perjantai 25. marraskuuta 2011

Tulostimet haistavat epätoivon

Sain vihdoin ostettua yliopiston tulostuskrediittejä. Menin koneelle ja vaihdoin kaikkiin mahdollisiin valikoihin oikean printterin. Painoin print. Odottelin. Mäkki raksutteli ja lopulta näytti siltä, että homma oli valmis. Menin tulostimelle. Ei mitään.

Toistin prosessin. Lopulta ehkä viisi kertaa. Ei vieläkään mitään.

Löysin puhelinnumeron tulostimen vierestä. Soitin sinne ja joku Jamppa vastasi. "Joo, me katellaan sitä kohta." Odotin kaksikymmentä minuuttia, mutta sitten oli pakko lähteä. Ketään ei koskaan tullut eivätkä uudet tulostusyritykseni tuottaneet tulosta. Luonnollisesti Mäkiltä ei myöskään pysty katsomaan omaa tulostussaldoaan, eli en saata tietää hävisivätkö tulostuskrediittini kuin hiutale talviseen tunturiin.

Matkalla kohti ulko-ovea muistin opiskelijoiden help-deskin. Menin vielä sinne ja kertasin tiskin takana istuvalle Jampalle ongelmani. Hän kuunteli aikansa ja totesi lopulta: "Niin siis se on noita maksullisia tulostimia, kun ne ei kuulu meille".

Vaan ei hän sitten osannut kertoa kenelle ne kuuluvat.

3 kommenttia:

  1. Niin, nämä palveluthan on tarkoitettu meitä niin somasti auttamaan..aut..ss

    VastaaPoista
  2. Oi, ihan tulee mieleen se, kun yritin tulostaa aikanaan graduani "nopeasti" omalla mustesuihkulla... :D :D

    VastaaPoista
  3. Kytsätär, no niinpä... Kyllä oma apu on paras, ainakin yleensä.

    Kaisa, voin vain kuvitella... Kuulostaa niin tuhoontuomitulta, ettei mitään rajaa. :)

    VastaaPoista

Sana on vapaa.