lauantai 30. lokakuuta 2010

Liikaa, aivan liikaa

Mahtaakohan alitajuntani yrittää vihjailla, että omistan liikaa kirjoja? Yritin nimittäin tänään palauttaa kirjastoon yhden oman kirjani...

perjantai 29. lokakuuta 2010

Keltaista

Keksin haluta keltaisen pipon. Sellaisen kellastuneen koivunlehdenkeltaisen.


Malli on suurimmalta osalta omasta päästä, pelkkiä pylväitä siinä on virkattu. Aluksi en aikonut pipoa huovuttaa, mutta sen jälkeen kun Don oli aikansa naureskellut reggaepipolleni, lykkäsin tekeleen pesukoneeseen. Sehän ei tietenkään mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta onnistui lopulta. Ja tulos oli täydellinen!


Kukkanen syntyi vartissa vanhoista farkuista. Keskelle ompelin puisen napin, jonka kesällä ostin Tallinnasta. Olisikohan tuo ollut omppopuuta tuo nappi.


Kuvauspaikkana toimi Oulun hautausmaan hurmaava vanha osa. Paljon kuluneita hautakiviä, katkenneita ristejä eikä ollenkaan sellaisia sieluttomia, tylsiä kiviä, mitä haudoille nykyään tuupataan. Yllä oleva Jaakoppi Lagerkrantsin hautakiven (tai pikemminkin hautataulun) teksti oli kyllä synkkyydessään vertaansa vailla.


Mieluummin minä omat luuni haluaisin tällaiselle hautuumaalle, kuin sellaiselle tylsälle ja tehokkaalle ja nykyaikaiselle. Saattaahan tuolla hiukan kummitella, mutta parempi sekin kuin ikuisuuteen tylsinä viivottimella piirretyt kivirivit.


keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Kivien kerääjä

Eilen maassa oli lunta. Ei paljon, mutta kuitenkin. Ilma oli kirkas ja kuulas, sellainen, että oli pakko lähteä ulos.


Meri oli tyyni ja hiljainen. Vanhan sahan mailla ei juuri vastaantulijoita ollut. Poissa olivat kesäiset kalamiehet ja palanut ranta oli yhtä karu kuin vuosi sitten siellä ensimmäisen kerran käydessäni. Mitä nyt asfaltin rippeet olivat hiukan lisää murentuneet.

Vaikka kesästä on jo aikaa, eivät kaikki halua luovuttaa. Pietaryrtit kohottivat keltaisia kasvojaan kohti auringonsäteitä, kuin eivät olisi syksyä ja maahan satanutta lunta huomanneetkaan.

Keräsin rannasta kiviä. Kotona liimasin ne kivimaalilla maalaamani lautasen reunoihin muistuttamaan kesästä.

Keskiviikkona kello 05.15

"Käyttiköhän ne Star Warsissa samaa voimaa kuin Matrixissa?"
"Tuo kysymys on väärin päin aseteltu, koska Star Wars on tehty ennen Matrixia."
"Mutta jos ne Star Warsissa vaan osasi käyttää sitä voimaa. Matrixissa ne jo tunsi sen paremmin?"

Kyllä, tällaisiakin asioita voi tulla mieleen viiden aikaan aamulla. Ainakin insinöörille.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Maanantaina kello 19.17

Aika tarkalleen siihen aikaan tein opinnäytetyöstäni pdf-tiedoston. Valmiista opinnäytetyöstä. (Tai no yhtä kuvaa vaille valmiista, mutta kuitenkin... Tarpeeksi valmiista, että sen voi lähettää tarkastettavaksi.)

Nyt enää jännitämme sitä, meneekö eepos läpi siitä oppilaitoksen tarkastuksesta.

Mistähän mä nyt sitten kehitän sisältöä elämälleni?

torstai 21. lokakuuta 2010

Sodassa ja rakkaudessa

Miksi ne menevät ja keksivät tämmöisiä kuin Typewar? Varmasti ihan vaan siksi, että ihminen ei pysty keskittymään lopputyöhönsä.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Vain yhden avaimen tähden

Minulla on tuollainen puinen arkku, ikäänkuin kapiokirstu, jonka isäpappa vuosia sitten omin pikku kätösin minulle teki. Siinä on sellainen lukko, johon luonnollisestikin on olemassa avain. Sitten tuli tämä muutto. Tässä vaiheessa nokkelimmat lukijat ovat varmastikin osanneet poimia tarinasta ne merkittävimmät sanat, eli avain ja muutto.

Sillä avainhan luonnollisestikin katosi muutossa.

Tai ei kadonnut, mutta en vain kuollaksenikaan muistanut minne sen laitoin. Muistin kyllä, että laitoin sen johonkin helppoon paikkaan.

Viimeisen viikon ajan olen harvakseltaan avainta metsästänyt, huonoin tuloksin. Tänään pengoin korulaatikon, joka oli yksi potentiaalinen sijoituspaikka. Tongin viimeiset nurkat, joissa purkamattomia tavaroita on. Tutkin maalilaatikot. Keittiön muumipurkin. Johtolaatikon. Samaan aikaan Don yritti tiirikoida arkkua auki, katkaisi jonkun vempaimen lukon sisällekin, yritti irrottaa koko lukon ja sai luonnollisesti kuunnella ruikutusta siitä, että "kohta sä rikot sen".

Ja kaiken aikaa avain köllötteli tyytyväisenä käsilaukun sivutaskussa. Käsilaukun, jota olen käyttänyt viimeiset kolme kuukautta...

Pientä kivaa

Viime aikoina on tullut näperrettyä kaikenlaista. Taloudellisesti eniten siitä on ehdottomasti hyötynyt paikallinen Sinooperi, mutta hauskaa on minullakin ollut.

Piparimuori ja -ukko löytyvät kylppäristä, jossa aikaisemmin pyyhkeiden paikoista kertoi kaksi puista kikkaretta, jotka tämän asunnon entinen omistaja oli paikoilleen kiinnittänyt. Yli kuusi vuotta sitten...





Tuo on muuten äärettömän jännittävää ainetta tuo kivimaali, jolla kirjaimet on maalattu. Ja koska se on niin jännää, jouduin maalailemaan yhden vanhan posliinilautasenkin sillä, josta sitten tuli tuo kynttilän alusta. Ihan hyvin tuntui maali posliiniinkin tarttuvan, vaikka en siitä ensi alkuun ollutkaan yhtään varma. Tuonkin jälkeen maalia jäi vielä puoli purkillista, mutta toistaiseksi en ole keksinyt minne sen lopun käyttäisin.


Jostain syystä hyvin moni asia tuntuu tällä hetkellä muuttuvan vihreäksi. Joko maalilla tai sitten ihan vaan muuten. Suurimpina pintoina tietysti olohuoneen seinä ja verhot. Puolitoista vuotta sitten kaikki oli pinkkiä, mutta nyt olen värillisesti sitten kai tunkenut sisareni reviirille, jonka lempiväri vihreä on aina ollut. Hyvin hämmentävää.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Luomisen tushkaa

Viimeiset viikot ovat kuluneet aika tiiviisti sen asian kimpussa, johon heiveröinen kuva-arvoitukseni taannoin liittyi. Eli lopputyön. Vuoden viimeinen seminaaripäivä olisi 26.11. enkä vieläkään ole ihan varma, ehdinkö siiheksi. Niin paljon vielä puuttuu kaikenlaista.

Pitää käsitellä kuvia. Kirjoittaa tekstiä. Suunnitella ja taittaa. Perustella ja pohtia. Pyytää tarjouksia. Kysyä yhdeltä sitä ja toiselta tätä.

Välillä tuntuu, että haluan vain yrittää saada kaiken mahdollisimman pian käsistäni. Sitten uppoudun tekemään ja haluankin tehdä kaiken viimeistä piirtoa myöten täydellisesti. Nyt sentään olen päässyt eroon siitä tunteesta, että tämä on ihan liian iso ja vaikea homma. Että en minä osaa. Kyllä osaan. Ja osaisin niin paljon enemmänkin, että se saa tekemään hienoja tulevaisuudensuunnitelmia...

perjantai 15. lokakuuta 2010

Olen ollut heikko ja itsepäinen

Päivä 30 - Lempikappaleeni tähän aikaan vuosi sitten

Sikäli, kun muistini jaksaa kantaa, olin juuri löytänyt Mokoman. Marrakseen onkin hyvä päättää tämä kuukauden jatkunut tarpominen musiikin ihmemaassa.

torstai 14. lokakuuta 2010

Suuntaamme Venukseen

Päivä 29 - Biisi lapsuudestani

Varoitus: tiedossa kikkaratukkia ja tiukkoja nahkahousuja!

Siinä kahdeksan-, yhdeksänvuotiaana olin siskoni kanssa Ruotsissa serkkujen luona. Sillä reissulla onnistuin tykästymään Europeen ja muistelisin kiikuttaneeni kotomaahan mukanani serkkupojan minulle äänittämän c-kasetin jostain Europen levystä. Tai siis siitä, jossa The Final Countdown on. Kasetti lienee siirtynyt jo ajasta ikuisuuteen, mutta tämä biisi on edelleen aika rock. Joey Tempestkin oli joskus aika rock ja hot, mutta siitä en ole enää ihan niin varma...

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Then all the colors will bleed into one

Päivä 28 - Biisi, joka saa tuntemaan syyllisyyttä

Tähän voisi sanoa, että lähes koko U2:n tuotanto. En vain ole ikinä ymmärtänyt kyseisen pumpun suuruutta ja joskus se saa olon liki syylliseksi. Mutta hei, sovitaanko, että niin kauan kuin kaikki maailman ihmiset eivät pidä Robbie Williamsista, mun ei tarvitse tykätä U2:sta?

Tässä toinen niistä kahdesta biisistä, jotka on ihan hyviä. Eli I still haven't found what I'm looking for. (Toinen on One.

Kuva-arvoitus

Mihin mahtavatkaan kuvan esineet liittyä?

tiistai 12. lokakuuta 2010

She got a lot of pretty, pretty boys that she calls friends

Päivä 27 - Biisi, jonka toivoisin osaavani soittaa

Tekisi mieleni vastata tähänkin, että Juicen Viidestoista yö... Mutta koska Viiu männäkesänä arvasi Hotel Californiaa rämpyttäessäni, että "ei se ainakaan Hotel California ole", niin vastaan sitten sen.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Ja minä kun en koskaan kysy hintaa

Päivä 26 - Biisi, jonka osaan soittaa jollain soittimella

Tässä kohtaa täytyy painottaa, että termiä osaan soittaa on sovellettu hyvin väljästi. Mutta jotenkuten onnistun kitaralla soittamaan (raiskaamaan) Juicea. Ainakin ensimmäisen säkeistön verran.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Kirjoitan kotiin joka päivä

Päivä 25 - Biisi, joka saa nauramaan

All My Loving
ei ole naurettava kappale, ei laisinkaan. Nauraminen liittyy yhteyteen, jossa biisin pitkästä aikaa kuulin: kännisten opiskelukavereideni esittämänä versiona, jonka eräs heistä oli nauhoittanut ja masteroinut. Väkisinkin naurattaa ja tulee hyvälle tuulelle. Nyt myös Beatleksien esittämänä.

lauantai 9. lokakuuta 2010

Minne menemme kun olemme vanhoja ja harmaita

Päivä 24 - Biisi, jonka haluan soivan hautajaisissani

Tämänpäiväinen kappale oli helppo valinta.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Give yourself to the Dark Side

Päivä 23 - Biisi, jonka haluan soivan häissäni

Tähän on olemassa vain yksi mahdollinen vastaus: Tähtien Sodan Imperial March.

torstai 7. lokakuuta 2010

Kirveelle töitä

Olen siitä(kin) outo, että saan suunnatonta tyydytystä siitä, että voin sanoa omistavani kirveen.

Kyllä, kirveen.

Ihan tavallisen Fiskarsin yleiskirveen. Muut työkalut, kuten Ikean työkalusetti vasaroineen ja ruuvimeisseleineen ei tuota ollenkaan samanlaisia tunteita. Hieman kirvestä siistimpää olisi kenties omistaa vesuri, mutta sitä minulla ei (vielä) valitettavasti ole. Tai moottorisaha, mutta se menisi jo vähän liiallisuuksiin.

Tänään pääsin kaivamaan rakkaan kirveeni naftaliinista, sillä taloyhtiön vihdoin roudattua pihamaalle siirtolavan lauantaisia pihatalkoita varten, sain aikaiseksi ryhtyä pensasaidan leikkuuseen. Tässä kohtaa käsite pensasaita on kuitenkin ymmärrettävä hyvin väljästi. Sen virkaa nimittäin toimitti viisi reilun parimetristä pensasmaista puuta, joiden tarkempi lajiselvitys jäi tekemättä. Ja tästä syystä tarvitsin kirvettäni. Pensassakset eivät nimittäin ihan riittäneet.

Lisäksi sain laajat valtuudet karsia pihamaan pihlajaa sekä koristeomenapuuta. Melko varomaton valtuutus herraltani, mutta en sitten pistänyt kumpaakaan ihan säpäleiksi, vaikka kiusaus kyllä oli.

Nyt meidän pihamme on myös taloyhtiön ensimmäinen, joka on haravoitu. Kenties tällä voisi hankkia jotain taloyhtiökohtaisia marttyyriyspisteitä, mutta syy oli ihan käytännöllinen. Emme pääse pihatalkoisiin (kyynel...) ja siirtolava viedään kai jo maanantaina pois. Eikä mulla ollut muutakaan tekemistä. Paitsi koulutöiden ja lopputyön välttelyä.

Olin myös ilkeä ja kiusasin hetken pihalla useana päivänä vipeltänyttä siiltä. Raukka ajoi itsensä nurkkaan ja koska onnistuin hakemaan kameran, joutui hän vastentahtoisesti poseeraamaan. Lienin taas kohtuullisen huvittava näky kontatessani pihavajamme edessä ja sihtaillessani ahtera pystyssä siilipoloa. Sillä saa kai niitä taloyhtiökohtaisia kylähullu-pisteitä.

Been through hell on my knees

Päivä 22 - Kappale, jota kuuntelen kun olen surullinen

En kylläkään surullisena kauheasti kuuntele musiikkia, mutta country nyt sopii kaikenlaiseen ahdistukseen...

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Hifistelyn hinta, osa 2

Ja miksi, oi miksi alkavat atk-vempaimet toimia heti, kun insinööri tulee ja pistää johdon seinään? Vaikka olisit itse tehnyt kaksi tuntia ihan samoin?

Hifistelyn hinta

Miksi se, että osasin jotenkin ennustaa tämän pakottavan halun heittää Trustin Slimline Widescreen Tablet ikkunasta läpi, ei laisinkaan estänyt minua maksamasta siitä viittäkymmentä euroa Hulluilla Päivillä?

Ja miksi, oi miksi eivät atk-vempaimet voi juuri koskaan ikinä milloinkaan toimia kun vaan tökkää töpselin/usb-piuhan oikeaan reikään?

Lada ajaa ja stereot soittaa

Päivä 21 - Kappale, jota kuuntelen kun olen onnellinen

Onhan tää tavallaan aika onnellinen biisi.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Ruisleipä - The Sequel

Muistatte ehkä, että jokunen viikko sitten leivoin ruisleipää? Kolme kaunista, makoisaa ruisleipää. Joissa on vain yksi pienenpieni vika.

Ne ovat helvetin kovia.

Puolitoista leipää lojuu tällä hetkellä jääkaapissa ja yksi kokonainen on keittiön pöydällä. Koristeena. Koska se on niin kaunis. Siihen voisi porata reiän ja laittaa kynttilän palamaan. Voisi kai sen ripustaa seinällekin tai sitten tehdä siitä jonkinlaisen ovikranssityyppisen koristeen. Tai sitten voisin laittaa leivän käsilaukkuuni, jos aion liikkua kaupungilla pimeään aikaan. Johan olisi ahdistelijalta taju kankaalla kun vähän leipäkassilla huitaisisi.

Joo. Ehkä laitamme seuraavan kerran leipää leipoessamme vähän vähemmän jauhoja...

Melodramaattinen typerys

Päivä 20 - Kappale, jota kuuntelen kun olen vihainen

Green Dayn Basket Casea kun tarpeeksi kovaa soittaa ja laulaa mukana, lähtevät isommatkin angstit.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Se on siellä puhelinlangoissa

Päivä 19 - Kappale lempialbumiltani

Sueden Dog Man Star vuodelta 1994 on kokonaisuudessaan aika kova levy. Päivän kappaleeksi nappasin sieltä tämän New Generationin.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Älä kuule sano mitä mun pitäis tehdä

Päivä 18 - Biisi, jonka toivoisin kuulevani radiossa

Countrya kuulee Suomen raadiossa niin harvoin, että se on aina juhlapäivän paikka kun niin pääsee käymään. Jos vaikka Pam Tillisiä kuulisi joskus, niin se voisi ilahduttaa. Vaikka tämä Don't tell me what to do.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Kylmää hikeä ja hallusinaatioita

Päivä 17 - Biisi, jonka kuulen usein radiossa

Kuuntelen raadiota harvoin, mutta tämä Bullet For My Valentinen Last Fight sieltä tuntuu tulevan joka kerta.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Tämä hetki saa minut pian aivovaurioon

Päivä 16 - Biisi, jota ennen rakastin mutta nyt vihaan

Viha on ehkä vähän liian vahva tunne, mutta jotenkin en jaksa Autiotaloa enää yhtään. Ennen se oli ihan jees, mutta nykyään... Joo ei.