maanantai 28. marraskuuta 2011

Akateemisen vapauden iloja

Omppuja opelle. Tai sitten ei...
Minusta on oikeesti tosi kiva käydä tunneilla, joissa "opettaja" ei osaa vastata edes yksinkertaisimpiin aihetta koskeviin kysymyksiin. Vastaus on joko "käytännöt vaihtelevat tiedekunnittain, enkä tiedä miten teidän tiedekunnassa on", tai "tätä kannattaa kysyä X:ltä".

Kivaa on myös se, että saamme päättää itse mitä tehdään ja milloin, sillä "opettaja" ei osaa sitä tehdä. "Hei sanokaa nyt jotain, onko tää hyvä näin?!"

Aikataulut luonnollisesti heittävät iloista häränpyllykkää, sillä "opettaja" ei nähtävästi ole etukäteen yhtään miettinyt sitä, mitä milläkin tunnilla käsitellään. Tai kuinka paljon sille kannattaa varata aikaa.

Jotenkin sitä ei enää tässä iässä jaksaisi tämmöistä skeidaa.

4 kommenttia:

  1. Yliopistolla en ole tuommoisiin opettajiin törmännyt, mutta AMK:ssa niitä oli sitten senkin edestä. Matematiikan opettaja kävi tauolla kysymässä vastaukset toiselta opettajalta, koska ei itse osannut niitä laskea. Loput ajasta käytettiin jutteluun kaverioppilaiden kanssa.

    VastaaPoista
  2. Haha... :) Kuulostaa juuri mun tasoiselta matikankurssilta. Mutta joo, en kyllä arvannut että täälläkin tuommoiseen "opetukseen" törmäisi. Kaikkee näkee kun vanhaks elää.

    VastaaPoista
  3. Aiai olisin todellakin liian vanha opiskelijaksi, toi meni hyvin läpi viel 19-vuotiaana kun motivaatio ei ollut ihan kauhee mut nyt pitäis oppia paljon ja äkkiä ilman jauhamista.

    VastaaPoista
  4. Joo, kyllä tämä hetkittäin on vähän tuskaa. Kun sitä haluaisi keskittyä olennaiseen ja se olennaisen käsite on tainnut muuttua tässä reilussa kymmenessä vuodessa...

    VastaaPoista

Sana on vapaa.