keskiviikko 31. elokuuta 2011

Seitsemäs ensimmäinen koulupäivä

Olen nähnyt nämä ensimmäiset päivät. Auditoriot, joissa joku kertoo tärkeänkuuloisia asioita, joita ei osaa yhdistää mihinkään. Hajanaisen seisoskelun käytävillä ennen kuin oma lauma muodostuu. Sen, kun tuntee itsensä pieneksi ja epävarmaksi. Pitää kaikkia muita osaavampina ja omaa täälläoloaan jonkinlaisena virheenä koneistossa. Tunnen ensimmäisten päivien juurettomuuden. Kun ei tiedä minne mennä, miten olla, mitä tehdä.

Siksi juuri tiedän, että kohta on kuin ei missään muualla koskaan olisi ollutkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.