torstai 17. marraskuuta 2011

Minuuttimekkoja


Mekon teko ei voi tästä varmaan kauhean paljon helpommaksi enää tulla. Se on niin helppoa, että minä olen jaksanut ommella kaksi samanlaista. Raidallinen, varsin tukeva kangas on peräisin Ikeasta ja se on jäännöspala solukämppäni seinällä olevasta niin sanotusta gay pride -seinävaatteesta. (Suomeksi: pala kyseistä kangasta roikkuu seinällä ja Don nimesi sen gay pride -kankaaksi.)

Purppura ruttutafti on Eurokankaasta ja tuo kolttunen on ainakin toistaiseksi tämän vuoden virallinen pikkujoulumekko. Vain pikkujoulut puuttuvat!

Molempien kolttujen ohje on siis peräisin SURRUR-kirjasta. Jos hääpuvun ompelu alkaa muuten tuntua liian vaikealta, saattaa olla, että malli vaihtuu tähän...

7 kommenttia:

  1. mobiililla kommentointi on työlästä... Mut siis me voidaan päättää et on pikkujoulut sit ku tuut. Ohjelmakin on valmiina. Jei.kivat koltut kyl.

    VastaaPoista
  2. Heip Kirsikkainen. Lahjamekko vaatisi samanlaista ratkaisua selkäpuolelle, kun T:n pää ei mahdu menemään kaula-aukosta. Muuten ei siinä mitään vikaa havaittu :)

    VastaaPoista
  3. Viiu, kuulostaa suunnitelmalta. Vähäks siistii saada Jouni meidän pikkujouluihin, jee!

    H, no voi itkun itku! Mutta syytän tylysti kaavaa, sillä sen mukaan pääaukko on tehty ja lapsen malliin ei selkäjutskaa tullut. Vaan kentiespä ma saisin sen jotenkin vielä korjattua...?

    VastaaPoista
  4. No, onpa meillä todistettavasti ollut yksi ostopaitakin, jonka kaula-aukosta ei lapsukaisen pää mennyt. Eikä Tedes ole mikään erityisen isopäinen tenava, joten sellaista sattuu. Mutta katsotaan miten ratkaistaan tuo.

    VastaaPoista
  5. No huh, en siis traumatisoidu tästä ja myy ompelukonetta pois. :)

    VastaaPoista
  6. Sinä olet kyllä kätevä emäntä! Tuo lila on ihan siun väris!

    VastaaPoista
  7. Anonyymi, kiitos! Tuo kankaanpätkä olikin viimeinen tuota väriä, mutta onneksi riitti mekkoon. :)

    VastaaPoista

Sana on vapaa.