keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Kanervikko

Taas napsahti kolme opintopistettä plakkariin! Olosuhteiden pakosta vuoden keskeneräisenä roikkunut värihahmotuksen kurssi ruksattiin käydyksi ja nyt pitäisi vain löytää tarpeeksi iso naula (ja seinä ja asunto...) kurssin viimeiselle työlle. Tuolle Kanervikolle tuossa vieressä.

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Hyvin epäilyttävää

Tehän tiedätte nämä taloyhtiöiden ilmoitustaulut. Ne, joilla kerrotaan, missä saa tehdä mitä ja etenkin mitä ei saa tehdä. Ne, jotka ovat täynnä riemunkirjavia ilmoituksia hallituksen pöytäkirjoista, tulevista putkiremonteista sun muista haravointitalkoista. Ja pääsääntöisestihän kyseisten lappujen kieli vain etäisesti muistuttaa suomea ja yleisin käytetty fontti on ystävämme Comic Sans.

Noh. Meidän talon ilmoitustaululla ei ole yhtään Comic Sansia ja lappusten kielikin on melko lailla virheetöntä. Tästä syystä tuntuu hyvin vaikealta uskoa, että ne ovat todellisia.

Tästä syystä on myös hyvin vaikea uskoa, että kukaan nuori, komea, lihaksikas ikkunankorjausmies tiukoissa haalareissaan olisi torstaina tulossa suorittamaan asuntojen sisäkautta julkisivun ikkunoiden listoituksien korjaustyöt. Kuten seinälle ilmestyneessä lapussa kerrotaan*. Ja kyllä, todellakin. Yhdyssanat sisäkautta, julkisivu ja korjaustyöt on kirjoitettu aivan oikein.

Olen hyvin hämmentynyt.

* No okei, ehkä siinä ei ihan noin tarkasti kuvailtu työn suorittajaa...

Elämän suuria kysymyksiä, osa 1

Kuinka monta kertaa voi soittaa putkeen Kotiteollisuuden Murheen mailla -singlelevyn*, ennen kuin naapurit kyllästyvät?

* Sattuu olemaan se levy, joka tällä hetkellä inspiroi maalatessani.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Suburban style

Armas ystäväni tuli viikonloppuna vihdoinkin aikuiseen ikään. Sen kunniaksi teimme Donin kanssa lyhyen hotelliloman eksoottiseen etelänkohteeseen, eli Espooseen. Synttärijuhlien teemana oli lähiö, vietettiinhän juhliakin lähiössä. Tästä syystä piti tokikin pukeutua asiaankuuluvasti. Ja tästä syystä taasen kirjoitan parhaillaan elämäni ensimmäistä (ja ehkä viimeistä) muotibloggausta...

Jostain oli korviini kantautunut (kenties sankarilta itseltään) että suurinta huutoa nuorison keskuudessa tällä hetkellä ovat harmaat collegehousut. Jouduin sellaisiin sitten investoimaan (H&M) ja yhdistin ne pirteästi (Seppälän) riikinkukkotunikaan. "Oikeaoppisestihan" olisi pitänyt kai olla bleiseri ja paitapusero, mutten omista kumpaakaan.

Liikuin näissä vaatteissa jopa julkisella paikalla, mikä tuntui hurjalta. Oman tyylitajuni mukaan kun collegehousut kuuluvat kotiin, kuntosalille tai lenkkipolulle. Kaikella kunnioituksella niitä kohtaan, jotka tätä muotia suosivat...

Mutta ne synttärit. Vaatetus sopi teemaan passelisti ja seuralainenkin oli komea verkkareissaan. Päivänsankari tietysti legginseissään oli ihana kuin mikä!

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Banaanikakku

Pari ulkoisesti jo aika vastenmielisiksi muuttunutta banaania pöydälläni inspiroi minut leipomaan eilen illalla banaanikakkua. Ohje löytyi täältä ja sen verran tuunasin, että iskin sekaan kaakaojauhoa. Ehkä aavistuksen liikaakin, mutta ei nyt vielä häiritsevissä määrin.

Laskiaispullat ja sitruuna-marenkipiiras vielä tuoreessa muistissa, suhtauduin projektiini hiukan epäluuloisesti. Kaikki kuitenkin sujui vallan loistavasti ja kakku onnistui kerralla. Kohosi täydellisesti, kypsyi täydellisesti ja maistuu oikein hyvältä. Vaikka itse sanonkin.

torstai 22. huhtikuuta 2010

Valokuvatorstai - kuvahaaste

Valokuvatorstaissa on tällä viikolla inspiraation lähteenä kuva. Haasteen muut vastaukset myös samassa paikassa.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Kaaso

Lainasin Laura Lähteenmäen kirjan Kaaso. Kirjan aihe kun tuntui jostain syystä kovinkin läheiseltä.

Ensi kesänä olen näet neljättä (tai kolmatta, riippuu hiukan siitä miten laskee) kertaa kaasona viiden vuoden sisään. Tämän oivaltaminen saikin minut joku aika sitten tekemään periaatepäätöksen, että ensi kesän jälkeen en mene enää häihin. Ennen kuin omiini, jos sellaiset joskus tulee.

Hääthän ovat tokikin kivoja, etenkin kun yksikään kaasotettavani ei ole ollut mikään bridezilla eivätkä yhdetkään näistä häistä ole olleet tylsiä seurapiiripönötyshäitä. Mutta jotenkin ei vaan jaksa.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Sulkapallokuningas

Ei ole urheilu ihmistä varten. Sen sain taas huomata, kun sunnuntaina kävimme sulkapalloa lätkimässä. Nyt on jokainen mahdollinen ja etenkin mahdoton paikka kipeä ja sängystä ylös vääntäytyminen tuottaa tuskaa.

Viiu yritti lohduttaa, että läskiin ei satu. Tarkoitti todennäköisesti sitä, että minussa täytyy olla lihaksia, koska sattuu. Mutta teki kyllläkin lähinnä mieli ryhtyä kasvattamaan lisää läskiä, ettei sattuisi...

maanantai 19. huhtikuuta 2010

On mulla bootsit ja mä soitan kitaraa

Nyt, kun kuukauden sisään pitäisi pinnistää valmiiksi seitsemän kouluhommaa sekä kaverin hääkutsu, on mitä erinomaisin aika harjoitella uusia taitoja. Minun kohdallani se tarkoittaa kitaran soittoa.

Don, joka on tämän parisuhteen muusikko (sekä matemaatikko, urheilija ja macgyver), on parkkeerannut akustisen kitaransa olohuoneeseeni. Perjantai-iltana yksi asia johti toiseen ja huomasin kymmenen jälkeen osaavani soittaa A-, D- ja E -soinnut ja harjoittelevani Viidettätoista yötä.

Kaikkein hauskintahan tässä asiassa on kuitenkin se, että olen musiikillisesti täysin lahjaton. Ihan oikeasti. En siis vain yritä olla vaatimaton, olen sitä tässä asiassa aivan oikeasti.

torstai 15. huhtikuuta 2010

Kerros kerrallaan

Tulin kaupasta kotiin todetakseni, että hissi on epäkunnossa. Tai ei se muuten, mutta oman kerrokseni nappula ei toiminut. Seisoin hississä pohjakerroksessa ja rynkytin vitosta. Ei tapahdu mitään.

Kokeilin ykköstä. Ja kas, hissi nytkähti ylöspäin. Ykkökerroksessa painoin kakkosta. Ja vasta toisessa kerroksessa mieleeni juolahti painaa nelosta, että pääsisin mahdollisimman lähelle oikeaa kerrosta.

Siinä vaiheessa kun olin raahannut kaksi painavaa ostoskassia portaita pitkin nelosesta vitoseen, mieleeni juolahti todellinen kuningasajatus. Olisi ehkä kannattanut ajaa suoraan kutoseen. Alas kun on aina mukavampi tulla...

Hullut ovat aina rakastaneet minua

Aika ajoin yritän sivistää itseäni. Lähinnä lukemalla maailmankirjallisuuden klassikoita tai muita vastaavia teoksia. Kuulostaa kauhean jalolta ja ylevältä, mutta ei se ole sitä. Koska harvoin saan niistä mitään, pidän niistä, ymmärrän niitä tai edes saan luettua loppuun.

Salman Rushdien Saatanallisista säkeistä (heh, Saatanalliset säkit, hauska sanaleikki...) en ymmärtänyt mitään. Tolstoin Anna Kareninaa jaksoin sivulle kaksitoista, kunnes putosin kärryiltä. Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvasta pidin, mutta kesken sekin on jäänyt. Erich Maria Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta ei myöskään luistanut. D.H. Lawrencen Lady Chatterleyn rakastajan tiedän lukeneeni, mutten muista siitä mitään. Nähtävästi se ei järkyttänyt minua ihan niin paljon kuin David Herbertin aikalaisia.

Lainasin kerran jopa Pierre Bayardin teoksen Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut, mutta koomista kyllä, en jaksanut lukea sitä loppuun.

Tänään lainasin "undergroundlyriikan kuninkaan" Charles Bukowskin runokokoelman Rakkaus on koira helvetistä. Ja ensin ajattelin että ei. Ei ole undergroundlyriikkakaan minua varten. Mutta toisaalta. On Bukowskissa jotain oudolla tavalla viehättävää. Mutta ei nyt kuitenkaan mennä vielä niin pitkälle, että sanoisin hänestä pitäväni. Saati ymmärtäväni. Saati uskovani, että luen koko kirjan.

- - - - -

olut

en tiedä montako olutpullollista
olen kuluttanut odottaessani asioiden kääntyvän
parempaan suuntaan.
en tiedä montako viiniä ja viskiä
ja olutta
enimmäkseen olutta
olen kuluttanut
erottuani naisista -
odottaessani puhelinsoittoa
odottaessani askeleiden ääniä
eikä puhelin soi
se soi paljon myöhemmin
eivätkä askeleet saavu
ne tulevat paljon myöhemmin.
kun vatsalaukkuni pyrkii
ulos suustani
he saapuvat raikkaina kuin kevään kukat:
"mitä helvettiä sä oot tehny ittelles?
menee kolme päivää ennen kuin sä voit panna mua!"

Charles Bukowski: Rakkaus on koira helvetistä, Runoja 1974-1977 (Kustannusliike Sammakko 1999)
(tässä vain runon alku, kirjoituksen otsikko on myös Bukowskin runo samaisessa kirjassa)

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Yö keinuttaa

Olen aina ollut yöeliö. Aikaiset aamuherätykset ovat ehkä kauheinta maailmassa ja aikaisin nukkumaan meneminen tuottaa suunnattomia vaikeuksia. Jos saisin päättää, menisin nukkumaan aamuneljältä ja heräilisin puolen päivän aikoihin. Onneksi/valitettavasti tämänhetkinen elämäntilanteeni tarjoa mahdollisuuden ainakin osan viikosta toteuttaa itseäni valvomalla silloin, kun muu maailma nukkuu. Toisaalta, paluu normaalirytmiin sitten kun edessä on koulupäivä, tuottaa vielä suurempia vaikeuksia.

Nyt olen päättänyt aloittaa uuden elämän. Ja mennä ajoissa nukkumaan. Ja herätä ajoissa.

- - -

(Veikkauksia siitä, kuinka kauan tämä kestää, otetaan vastaan...)

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Jatkojohdon seikkailut jatkuvat

"Et sattuisi tarvitsemaan maadoittamatonta jatkojohtoa?"
"En."
"Niin... en minäkään. Mutta menin sitten sellaisen ostamaan."

* * *

"Mun pottuvarpaaseen sattuu. Se on tosi kipeä tosta päältä."
"No voi. Mikäs sillä on?"
"En mä tiedä. Eiku hetkinen... Pudotin päivällä jatkojohdon sen päälle. Se sattu muuten ihan saatanasti!"

Vauhdin hurmaa

Sunnuntai-iltana tuli kaivettua oranssi ruotsalainen orhini naftaliinista. Don pumppasi kumeihin ilmaa ja minä ihastelin vieressä hänen hauistaan ja huokailin, kuinka vahva ja ihmeellinen hän on. Siinä vaiheessa en vielä muistanut, miksi en pidä kaupungissa pyöräilystä. Se hahmottui vasta tänään, kun sitkuttelin noin puolentoista tunnin lenkin. (No okei, aktiivista polkuaikaa oli vain puoli tuntia, tunnin verran meni kirjastossa sekä kaupassa etsiessäni kevättakkia sekä jatkojohtoa jääkaapin taakse päätyneen tilalle.)

Mutta siis se syy.

Jalkakäytävien/pyöräteidein luiskat. Siis ne, jotka johtavat suojatielle. Miksi ne tehdään aina siihen keskelle?

Koska empiirisen havaintoni mukaan jalankulkijat tuppaavat ylittämään suojatien keskeltä, jossa tapauksessa pyöräilijä joutuu ajamaan siitä korkeasta kohdasta. Eikä se ole kivaa. Taitaapa tässä lähistöllä olla sellainenkin paikka, jossa jalkakäytävä ja pyörätie kulkevat rinnakkain, ja luiska on jalkakäytävän puolella. Haloo?

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Ystävämme jääkaappipakastin

Vuokrakaksioni jääkaappipakastin päätti yksipuolisesti irtisanoa yya-sopimuksemme. Sinänsä häntä ei voi siitä syyttää, sillä ulkonäön perusteella kaappi on palvellut ensimmäisen maailmansodan alkuajoilta asti.

Aikamme ihmettelimme kapistusta Donin kanssa ja lopulta soitin vuokraemolleni. Pitäähän sitä kerran vuodessa olla sinnekin päin yhteydessä. Emo päivitteli tapahtunutta ja totesi, että joutaisi tiistaina uutta kaappia minulle hommaamaan. Sattumalta hän tuli kuitenkin maininneeksi, että joskus taannoin oli aiemmalta vuokralaiselta irronnut jääkaapin töpseli seinästä. Mutta ei tässä nyt varmaan siitä ollut kyse...

Päätimme kuitenkin, että tutkimme ensin töpselimahdollisuuden ja vietimmekin Donin kanssa mukavan iltapäivähetken, että saimme 55 senttiä leveän ja päälle 170 senttiä korkean kaapin nyhdettyä esiin syvennyksestä, jonne se oli upotettu. Lisähaasteen hommaan toi luonnollisesti se, että keittiöni on noin kahden neliön kokoinen.

Ja kas. Töpselihän oli melkein irti! Pottunuijalla onnistuin kurkottelemaan kaapin taakse ja tuuppaamaan töpselin kiinni. Ja ei muuta kuin kaappi ähinällä ja puhinalla paikoilleen, tavarat sisään ja soitto vuokraemolle. Että kyllä tämä vielä seuraavat sata vuotta kestää.

Kutakuinkin sillä hetkellä kun katkaisin puhelun, sammuivat valot taasen jääkaapista.

Ei muuta kuin uusi operaatio ähinällä, puhinalla ja tällä kertaa kirosanoilla ja itkunsekaisella naurulla höystettynä. Viritimme jääkaapin taakse jatkojohdon, joka tuntui pysyvän varsinaista jääkaapin johtoa tukevammin pistokkeessa, ja toistaiseksi järjestely on toiminut.

Tosin nyt availen ja sulje kaappia hiiren hiljaa, jottei se liikahtaisi ja nitkauttaisi pistoketta taas irti. Lisäksi käyn vartin välein tarkkailemassa tilannetta.

Melkein kuin sairasta lasta vahtisi.

Kevätsiivousta

Vuoden hyvä teko on sitten tehty.

Kiikutin tänään Donin avustuksella läjän vaatteita UFF:n keräyslootaan. Alkuperäinen ajatukseni oli ottaa Viiun kanssa yhteinen kirpputoripöytä, mutta päätin sitten päästää itseni helpommalla. Päättelin, etten kuitenkaan jaksa ja kehtaa vaatteita hinnoitella ja mitä kaikkea se kirpputoreilu nyt sitten edellyttääkään. Lisäksi aloin hinkua parvekkeelle, jonne vaatteet sisältäneen pahvilaatikon läpi pääseminen on ollut aika vaikeaa.

UFFin laatikkoon päätyi neljä muovikassillista osin lähes käyttämättömiä, mutta minulle auttamattoman pieniä vaatteita. Ynnä yksi kassillinen kenkiä. Mukana myös käyttämättömät valkoiset popot, joilla minun oli tarkoitus jokunen vuosi sitten astella alttarille. Mutta koska ne suunnitelmat ovat menneet uusiksi lähtien aina potentiaalisesta puolisosta hääkoltun väriin, luovuin kengistä surutta.

Ehkä niistä on enemmän iloa jollekin toiselle.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Hyvin rentouttavaa

Se siitä lomasta sitten.

Kaksi viikkoa lorvimista alkaa olla takana ja niistä viimeinen tuli siis vietettyä Vuokatin maisemissa laskettelun merkeissä. Ainakin noin niinkun teoreettisesti... Käytännössähän vietimme Donin kanssa viikon sisällä mökissä. Ensin oli vatsatauti Donilla, sitten minulla. Rinteeseen minä pääsin kerran (tasan toisen kerran eläissäni siis), Don sentään kahdesti.

Tämän perusteella voisin vetää johtopäätöksen, että minun ei ole tarkoitus lasketella...

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Ite!

"Mä oon aina himoinnut sähkövatkainta, mutta mutsi ei oo ikinä antanut sellaista mukaan."

"Sä et oo himoinnut sähkövatkainta. Sä et oo edes huomannut, että sulla ei ole sähkövatkainta, ennen kuin mä aloin sitä joskus kaipailla."

"Mitä jos saat sellaisen synttärilahjaksi?"

"Mulla on jo sähkövatkain. Ja miten se, että sulla ei ole sähkövatkainta, liittyy siihen mitä saan synttärilahjaksi?"

"No nyt sä alat tajuta..."


(Pitkähkö hiljaisuus.)


"Voiskohan sellasen tehä ite?"

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Lähtemisen uskomaton vaikeus

Pitkäperjantain ratoksi pakkasimme Volvon täyteen kaikkea tarpeellista ja lähdimme kohti laskettelurinteitä. (Vesisukset tosin puuttuvat, vaikka niille olisi kai eniten käyttöä tässä säässä...)

Ajoimme noin kilometrin. Don huomasi unohtaneensa ulkoiluhousut saunaan kuivumaan. Käännyimme takaisin.

Lähdimme uudestaan.

Ajoimme 25 kilometritä. Minä huomasin unohtaneeni toilettilaukkuni. Ja eikun takaisin.

Kolmannella kerralla lähtö lopulta onnistui ja pääsimme perille Kainuun maisemiin.

torstai 1. huhtikuuta 2010

Valokuvatorstai - Kärsimys

Pääsiäisviikon kunniaksi oli Valokuvatorstaissa aiheena kärsimys.

Henkilökohtaista kärsimystä aiheuttavat vaikkapa tietokoneen johdot. Muun muassa silloin kun pitäisi imuroida.