuo on niin todellista....täälläkin!

    VastaaPoista
  2. Vettä sataa ja kaikkia v*tuttaa.

    VastaaPoista
  3. Punatulkku, toivottavasti teilläkin on nyt jo maa vähän valkoisena.

    Giorgio, oi lankomies, sinä tiivistämisen mestari!

    VastaaPoista

Sana on vapaa.