sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Täysin epäolennaista

Sunnuntai-ajelulla päädyimme Asikkalan kirkolle. Räpsin kuvia kauniista vanhasta rakennuksesta ja olisin mielelläni kurkistanut myös sisään. Don tavasi kuitenkin oven lappusesta, ettei kirkko ollut auki. Jouduin siitä sitten lähes tuohtumaan.

"No jo nyt on! Pitäähän kirkon olla aina auki. Jos ihminen haluaa päästä hiljentymään Herran huoneeseen, niin pitäähän sinne päästä! Eihän kirkko voi olla kiinni."

"Ethän sä edes kuulu kirkkoon..."

torstai 27. toukokuuta 2010

Valokuvatorstai - Viesti

"Graffititaidetta" eräästä imatralaisesta alikulkutunnelista.

Lisää viestejä Valokuvatorstaissa.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Wednesday Morning, 3 A.M.


Voisin kävellä näitä katuja loputtomiin,
maan reunalle,
sinun luoksesi asti.

Pyytäisit vain,
niin minä tekisin sen.

Näitä yön peittämiä,
kivisiä katuja,
sinun sydämeesi asti.


* * *
Satuin olemaan hereillä aamulla kolmen aikaan. Oli sitten pakko ottaa kamera ja lähteä ulos. Kaikki kuvat siis Lahti Cityn ydinkeskustaa.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Minä ♥ Chelsea

Enkä puhu nyt jalkapallosta. Vaan portlandilaisesta kirjailijasta Chelsea Cainista. Viikossa olen imaissut rouvan tekstiä kahden kirjan (Sydänverellä ja Suoraan sydämeen) ja liki kahdeksansadan sivun verran. Viime yönä kahden aikaan syömmeni itki verta, koska sain jälkimmäisen teoksen loppuun ja minulta puuttui trilogian kolmas osa. Koska sitä ei vielä saa suomeksi pokkarina.

Mutta katso! Onneksi on kirjasto.

Ja onneksi sieltä, englanninkielisten kirjojen osastolta, löytyi Evil at Heart. Saatoin ehkä hiukan hyperventiloida. Saatoin ehkä hiukan likistää kirjaa rintaani vasten ja mulkoilla pahansuovasti muita asiakkaita, jotka toki kaikki olisivat halunneet riistää kirjan minulta.

Ja saatan ehkä olla hiukan poissaoleva loppupäivän. Sivuja on kuitenkin yli kolmesataa, joten meneehän siinä hetki.



* * *

Syväluotaavat analyysit kirjoista on toki myös tehty. Sydänverellä ja Suoraan sydämeen, klikkaa ja lue (ja pety jos oikeasti odotit jotain syväluotaavaa).

maanantai 24. toukokuuta 2010

Viimeinen toivomus

Teinpä retken maamme ihanaiseen pääkaupunkiin ja paikkaan, joka joskus myös Suomen Tasavallan Yliopistona tunnettiin. Vähän kieli poskessa lähdin tähän koitokseen mukaan, mutta eipä se ota jos ei annakaan. Kesällä nähdään.

Satuin olemaan myös masokistisella tuulella ja vein itseni Akateemiseen kirjakauppaan. Paikkaan, jonne ei pitäisi rahattomana mennä. Kun joskus kuolen, haudatkaa minut Akateemiseen kirjakauppaan. Tehkää minulle mausoleumi Akateemiseen kirjakauppaan, paperitavaraosastolle. Mielellään lähelle taiteilijatarvikkeita. Kiitos.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

El toro

Ottamatta sen kummemmin kantaa härkätaisteluihin tai siihen, miten ällöttävä tämä kuva itse asiassa on, niin onhan se pakko myöntää. Että jumaleissön mikä ajoitus on valokuvaajalla ollut! (Mikäli kuva siis on aito, en kylläkään keksinyt mitään syytä olettaa, miksi se ei olisi.)

Koko artikkeli täällä.

torstai 20. toukokuuta 2010

Valokuvatorstai - Hassu

Iltakävelyllä viistosti takaa paistava aurinko muokkasi mittasuhteitamme hiukan uuteen uskoon. Minullehan tämä näkemys oli pelkästään imarteleva, sillä ihan noin pieni en ole edes Donin rinnalla...

Lisää hassuja kuvia Valokuvatorstaissa.




keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Uusi rakkaus ♥

Ihan pakko hehkuttaa. Ostin eilen kengät. Tai teoreettisesti tarkasteltuna kai Donin vanhemmat ostivat ne minulle, koska heiltä saamallani lahjakortilla kengät rahoitin. Että kiitos vaan sinne!

Mutta ne kengät. Viiu joskus vouhotti El Naturalistoista ja taannoin sitten Sokoksella niitä näinkin. Törkeään hintaan. Hyi.

Eilen kuitenkin erehdyin parit jalkaani laittamaan ja sen jälkeen sydämeni vuoti verta, koska minulla ei ollut varaa niitä ostaa. Sitten näin valon alennuslaarin äärellä ja löysin nuo kaunokaiset. Eivät ehkä ihan yhtä ihQut kuin ne, joita normihintaan oli kaupan, mutta ihan tarpeeksi ihQut.

Ja voi, miltä ne tuntuvat jalassa! En osaa kuvailla, kokeilkaa itse. Huolimatta siitä, että tänään sain kantapäähän rakon, mutta oli ehkä hiukan liian lämmin päivä uusien kenkien sisäänajoon...

Ja oliko Plussa-korttia?

Nyt on nimmari paperissa, jonka ansiosta tulee seuraavat neljä kuukautta otsikon lausetta toisteltua. Ihan jees. Tuttu ja helppo homma, mukavat työkaverit. Eikä ole kerta tai kaksi, kun olen harkinnut tuosta duunista elämänuraa. Kun olisi vakituiset tulot, voisi omia ambitioitaan toteuttaa vapaa-aikana. Mutta katsotaan nyt.

Sainpa vielä iltalukemistakin. Pomo lykkäsi käteen Kassahenkilön ikärajaoppaan, jonka pääsee tuonnempana tenttimään!

tiistai 18. toukokuuta 2010

200/240

Neljäkymmentä opintopistettä toiseen ammattikorkeakoulututkintoon. Pistää miettimään, että mitäs sitä sitten tehtäisiin. Työtilanne kahdella tutkinnolla kun ei näytä yhtään sen valoisammalta kuin yhdelläkään.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Valokuvatorstai - Ainoa mitä voin ajatella



Muita alituiseen mielessä olevia asioita löytyypi Valokuvatorstaista.

Luovuuden kukkia

Tulipa tässä mieleen sellainen asia kuin lahjakkuus. Erehdyin koulussa oheisen veistoksen kritiikissä sanomaan, etten koe olevani tällaisissa veistely- ja muovailuhommissa kauhean lahjakas. Siitä sitten tulikin sanomista, toisin kuin itse veistoksesta, joka oli lopulta ihan kelvollinen.

Että kummasti sitä luulee olevansa lahjaton tietyissä asioissa. Ja tiukasti ne pinttyvät, kaikenlaiset luulot siitä, mitä osaa ja mitä ei. Kun tarpeeksi monta kertaa kuulee, ettet sinä nyt tuota ainakaan osaa, niin kohtahan sen jo uskookin. Eikä edes vaivaudu yrittämään.

Vaikkapa sitten tuo minun plastinen "lahjattomuuteni" tai epämusikaalisuuteni. Joka johti lopulta kuitenkin siihen, että Don antoi minulle syntymäpäivälahjaksi vaaleanpunaisen sähkökitaran...

Ja mikäs sitten oli tämän kirjoituksen pointti? Lähinnä kai se, että pitäisi muistaa uskoa itseensä. Ei kaikessa tarvitse (eikä kai voikaan...) olla hyvä, mutta jos jostain tykkää, niin sitä pitää tehdä ja kokeilla. Ovat muut sitten mitä mieltä hyvänsä.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

When I was thirty-one...

...heräsin aamulla kuudelta juomaan kuohujuomaa ja katselemaan tyhjiä katuja. Koiran ulkoiluttajia. Usvaa keskustan takana. Auringonpaistetta keltaisten verhojen läpi. Miettimään koska kehtaisi aloittaa siivoamisen. Hiukan ehkä jännittämäänkin vanhempieni ja Donin vanhempien huomista ensikohtaamista.

Toivomaan, että voin vuoden päästä sanoa, että tämä(kin) oli hyvä vuosi.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Zen ja junalla matkustamisen taito

Mies seisoo Joutsenon asemalla ja katselee laiturilla yksi olevaa junaa.
"Miten tuo voi seistä tuossa noin kauan?"

Oikea vastaus olisi "koska se ei ole vielä lähtenytkään Imatralta", mutta tajuan itsekin vastaukseni zeniläisyyden ja päätän olla hiljaa.

Mies kävelee autolleen ja ajaa pois.

Sotamiehet ensin

Nyt täti joutuu vähän avautumaan käytöstavoista.

Perjantaina susirajalle matkatessani liikkeellä oli runsaamman puoleisesti myös nuoria miehiä vihreissä maastoasuissaan. Odottelin junan pysähtymistä vaunujen välikössä, kun vastapäisestä vaunusta kirmasi kaksi kansakunnan toivoa ilmiselvänä aikeenaan rynniä junasta ennen minua ja muita jonossa olijoita. No, ei onnistunut.

Seuraavaksi yritimme seitsemänkymppisen äitini ja kahdeksankymppisen tätini kanssa sisään asemarakennukseen. Kaksi isänmaan urhoollista puolustajaa kuitenkin tunki väen väkisin edelle kapeasta oviaukosta. Tämän jälkeen jouduin toteamaan ääneen, että ei armeijassa ainakaan käytöstapoja opeteta...

It's a long way to Billund

Jouluna Don veljensä kanssa rääkkäsi minua lausumalla Legojen kotipaikan, Billundin, nimeä. Hölmö ja yksinkertainen kun olen, paikkakunta oli minusta ihan ratkiriemukas, etenkin ruotsalaisella korostuksella äännettynä.

Jostain syystä Billund tuli mieleeni, kun neljännessilmällä seurasin illan huikeaa gladiaattorien taistelua germaanien bakkanaaleissa. Saatoinpa jopa mennä lupaamaan, että sitten kun Tanska nämä kisat voittaa, muutan Billundiin...

torstai 6. toukokuuta 2010

Big-O

Oli tämmönen pakkaussuunnitelun kurssi. Siellä piti tehdä vapaavalintainen elintarvikepakkaus, jossa sisällä olisi kuitenkin jotain sellaista, mitä ei oikeasti elintarvikkeena tahi edes kaupassa myydä.

Toisilla meistä saattoi hiukan lähteä ajatus laukkaamaan. Mutta kyllä se ihan teepaketin näköinen on. Tavallaan.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Kypärä päähän ja miekka tanaan

Eiliseen viitaten.

"Sä oot kyllä outo. Eihän niitä putkeen pysty kattomaan."
"Kyl mä voisin. Just siks kun se on niin kahjoa. Nään itteni jo istumassa sohvan reunalla Darth Vader -kypärä päässä ja valomiekka ojossa kolmetoista tuntia ja seitsemäntoista minuuttia..."
"Nyt kun sanot tolleen, niin mäkin näen sen..."
"Paitsi että mulla ei ole Darth Vader -kypärää eikä valomiekkaa. Eikä kyllä niitä leffojakaan..."
"No jos mä hommaan ne, niin lupaatko sitten tehdä sen?"
"Tietysti."

tiistai 4. toukokuuta 2010

Elämän suuria kysymyksiä, osa 2

Onko sairasta, että haluaisi katsoa putkeen kaikki kuusi osaa Star Warsia? Yhteensä 13 tuntia ja 17 minuuttia siis?

Valokuvatorstai - Kevät

Meikkis kun on mennyt keväällä syntymäänkin, niin jotenkin tämä tuppaa olemaan lempivuodenaikani. Huolimatta siitä, että juuri nyt vettä tulee taivaan täydeltä.

Joten kevät. Ja yksi kuvahan ei tähän riitä.








Lisää kevätkuvia Valokuvatorstaissa.

Kevätflunssa on iloinen asia

Olemme Viiun kanssa onnistuneet synkronoimaan elintoimintomme niin hyvin, että nyt meillä molemmilla on sama pöpö samaan aikaan. Nenä vuotaa, yskittää, paleltaa, särkee, kolottaa... you name it, I got it.

Don etähoiti minua illalla puhelimen välityksellä ja käski lepäämään ja syömään terveellisesti. Mistä huomasin, että miehet ei vaan tajua.

Ei sairaana syödä terveellisesti. Ei pupunruoka paranna mitään. Sairaana syödään pitsaa, Vapusta ylijääneen suklaakakun jämät, pussillinen sipsejä, purnukka Ben&Jerryä ja lempikarkkeja. Maataan sohvalla ja katsellaan elokuvia. Toivotaan, että paikalla olisi joku, jonka kainaloon voisi ryömiä katsomaan elokuvia ja syömään pitsaa, Vapusta ylijääneen suklaakakun jämät, pussillisen sipsejä, purnukan Ben&Jerryä ja lempikarkkeja.

Sairaana syödään ihan just sitä, mitä satutaan haluamaan. Koska siitä tulee edes aavistuksen verran parempi olo.