torstai 30. syyskuuta 2010

Eihän se nyt tähän liity millään tavalla

"Oi! Kakkukauppa!"
"Se on aika kallis kauppa. Ainakin oli silloin kun siellä joskus kolme vuotta sitten kävin."
"Mitä?! Oletko sä käynyt siellä? Ilman mua?!"
"Hei, se oli kolme vuotta sitten. En ollut silloin kuullutkaan susta."
"Mitä sitten? Sä oot käyny siellä ilman mua..."

Joskus aion vielä kääntää kelkkani

Päivä 15 - Kappale, joka kuvailee minua

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Sen oksille linnut laskeutuu

Päivä 14 - Biisi, jota kukaan ei uskoisi minun rakastavan

Kun olin toipunut järkytyksestä, että tätä ei laulakaan joku tyttö vaan Antti Tuisku, huomasin tykkääväni. Oudosta musiikkimaustani huolimatta voisin kuvitella, että tämä saattaa olla jollekulle ylläripylläri.

tiistai 28. syyskuuta 2010

Katson autiota hiekkarantaa

Lämmintä on vajaat kymmenen astetta. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja tuuli puhaltaa lännestä. Ensin on kylmä, sitten tulee kuuma ja kuitenkin sormet haparoivat laukaisinta kohmeisina.
Tekisi mieli riisua kengät ja kokeilla, onko hiekka vielä elävää ja kuumaa niin kuin se oli kaksi kuukautta sitten. Jatkan kuitenkin eteenpäin punaisissa el naturalistoissani eikä hiekka tunkeudu edes niihin.

Täältä ei löydy simpukankuoria, ei pullopostia vierailta mailta. Mutta riittää kun on vettä ja taivasta ja tuulta, joka parin kuukauden kuluttua ihan varmasti tuntuu tappavalta sivaltaessaan kaupungin halki. Nyt sen kuitenkin vielä kestää.

Lokit nousevat taivaalle kirkuvana pyörteenä ja kulkevat sellaisena kohti etelää. Jos olisi isompi putki, niitä olisi helpompi koskettaa. Nyt joudun vain kurkottelemaan kohti.

Keski-ikäinen aasialaismies vanhempineen on tullut näkötornin luo. Hän ojentaa kameraa minua kohti ja viittoo ottamaan kuvan kaikista kolmesta. Otan vaaleansinisen pokkarin, jonka merkkiä en huomaa katsoa. Kolmikko asettuu tiiviiseen riviin, meri taustalla. Otan jostain syystä vain muutaman kuvan. Omalla kamerallani olisin ottanut niitä ehkä kymmenen, mutta vieraalla en tohdi. Aasialaiset ovat tyytyväisiä ja vanha mies kiittelee todennäköisesti niillä ainoilla englanninkielen sanoilla, jotka hän osaa. Sitten on minun vuoroni kiivetä torniin.

Nyt ranta on tyhjä. Mutta osaan kuvitella sen täydeksi. Ja jos olen täällä vielä kesällä, voin tulla ja vihdoinkin riisua kengät. Antaa hiekan valua kuumana varpaiden läpi.

Oisko tää taikuutta?

Päivä 13 - Biisi, joka tuottaa häpeällistä nautintoa

Ei liene ihan katu-uskottavaa tunnustaa kuuntelevansa Take Thatia. Siis vanhaa Take Thatia. Mutkun mutkun... Tosin eniten myötähäpeää herättävät nämä 1990-luvun alkupuolen videot.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Miten niin esineellistävää?

Keskustelimme tupareista. Taustatietona mainittakoon myös, että en ole vielä tavannut suurinta osaa Donin kavereista.

"Enkö mä oo sitten vähän niinku ensiesittelyssä silloin?"
"Ai että kutsuun teksti: Avovaimo ensiesittelyssä - koeajo kielletty..."

Punainen tuoli

Sunnuntai-ilta. Eikä mitään tekemistä. Keksimme aloittaa tuolinverhoiluprojektin.

Otetaan Martelan vanha työtuoli, joka taloutemme naispuolisen jäsenen mielestä on jo kaatopaikkakunnossa. Lisätään mukaan insinööri.

Irrotetaan selkänoja ja istuinosa, nyhdetään irti tsiljoona niittiä ja poistetaan vanha kangas.

Otetaan kulahtanut patja ja muotoillaan siitä uusi istuinosan pehmuste. Vähänhän siitä tulee paksu, mutta ei se mitään haittaa. Liimataan pehmuste istuinosaan. Jätetään vasemman käden nimetön lattian, istuinosan ja hyvinruokitun insinöörin väliin. Parutaan hetki, pidetään sormea jääpussissa, halaillaan ja todetaan, että sormi toipuu, koska nivel ei onneksi jäänyt minkään alle.

Leikellään vähän liminkalaisesta kangaskaupasta ostettua punaista kangasta.

Kiinnitetään kangas Uudella Parhaalla Ystävälläni, Rapidin niittipistoolilla. Tai sinkiläpistoolilla. Tai mikäsenyton.

Sitten muistellaan, miten osat oli purettu ja toimitaan päinvastaisessa järjestyksessä.

Lopputuloksena saamme kauniin punaisen toimistotuolin!
(Ja voimme jännityksellä seurata, kumpi kestää pitempään, verhous vai mekanismi.)

Lantiosi anna lanteitani piestä

Päivä 12 - Biisi bändiltä, jota inhoan

Ärsyttävältä bändiltä ärsyttävä biisi. Älkää kuunnelko, minäkään en kuuntele.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

On kuokka pudonnut, räkä valuu hikisellä poskella

Päivä 11 - Jokin lempibändini biisi

Tänään(kin) kumarramme Lappeenrannan suuntaan.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Kerro mulle jotain uutta tänään

Päivä 10 - Biisi, joka saa nukahtamaan

Junassa työmatkoilla olen nukkunut kuunnellen kaikkea mahdollista, mutta siihen on ehkä vaikuttanut aikainen ajankohta, eikä niinkään musiikki. Tähän Olavi Uusivirran Hautalauluun voisin kyllä kuvitella nukahtavani, sen verran rauhoittavaa meininkiä.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Rukkiista leipää

Tähän on tultu. Vietän perjantai-iltaani paistamalla ruisleipää.

Siis: paistamalla ruisleipää.

Jostainhan tämä valtavan hieno keksintö päähäni pälkähti ja viikon verran vatvottuani sain toteutuksenkin käyntiin. Nyt on sitten kolme uunilämmintä ruisleipää keittiön pöydällä syömistä odottamassa.

Minulla on ihan selvästi liikaa vapaa-aikaa.

Liha on heikkoa

Päivä 09 - Biisi, jonka osaan tanssia

Tähän kuulkaa kehittelin Imatran Valentinossa viime vuosituhannen lopulla ihan oman koreografiankin! Ette kylläkään halua nähdä sitä...

Pätkismuffinsseja

Leivoin eilen Pätkismuffinsseja. Valitettavasti niistä ei kauheasti jäänyt näytettävää jälkipolville...

Ohje on sama tuplana tehty Savon Sanomien ohje, jota käytin taannoisissa omppomuffinsseissa, ompot vain on korvattu kahdeksalla murustetulla Pätkiksellä. Hyvää oli. Niin kauan kuin niitä riitti.

torstai 23. syyskuuta 2010

Valokuvatorstai - Taivas on kirkas ja napakka

Valokuvatorstaissa tällä viikolla on inspiraation lähteenä musiikkihaaste. Toisin sanoen Zen Cafén kappale Taivas on kirkas ja napakka.

Koska olen kykenemätön kuuntelemaan kyseisen orkesterin musiikkia, tyydyin lukemaan sanat. Oheisella kuvalla vastaan niiden herättämiin tunnelmiin.

Lisää kuvia aiheesta täällä.

Mutaa varpaissa

Päivä 08 - Biisi, jonka sanat osaan ulkoa

Minähän siis osaa ulkoa laulun jos toisenkin. Musiikin kuuntelu ei oikeastaan edes tuota minulle tyydytystä, jos en osaa kuunneltavien kappaleiden sanoja. Edes jotenkin. Tälle päivälle otin poiminnan countrykiintiöstäni. Garth Brooks rulettaa muutenkin ja Alabama Clay on edelleen tosi jees.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Valokuvatorstai - Kellastuva

Oulun kaupungintalon ohi kävellessäni pisti silmään valtavan suuri vaahtera, joka oli vasta alkanut vaihtaa väriään.

Tyhjien puistonpenkkien vartijana se oli jotenkin hiukan yksinäinen näky.

Lisää kellastuvia Valokuvatorstaissa.

Säästän rakkauteni varten jotain paljon parempaa

Päivä 07 - Biisi, joka muistuttaa minua tietystä tilanteesta/tapahtumasta

Maaliskuu 2009. Armas Lahti. Minä, Tarzan ja Versaali. Tanssilattia oli meidän. Eikä mikään, mikään kappale maailmassa olisi sopinut siihen tilanteeseen paremmin.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Vaniljajäätelöä ja kuningatarhilloa

Ne kuulema tulevat talouden kaksilahkeiselle mieleen makuuhuoneen viikonloppuna maalatuista seinistä.

Kuningatarhilloa olisi vielä jäljellä maalipöntön pohjallinen. Kun vaan keksisi, mihin sen käyttää.

Vaniljaakin jäi, mutta sen voi joutessaan sutia eteisen seiniin. Kunhan joku (=minä) saisi raaputeltua kuolettavan ruman boordin sieltä ensin pois...

Sinä minussa, minä sinussa

Päivä 06 - Biisi, joka muistuttaa minua jostain paikasta

En hirveästi yhdistä biisejä paikkoihinkaan, mutta eräänä kesäkuisenä yönä vuonna 2009 seisoin Lahden satamassa ja tihkusateen keskeltä katselin Kotiteollisuutta parin metrin päässä ja kuulin Murheen mailla -biisin ekaa kertaa. Siksi tämä tälle päivälle.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Parempia en ole tavannut

Päivä 05 - Biisi, joka muistuttaa minua jostakusta

En hirveästi yhdistä ihmisiä biiseihin, mutta jotenkin tämä oli helppo. Tina Turnerin Simply the Best on opiskelukaverillani Tarzanilla soittoäänenä, kun joku meidän ryhmästämme soittaa. Joten mitä muuta sitä itsellekään enää tästä mieleen tulisi, kuin kymmenkunta kappaletta hienoja graafikonpoikasia.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

He rakentavat museoita, joissa en käy

Päivä 04 - Biisi, joka tekee surulliseksi

Itkin, kun ensimmäisen kerran kuulin tämän kappaleen. Saatan itkeä sopivassa mielentilassa vieläkin. Enkä edelleenkään osaa selittää miksi. Toistamiseen Robbie Williams ja tällä kertaa King of Bloke and Bird.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Voittajafiilis

Päivä 03 - Biisi, joka tekee iloiseksi

Tästä nyt vaan tulee sellainen voittajafiilis, että väkisinkin tulee hyvälle tuulelle.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Suklaahippumuffineita

Viikon muffiniksi valikoitui tänään suklaahippumuffini, jonka ohjeen olen joskus jostain amerikkalaishenkisestä kirjasta kopioinut. Valitettavasti en muista, mikä kirja on kyseessä, mutta pistän ohjeen tähän siitä huolimatta.

Suklaahippumuffinit
12kpl

5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
1 ½ dl rouhittua suklaata
½ tl suolaa
2 dl maitoa
1 dl ruokaöljyä
1 muna


Pinnalle:
2 rkl sokeria
2 rkl fariinisokeria

Sekoita vehnäjauhot, sokeri, leivinjauhe, suklaa ja suola keskenään. Vatkaa maito, öljy ja muna pienessä kulhossa. Lisää maitoseos kuivien ainesten joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Täytä muffinivuoat kahdelta kolmannekseltaan. Sekoita sokeri ja fariinisokeri keskenään ja ripottele seos muffinien pinnalle ennen paistamista. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Lopputulos on aikamoisen tuhti, mutta ihan makoisa. Sokeri-fariinisokeriseos tekee pinnan jännän rapsakaksi, mutta ilmankin tulee varmasti toimeen.

Se ainoo jäätelö, josta en tykkää

Päivä 02 - Inhokkibiisini

Tää vaan oon niiiiin ärsyttävä. Pthyi!

torstai 16. syyskuuta 2010

Parhaista parhain

Päivä 01 - Lempikappaleeni

Olisi tämä voinut olla joku muukin. Tai ehkä ei sittenkään. Eli Robbie Williams ja No Regrets.

Musameemi

Aikani harkittuani, päätin seurata ainakin Viiun, Tiinan ja Jarnon viitoittamaa tietä musiikin maailmaan. Seuraavat kolmekymmentä päivää käymme läpi seuraavaa listaa, jonka nuori kapinallinen ollakseni, käänsin suomeksi... Biisi per päivä siis tulossa, olkaa hyvät.

Päivä 01 - Lempikappaleeni
Päivä 02 - Inhokkibiisini
Päivä 03 - Biisi, joka tekee iloiseksi
Päivä 04 - Biisi, joka tekee surulliseksi
Päivä 05 - Biisi, joka muistuttaa minua jostakusta
Päivä 06 - Biisi, joka muistuttaa minua jostain paikasta
Päivä 07 - Biisi, joka muistuttaa minua tietystä tilanteesta/tapahtumasta
Päivä 08 - Biisi, jonka sanat osaan ulkoa
Päivä 09 - Biisi, jonka osaan tanssia
Päivä 10 - Biisi, joka saa nukahtamaan
Päivä 11 - Jokin lempibändini biisi
Päivä 12 - Biisi bändiltä, jota inhoan
Päivä 13 - Biisi, joka tuottaa häpeällistä nautintoa
Päivä 14 - Biisi, jota kukaan ei uskoisi minun rakastavan
Päivä 15 - Kappale, joka kuvailee minua
Päivä 16 - Biisi, jota ennen rakastin mutta nyt vihaan
Päivä 17 - Biisi, jonka kuulen usein radiossa
Päivä 18 - Biisi, jonka toivoisin kuulevani radiossa
Päivä 19 - Kappale lempialbumiltani
Päivä 20 - Kappale, jota kuuntelen kun olen vihainen
Päivä 21 - Kappale, jota kuuntelen kun olen onnellinen
Päivä 22 - Kappale, jota kuuntelen kun olen surullinen
Päivä 23 - Biisi, jonka haluan soivan häissäni
Päivä 24 - Biisi, jonka haluan soivan hautajaisissani
Päivä 25 - Biisi, joka saa nauramaan
Päivä 26 - Biisi, jonka osaan soittaa jollain soittimella
Päivä 27 - Biisi, jonka toivoisin osaavani soittaa
Päivä 28 - Biisi, joka saa tuntemaan syyllisyyttä
Päivä 29 - Biisi lapsuudestani
Päivä 30 - Lempikappaleeni tähän aikaan vuosi sitten

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Naisen logiikka ja kirjahyllyn järjestämisen taito

Olen vihdoin saanut päätökseen yhdeksän kirjalaatikon purkamisurakan. Kolme kirjahyllyä alkavat näyttää siltä miltä pitääkin ja siellä on vielä tilaa uusille kirjoillekin. Mutta katsotaan kuinka kauan...

Haasteelliseksi homman teki tällä kertaa se (samoin kuin cd- ja dvd-levyjen järjestämisen), että kuinka ne tulisi nyt uudessa tilanteessa sijoittaa. Laittaako minun ja Donin kirjat ja levyt sekaisin vaiko molempien erikseen? Lopulta päädyimme siihen, että kaikki sekaisin. Mikä saattaa jatkossa johtaa siihen, että toinen taloutemme jäsen (ja se en siis ole minä) ei välttämättä löydä omiaan. Toisaalta siinä vaiheessa kun hän kaipaa esimerkiksi Parhaat iskurepliikit -kirjaansa, lienee ihan hyväkin kääntyä ensin minun puoleeni...

Pokkarit olivat helppoja. Kaikki viisi hyllyllistä on aakkostettu kirjailijan sukunimen mukaan. Loput kirjat ovatkin sitten kategorioittain, mikä ei vielä ole paha. On keittokirjat, Uudet Romaanit ja Vanhat Romaanit, käsityökirjat, taidekirjat ja jalustalle nostamani kirjat, kuten Patricia Cornwellit, Dracula ja Stephen Kingit. Myös cd-levyt on aakkostettu, helppo nakki levyn etsijälle. Kunhan vain osaa erottaa Country-levyt ja Muut levyt. Mutta dvd-leffat. Logiikka toimii, mutta vain minun päässäni. Onneksi enemmistö näistä levyistä oli alun alkaenkin minun...

Kaksoiskappaleita löytyi huojentavan vähän. Rakkaudella Hynynen on kahteen kertaan kirjana (ja kerran äänikirjana), samoin Kotiteollisuuden Ukonhauta-levy. Mutta niitähän nyt pitääkin olla vähintään kaksi. (Lisäksi on kaksi Anna-Leena Härkösen Häräntappoasetta, joista kumpaakaan ei tietääkseni ole luettu.)

tiistai 14. syyskuuta 2010

Vihreää

Nyt on valmista. Vihreä seinä ja Ikean kalusteet, joista enemmistön kasasin ihan ite. Melkein kaikki onnistui kerralla. Mitään elintärkeää en ainakaan sössinyt.

Ja opinpahan sen, että se kasaamisohje kannattaa ehkä edes silmäillä alusta loppuun, ennen kuin tarttuu vasaraan ja nauloihin.

Huomasin myös, että peukku voi tulla kipeäksi ruuvimeisselin vääntämisestä. Säälittävää.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Kaiken me jaamme

Tästä pitäisi kuulema ottaa kuva. Yhteisestä harrastuksesta.

Minä röhnötän toisessa päässä sänkyä, Don toisessa. Molemmilla on sylissään läppäri. Ja nenän päällä kuona-aineita poistava imupaperi. Tai mikä lie ihonpuhdistuslappunen tuo liekään.

Oot niin kaunis

Aimo paiskasi minua palkinnolla. Yhtiömme kiittää mitä nöyrimmin!

Palkintoon kuuluu listata seitsemän tunnustusta itsestään ja jakaa palkinto eteenpäin seitsemälle upealle bloggarille.

Tässä ensin tunnustukset.

1. Olen 185 senttiä pitkä. Nykyisellään olen ihan sinut asian kanssa. Tosin vaatekaupassa ahdistun aina silloin, kun pitää etsiä housuja tai takkia. Asiaa ei luonnollisestikaan helpota se, että olen muutenkin varreltani lähempänä Rubensin naisihannetta kuin nykyään catwalkeilla astelevia kuikeloita.

2. Olen aina halunnut isoveljen. Lapsena ruinasin vanhempiani adoptoimaan minulle sellaisen. Jostain syystä he eivät suostuneet siihen. Aika tylyä.

3. "Iskin" Donin neulomalla hänelle villasukat. Hyvin rumat villasukat.

4. Äitini on mm. uimamaisteri sekä hitsari. Tosin en tiedä hänen kumpaakaan asiaa tehneen työkseen. Joskaan en tiedä, mitä uimamaisterit työkseen tekevät.

5. Inhoan kielioppivirheitä, etenkin yhdyssanavirheitä. Kaadan päälleni tervaa ja höyheniä aina kun huomaan itse tehneeni sellaisen.

6. En osaa laulaa. Mutta se ei todellakaan estä minua laulamasta. En myöskään osaa soittaa kitaraa, mutta silti minulla on sellainen. Vaaleanpunainen. Bridget nimeltään. Mistä kiittäminen Donia.

7. Olen aina halunnut kirjailijaksi.


Ja sitten pistetään palkinto eteenpäin. Aakkosjärjestyksessä, paremmusjärjestykseen kun en kykene laittamaan.

1. Enimmäkseen harmiton. Tiinassa nyt vaan on sitä jotain.
2. Harmaata arkea. Verraten uusi tuttavuus, mutta kauniit kuvat vetävät puoleensa kuin imupaperi.
3. Hupsistarallaa. Upeita käsityöoivalluksia ja hervottoman hauskaa menoa.
4. Muualla maassa on selkeämpää. Ihanaisen Viiun tylynkauniita kommentteja.
5. Riepatus. Kissoja, käsitöitä, arkea ja hienoja valokuvia.
6. Visuaalisesti vaativa. Graafikon arjen hienouksia ja kauheuksia.
7. Visusti visuaalista. Lisää graafikkojuttuja, joihin samaistua.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Pensselitäti

Tänään on vähän maalattu. Seiniä lähinnä. Ehkä ihan vähän jalkapohjia ja käsivarsia myös.

perjantai 10. syyskuuta 2010

"Like so many others, I had become a slave to the Ikea nesting instinct. "

Eilisen illan ohjelmassa oli eteisen sisustamista. Vaatekompleksin peililasiovet eivät oikein tykänneet rullata, joten sain taannoin kuningasidean korvata ne verholla. Tästä syystä Don pääsi hikoilemaan ensin vaatetangon siirron kanssa ja sen jälkeen vielä asentamaan verhotangon. Ja suoriutui molemmista tehtävistä vallan mallikkaasti. Vieläpä ilman akkuporakonetta ja käsin ruuvaten!

Minä puolestani pääsin surisuttelemaan saksalaisesta halpahallista aikoja sitten ostettua Victoriaani. Valtaisan yli-inhimillisiä kykyjä vaatinut ompelu-urakka meinasi tosin tyssätä alkuunsa, kaasupoljin kun oli hukassa. Onneksi se kuitenkin löytyi ja pääsin Ikeasta hurjan kalliilla ostetun Saralisa-kankaan kimppuun. Oletan, että ymmärrätte ironian sanoissani...

Lopputulos on jopa yllättävänkin kiva, toimivuus testataan sitten käytössä. Eivätkä peiliovetkaan joutuneet ihan hukkaan. Toinen niistä toimittaa tällä hetkellä kokovartalopeilin virkaa nojaillen vessan oven viereen!



-----
Ja tiedoksi niille, jotka jostain syystä eivät ole Fight Clubiaan katsoneet ja ulkoa opetelleen, otsikon sitaatti löytyy sieltä.

torstai 9. syyskuuta 2010

Kulttuurisokkeja osa 13

Sitä ehti kolmessakymmenessäyhdessä vuodessa tottua siihen, että jos kaapin perukoilta löytyy ylimääräisiä vaatteita, ne voi aina kiikuttaa UFF:n iloisenkeltaiseen laatikkoon.

Siihen nähden oli verraten suuri sokki havaita, että nyt kun Don suostui luopumaan kahdesta jätesäkillisestä rikkinäisimpiä ja pienimpiä vaatteitaan saadakseen minun hetaleilleni tilaa vaatekaappiin, lähin UFFin loota löytyy reilun kolmensadan kilometrin päästä. Ja että niillä on muutenkin oikeasti aika suppea toiminta-alue.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Kodinhengetär

En ole kauhean kätevä käsistäni, mitä tulee erilaisiin kodinkoneisiin. Tai koneisiin ylipäätään. Tämä on todistettu moneen otteeseen, ainakin pesukoneen (jumittui kesken ohjelman), tiskikoneen (ei lähtenyt päälle) sekä anoppikokelaan auton bluetoothin (näppäilin kojetaulun näppäimiä kun olisi pitänyt näppäillä kännykän näppäimiä) kanssa.

Nyt yritin pelata varman päälle ja soitin Donille ennen kuin laitoin pesukoneen päälle. Insinööri ystävällisesti opasti blondia koneen käynnistämisessä varmistettuaan, että töpseli on seinässä ja vesihana auki:
"Sitten painat starttia ja jos se syttyy palamaan, soitat palokunnalle."

Tällä kertaa epäilys ei kuitenkaan kohdistunut minun henkilööni vaan johtui siitä, että kyseinen laite on temppuillut jopa herransa käytössä...

maanantai 6. syyskuuta 2010

Omppomuffineita

Kävimme viikonloppuna omenavarkaissa Vantaalla ja tänään jatkojalostin saalistamme muffineiksi. Ohje löytyy Savon Sanomista, joskin tein taikinan tuplana. Sillä tapaa sain 15 suurta muffinia.

Lopputulos on vallan makoisa ja lienee paras muffinitaikina, jota olen kokeillut. Nämä omppomuffinit ovat tosin aika miedon makuisia, mutta täytettä vaihtamallahan sitä saapi enemmän potkua, jos siltä alkaa tuntua.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Nöf

"Otetaanko minipossu?"
"Ai sellainen, mikä mahtuu uuniin?"

torstai 2. syyskuuta 2010

Vanha ja raihnainen

Aloitan nähtävästi uuteen kotikaupunkiin tutustumisen aina terveyspalvelujen kautta. Lahdessa kaupunginsairaalan päivystys kävi tutuksi sappivaivojen tähden ja nyt olen taas onnistunut hankkimaan jotain vatsavaivoja, joiden ansiosta tein tuttavuutta paikalliseen terveyskeskukseen.

Lukunsa erikseen oli tohtori itse. Epäilykseni alkoivat jo eilen, kun ajanvarauksen yhteydessä kuulin hänen etunimensä. Kaikki muut tuntemani/tietämäni henkilöt, joilla vastaava nimi on, ovat alta kymmenen ikäisiä. Ihan niin nuori herr doktor ei sentään ollut, mutta pakko myöntää. Jos hän olisi tullut bissepullon kanssa kassalleni, niin papereita olisin kysynyt...

Tämä siis mitenkään hänen ammattitaitoaan kyseenalaistamatta, toistaiseksi minulla ei sillä saralla ole mitään valitettavaa. Vaikka Viiu pohtikin, josko kyseessä olisi valelääkäri... Toisaalta Viiu ehti myös diagnosoida vaivani muuttoperäiseksi ja yhdessä epäilimme kulttuurisokkia ja ehdin harmitella, kun ei tullut otettua Lahdesta omia ruokia mukaan. Että olisi jotain einestä, ennen kuin vatsa tottuu paikalliseen bakteerikantaan.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Villi luonto

Miksi kaikki rusakkoa suuremmat nisäkkäät, jotka harhautuvat kymmenen kilometrin säteelle ihmisasutuksesta saatika sitten erehtyvät istuskelemaan jonkun poloisen pihaan, pitää aina ampua? Ja miksi niistä nostetaan aina helvetinmoinen haloo? Että ihmiset kehäkolmosen eteläpuolella, pysykää sisällä, Kajaanissa on nähty peura...