tiistai 4. lokakuuta 2011

Venaa Rauhassa

No voi kyynel.

Miksi kokenut matkaaja jättää lipunoston viimetippaan, etenkin kun edessä on tärkeä tapaaminen? Eikö työnantajan ole tapana korvata matkakulut, jos tiedossa on työhön liittyvä tapaaminen jossain vieraassa kaupungissa? Joten miksi matkustaja ei, ajoissa ja helpoimmalla määränpäähän päästäkseen, yksinkertaisesti vain osta uutta lippua konduktööriltä? Miksi keski-ikäinen tutkija olettaa, että konduktööri uskoo tuosta noin vain hänen kertomuksensa maksetusta, mutta tulostumatta jääneestä lipusta?

Vaikka VR ei viimeaikoina oli juuri toiminnallaan vakuuttanut, minusta tämän tarinan suurin virhe on siinä, että kokenut matkustaja mitä ilmeisimmin menee ostamaan lippua ihan liian myöhään. Ai niin. Mutta kun asiakkaan pitää saada tehdä ihan niinku se itte haluaa ja vaikka sitten viimetipassa.

(Näiden VR-myönteisten sanojen jälkeen voinkin siirtyä VR:n verkkokauppaan ostamaan junalippua ja palata sitten avautumaan siitä, kun ei se onnistunutkaan...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.