maanantai 29. maaliskuuta 2010

Asiakaspalvelua savolaisittain

Tapahtuipa kuopijolaisessa ravintolassa...

"Anteeksi, oliko teillä wc missä?"
"Ei meillä ole."
"Ai jaa..."
"No on meillä. Mikä se sellainen ravintola olis, jossa ei vessaa ole..."

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Positiivinen ongelma

Niiin paljon tekemistä, niiin vähän aikaa.

Pitäisi maalata neliöitä ja konkretistinen maalaus värihahmotuksen kurssille. Pitäisi kirjoittaa kaksi esseetä modernismista ja nykytaiteesta. Pitäisi tehdä kuvakirja eräästä runosta. Pitäisi viimeistellä nettisivut ja heittää ne verkkoon. Lisäksi himottaisi maalata jotain ihan muuta, virkata, neuloa sekä väännellä kanaverkkoa. Pitäisi myös tiskata, imuroida ja pakata lomaa varten. Tukankin voisi värjätä ja laskut maksaa.

Pitäisi vain aloittaa jostakin päin tätä vyyhteä, mutta juuri nyt se tuntuu niin vaikealta. Ja kerrankin siksi, että suurin osa mainituista hommista on sellaisia, joita ihan oikeasti haluaisi tehdä (eivät ehkä tiskaaminen, imuroiminen ja laskujen maksaminen). Ei vain tiedä, mitä haluaisi eniten.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Vuosipäivä

Yleensä on ihan selvää mistä bloggaan ja mistä en. Vaan ei tällä kertaa. Koska asialla ei ole minulle enää mitään merkitystä, ei tavallaan. Ja silti on. Tai lähinnä hämmentävää on tajuta, että nyt siitä on vuosi. Nyt jo. Vasta nyt.

Eniten pelkään, että kirjoittamalla teen asiasta merkityksellisemmän kuin se on. Ja toisaalta, ilman sitä en olisi nyt tässä. En olisi se, mikä olen.

Alku ja loppu. Loppu ja alku, siinä järjestyksessä.

(Liian) pitkän parisuhteen loppu. Uuden elämän alku.

Siitä tuli tänään vuosi.

- - -
"Tuskin tänään muistankaan mitä silloin sait mut tuntemaan"
- Disco

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Silkkipaperia ja angstia rautakaupassa

Ystäväni M houkutteli minut työväenopiston kurssille tekemään silkkipaperivalaisimia. Ensimmäinen kokoontuminen oli viime maanantaina ja sain aikaiseksi pienen ja ruman (joskin hauskasti raparperin värisen) varjostimen. Nyt kunnianhimoinen suunnitelmani on väkertää varjostin olohuoneeseen sekä mahdollisesti myös isohko lattialamppu. Näitä suunnitelmia varten hankin nipun värjäämätöntä silkkipaperia ja seurauksena siitä, olohuoneen pöydän alla kököttää nyt ämpäri täynnä tulppaaninpunaista Dylon-litkua, jossa lilluu nippu silkkipaperia. Katsotaan tuleeko tästä muuta kuin sanomista. Ja sotkua. Mitään tällaistahan en ole aikaisemmin tietenkään tehnyt...

Vielä pitäisi hankkia kanaverkkoa, josta lampun/varjostimen kehikon saa rautalankaa helpommin väännettyä. Teinkin jo tiistaina toivioretken paikalliseen rautakauppaan, mutta ah ja voih... Häkellyin ja hämmennyin sen tavarapaljouden ja kukkaosastosta huolimatta varsin miehisen tarjonnan äärellä, joten en kanaverkkoa löytänyt. Myyjiä olisi toki ollut, mutta se olisi vaatinut ihan liikaa asiaan paneutumista. Lisäksi olin matkalla jalkaisin, joten en tiedä olisinko koko verkkoa lopulta edes ostanut. Sillä en tiedä millaisissa seteissä sitä myydään.

Onneksi on kuitenkin Don, joka lupasi ojentaa auttavan miehisen kätensä ja käydä kanssani rautakaupassa. Niin kovin romanttista...

torstai 18. maaliskuuta 2010

Valokuvatorstai - Asetelma

Kivet tulivat vastaan viime kesänä meren rannalla Oulussa.
Viikon aiheena on asetelma, mutta ilman eläviä olentoja tahi kasveja sun muita. Intouduin tällä kertaa ottamaan osaa kahdella kuvalla.
Talensin tuubivärit. Tervehdys Slaissille Muotsikkaan.

Nälkätaiteilija luojan armosta

Koin juuri hämmentäviä hetkiä entisen työpaikkani kahvihuoneessa. Esittelin siellä kaverilleni croquis-piirustuksia ja naapuriorganisaation johtaja intoutui tiedustelemaan, saisiko niitä ostaa. Kaikkihan on kaupan kun hinnasta sovitaan, joten kaksi piirustusta jäi sille tielleen. Menivät ehkä halvalla, mutta jostainhan sitä on aloitettava ja olivathan ne sentään ensimmäiset työt, jotka olen ikinä myynyt. Siis muille kuin sukulaisille.

Lähtiessäni vitsailin, että nyt olen sitten oikea nälkätaiteilija ja kotiin on mentävä kaupan kautta, kun kerrankin on rahaa ruokaan. En sentään ostanut sisäfileetä juhlan kunniaksi, vaikka mielessä kävi.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Räpsyn räpsyn

Kun palauttaa tehtäviä vuoden myöhässä, voi joutua käyttämään hyväkseen epäilyttäviä keinoja.

"Saanko mäkin esitellä mun työn?"
"No... se on siinä ja siinä, mutta kun sä katsot mua noin, niin saat."

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Sitruuna-marenkipiiras

Sehän onnistui sittenkin!

Ja nyt on kyllä hyvää. Ohjetta on sen verran helpotettu, että käytin valmista murotaikinapohjaa, kun sellainen sattui pakastimesta löytymään. Oikein hyvää tuli, vaikka itse sanonkin. Äitimuorillekin saattaa palanen säästyä...


maanantai 15. maaliskuuta 2010

You Only Cook Twice

Mikä siinä oikein on, että nykyään kaikki pitää leipoa kahdesti?

Äitimuori on tulossa huomenna visiitille ja sain jostain päähäni tehdä sitruuna-marenkipiirakkaa. Olen tehnyt sitä kerran aikaisemmin, enkä muista siitä edes ihmeemmin pitäneeni (syytän huonoa ohjetta), mutta kun nyt sain päähäni tehdä sitruuna-marenkipiirakkaa, niin sitruuna-marenkipiirakkaa teen.

Paitsi etten tee ainakaan vielä.

Onnistuin nimittäin polttamaan täytekiisselin pohjaan.

Ei oo kiire minnekään

Hämmentävää.

Kahden esseen deadline siirtyi huhtikuun alusta toukokuun alkuun. Erään kolmannen tehtävän deadline puolestaan lykättiin toukokuun puoliväliin. Kriittisin kiire lakkasi siis täysin yllättäen.

Mitäs minä nyt teen?

perjantai 12. maaliskuuta 2010

torstai 11. maaliskuuta 2010

Puutteita koodissa

Joskus sitä tuntee itsensä vähän omituiseksi.

Kuten vaikkapa silloin, kun tajuaa pitävänsä rapsahtavasta äänestä, jonka imuri pitää imaistessaan pikkukiven sisuksiinsa.

Tai ilahtuessaan liki kohtuuttomasti löytäessään kaupasta jauhettua maksaa.

Kenties jopa silloin, kun puolen yön aikaan löytää itsensä tietokoneen ääreltä lukemasta ääneen html-koodia, että tajuaisi siitä jotain ja osaisi vihdoinkin tehdä ne nettisivut.

Onneksi nukuin kolmen tunnin päiväunet, joten jaksan jatkaa lukemista aamun tunneille.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Miehen logiikkaa

"Kyllä sulla nyt on helppoa kun käy siivooja. Miten sä sitten oikein sopeudut, kun et enää asukaan siellä eikä ole siivoojaa?"

"Onhan mulla sut!"

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Hyvin seksikästä

Donin pukeutuessa lauantai-iltana kävelyretkellemme Etelä-Pohojammaan lakeuksilla, havahduin jälleen kerran mieltäni monasti askarruttaneeseen kysymykseen, jonka nyt näin naistenpäivän kunniaksi jaan kanssanne.

Kuka suunnittelee miesten pitkien kalsareiden kuosit? Miksi ne ovat niin helvetillisen rumia ja ankeita?

Miesnäkökulma aiheeseen oli, että "mitä väliä sillä on, eihän ne sieltä pilkkihaalarin alta näy", mutta minua tämä ei ihan täysin tyydyttänyt. Okei, eihän ne näy. Mutta vaikka jokin ei näy, eikö se silti voisi olla kaunista?

Harmikseni ei ollut mahdollista saada kuvaan mukaan sitä erästä tiettyä kuosia, jossa vaaleansinisellä pohjalla on pieniä tummansinisiä kikkareita. Isälläni on sellaiset. Melko varmasti sinunkin isälläsi. Tai miehelläsi. Ehkä jopa sinulla itselläsi.

Miksi, oi miksi ne ovat niiiiin rumia?

------
p.s. lopuksi on pakko huomauttaa, etten ole itse ollut osallisena pitkien kalsareiden ostoprosessissa, joten en ihan varmasti tiedä millaista tarjonta kaupoissa on. Mutta ei se voi kauhean kummoista olla kun niin monella miehellä on noita hirvityksiä.

Painohommia vol. 2

Tässäpä taasen muutama kankaanpainokurssin tuotos. Koska kuvio oli mitä oli, niin tottahan siitä piti Donillekin pari t-paitaa tehdä... Painojälki ei ole ihan tasainen, koska en tuossa vaiheessa osannut vielä homma ihan justiinsa, mutta eipä viivan elävyys tässä kuviossa haittaa laisinkaan.


Varsinaiset kankaat ovat vielä koululla kuivumassa, mutta kunhan pääsen niihin käsiksi, kuvamateriaalia sikiää varmasti lisää.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Miksi teit sen?

Saatoin juuri poistaa kahden päivän aikana tekemäni työt. Mutta selvisipä ainakin, miksi InDesign näytti avausvalikon viimeksi käytetyissä "saman" tiedoston kahteen kertaan. Paitsi ettei se ollut sama tiedosto.

Jos olisin vaivautunut ajattelemaan asiaa, olisin saattanut keksiä selityksen aikaisemminkin. Mutta ei.

Ihan kivahan se on tehdä sama homma kahteen kertaan. Etenkin kun on itse ollut (taas kerran) tyhmä ja yksinkertainen.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Se on ihan justiinsa valmis...

Jäätelöä? Check.
Teetä? Check.
Muistiinpanot? Check.
Motivaatiota? Check.

Jospa näillä aineksilla saisi vihdoin valmiiksi koulutehtävän, joka on olosuhteista johtuen hetken aikaa roikkunut. Hetken aikaa. Kuten vaikkapa vuoden...

Painohommia

Maanantaisesta hummailustani huolimatta ehdin vallankin hyvin mukaan hiihtoloma- eli projektiviikon kankaanpainokurssille. Eilinen meni valotuskaaviota (kuva 1) tehdessä ja emulsioilla läträtessä. Tänään pääsin jo sekoittelemaan värejä (kuvat 2 ja 3) ja peräti painamaankin (kuvat 4 ja 5).

Itse painamisessahan ei kauaa nokka tuhise, paitsi tietysti jos on joku monivärinen ja monimutkainen kuva. Koska en itse ole koskaan aikaisemmin tehnyt mitään tällaista, otin mahdollisimman yksinkertaisen kuvan, että saan jotain aikaiseksikin. Kuva on jatkojalostettu elävän mallin tunnilla tekemistäni piirustuksista.


Painetuista kankaista oli vähän vaikea ottaa järkeviä kuvia kun ne olivat kuivumassa, etenkin kun en jaksanut isoa Canonia raahata koululle likaantumaan. Mutta katsotaan sitten kun (jos) saan joskus kankaista jotain aikaiseksi. Tyynyjä ja kauppakasseja nyt ainakin suunnittelin tekeväni.

Kokonaisuudessaan kurssi on ollut erittäin mukava, vaikka työtilat voisivat olla suuremmatkin. En tiedä teenkö tälläkään taidolla tulevaisuudessa mitään, mutta hauskaa on ainakin ollut. Hauskaa ja väsyttävää.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Ihanan pitkä viikonloppu

Viikonloppu vähän venähti. Sen piti päättyä normaaliin tapaan jo sunnuntaina, mutta jostain syystä se kestikin tähän aamuun asti.

Eilen kävin työhaastattelussa ja jäin sen jälkeen hengailemaan Tampereelle. Don oli onnistunut hajottamaan työkalupakkinsa ja vapautti itsensä töistä jo kahden jälkeen. Kävimme elokuvissa, kuljeskelimme kaupungilla, söimme Rossossa ja hetkellisessä spontaanisuuden puuskassa otimme huoneen hotellista. Haimme skumppaa ja joimme sitä huoneessa elokuvaa katsellen.

Aamulla söimme hotelliaamiaista bisnesmiesten keskellä ja sen jälkeen palasin kotiin junalla, joka oli miltei ajoissa. Ja kouluunkin ehdin vain muutaman tunnin myöhässä, mikä tuskin haittaa menossa olevalla työpajakurssilla.