perjantai 26. helmikuuta 2010

Nukkumisen paradokseja

Sitä valmentautuu henkisesti koko torstaipäivän menemään perjantaina yhdeksäksi luennolle. Vasta illalla puoli kahdentoista aikaan vaivautuu tarkistamaan kalenterista, että onhan se luento varmasti. Ja joutuu toteamaan, että mitään luentoa ei olekaan.

Ehtii iloita, että saa nukkua aamulla pitkään, sillä seuraavat tunnit alkaisivat vasta yhdeltä.

Mutta kas. Perjantai-aamuna sitä huomaa olevansa jo seitsemältä hereillä eikä saa enää unta...

torstai 25. helmikuuta 2010

Valokuvatorstai - Rykelmä

Viikon haasteena Valokuvatorstaissa on sana rykelmä.

Etsiessäni kaapin perukoilta palohälyttimeen uutta paristoa, löysin kassin, josta löysin roinaa muuton jäljiltä. (Siitä aikaa siis liki vuosi...) Kassissa on kasa kortteja, jotka jostain syystä olivat päätyneet minun matkaani. Vuodelta 2001, tai ehkä 2002. Ei voi enää muistaa.

Niiden jäänteistä syntyi sitten tämä rykelmä.


Bye bye baby, baby goodbye!

Kohta tulee vuosi siitä, kun olen viimeksi katsonut telkkaria. Noin niinku hiukan kärjistetysti. Mutta siinä mielessä telkkariton vuosi, että itse en moista aparaattia omista. Enkä ole kyllä hetkeäkään kuvaputken seuraa kaivannut.

Paitsi nyt.

Kun olishan se ollut niin maan makiaa nähdä tsekkipoikain tappio aamuyöllä!

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Työtä työn vuoksi

Eilisen suurin ilonaihe lieni kutsu työpaikkahaastatteluun. Pelkän paikalle raahautumisen lisäksi täytyy paikkaan lähettää kolme "ennakkotehtävää". Jouduinkin tänään taas hiukan priorisoimaan ja päätin jättää koulun väliin, sillä muuten tulisi tehtävien kanssa vähän turhan kiire.

Aamukahdeksasta asti olen nyt kirjoittanut ja taittanut ja yksi tehtävä vielä uupuu, eli ei tämä mikään ihan pieni homma ole. Mutta toisaalta. Ainakin paperilla duuni olisi lähellä täydellistä meikäläiselle. Että kai sen vuoksi voi vähän panostaakin.

Roskapostia

Heh heh... Viiu alkoi mesessä ihmetellä, kuinka hänen kommenttinsa ei näy blogissani. Pienen tutkimisen jälkeen totesin, että se, samoin kuin muutama muukin kommentti, oli päätynyt Gmailin roskapostikoriin. Mutta nyt näkyvät kaikki ja jatkossa toivottavasti enempi reaaliaikaisesti. Pahoitteluni kommentoijille!

tiistai 23. helmikuuta 2010

Ilonaiheita

On huonoja päiviä, on hyviä päiviä ja sitten on tällaisia päiviä, kuin tämä. Kun tuntuu, että melkein mikä vain on mahdollista. Ilonaiheeni ovat tosin pieniä, mutta ilonaiheita silti: kutsu työpaikkahaastatteluun, tieto siitä, että hajonnut teenkeittimeni menee sittenkin takuuseen.

Ilahdutin itseäni myös uudella pöytäliinalla. Kangas tarttui mukaan Eurokankaasta ja päätysaumojen ompelemiseen meni ehkä viisi minuuttia. Valtaisa urakka...

Hieman kauemmin kesti sitten näiden organzakukkasten teko. Ohje tuli eilen illalla surffailessani vastaan Parolan asemalla, joten pitihän niitä päästä heti kokeilemaan. Keltaisesta tykkään kaikkein eniten.



maanantai 22. helmikuuta 2010

Mitä ei mieheltä kysytä

Olen taas aika ajoin tuntenut eksistentiaalista tushkaa hiuksiin liittyen ja tänään tein (taas) sen virheen, että erehdyin kysymään Donilta, millä värillä kuontaloani värjäisin. Siinä vaiheessa kun läpi oli käyty ehdotukset "valkoinen", "limenvihreä" ja "hei, vaaleansininen voisi sopia sulle", katsoin keskustelun päättyneeksi. Jatkan siis itsekseni pähkäilyä vaaleanruskean ja punaisen välillä.

Pohdiskelun ohessa onnistuin vihdoin näkemään ensimmäinen olympiajääkiekko-ottelun. Se tosin vaati aamulla "törkeän" aikaista heräämistä ja siirtymistä töihin lähtevän Donin kyydillä ystäväni M:n luo. Minulla kun ei siis televiisoria ole. Sinällään turha reissu, pelissä kun kävi miten kävi. Luovutinkin jo kolmannen erän alussa ja raahustin kouluun palauttamaan DVD:llä performanssin, joka oli erään kurssin viimeinen tehtävä ja jota onnistuin muutaman viikon stressaamaan ihan kohtuullisesti. Mutta nyt se on tehty ja taas ollaan kolme opintopistettä lähempänä valmistumista!

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Kaikki mitä tarvitsen


Sunnuntai-aamu. Pakkasta -19 ja pientä lumisadetta. Sohvalla sanomalehteä lukeva mies. Teetä ja lättyjä vadelmahillolla.

torstai 18. helmikuuta 2010

Kulttuuria korkealta ja kovaa

Viiu oli saanut työkaveriltaan kutsuvierasliput Lahden kaupunginorkesterin 60-vuotisjuhlakonserttiin Sibeliustaloon ja ystävällisesti pyysi minut seuralaisekseen hän. Nämä tällaiset korkeakulttuurilliset nautinnot ovat olleet minulle aika vieraita, mutta kyllä se loppujen lopuksi nimenomaan nautinto oli. Ensin kuuntelimme Mozartin 39. sinfoniaa ja sen jälkeen oopperaa, kun mezzosopraano Iris Vermillion ja basso András Palerdi esittivät Bartókin Herttua Siniparran linnaa.

Etenkin oopperaan olen suhtautunut hiukan varauksellisesti, mutta tämä kokemus jätti kyllä ihan hyvän fiiliksen. Pystyisin ehkä toistekin kuuntelemaan. Ihan mielenkiintoista oli myös nähdä kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen työskentelyä, etenkin kun istumapaikkamme neljännessä (käytännössä kolmannessa) rivissä oli miltei lavassa kiinni.

Toisenlaisella kyldyyrillä olisi mahdollista jatkaa huomenna Kino Iiriksen Rakkaus elokuvassa -seminaarissa, jossa olisi vallankin mielenkiintoisia luentoja tiedossa. Harmi vain, että en taida päästä paikalle sillä koulu ajaa tällä kertaa harrastustoiminnan ohi. Noh, kaikkea ei voi saada.

Valokuvatorstai - Lumi

Viikon haasteen aiheena on Lumi. Tarjonnan paljous on kai johtanut siihen, että materiaalia on tullut kuvattua yllättävän vähän tänä talvena. Huurtuneista puista tuli sentään muutama kuva koulumatkalla taannoin otettua.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Vähemmän on enemmän

Nyt olisi taas kirjahylly kuosissaan. Samalla vimmalla tuli raahattua pihalle viikon roskat, järjestettyä pari hyllyä, heitettyä pois erinäisiä pulloja ja purnukoita (mihin ihmeeseen minä olen tarvinnut viittä erilaista hiusvahaa, kun todella harvoin käytän yhtäkään?!?) ja tehtyä kylppärin pikkuriikkiselle hyllylle tilaa Donin hammasharjalle ja Armani Codelle.

Sitä vain ihmettelen, että miksi nämä siivouspuuskat tulevat aina öisin?

tiistai 16. helmikuuta 2010

Kirjahylly ja feng shui

Puoli päivää kestäneen valokuvaussession jälkeen tuntui siltä, että oli pakko päästä ulos. Ulkoilutin siis itseäni kirjakauppaan, kun sattui hetkellisesti siltä tuntumaan. Mukaan tarttui Richard Masonin Muistojen huoneet sekä Donille kaksi Varesta. Sokoksella silmiini osui vihdoin ja viimein Hanif Kureishin Esikaupunkien Buddha, jota olen passiivisesti vuosikaudet etsiskellyt. Saa nähdä, onko aika kullannut muistot vai vieläkö Buddha kolahtaa samalla tavalla kuin se teki lukioaikana.

Kirjojen ostelu on valitettavasti suuri intohimoni. Valitettavasti siksi, että kirjojen säilyttäminen vaatii tilaa. Eikä siinäkään mitään, mutta kaksi jatkopaloilla korotettua Ikean Billy-kirjahyllyä alkavat olla täynnä. Yksi hylly mahtuisi vielä olohuoneeseeni, mutta juuri tällä hetkellä sekin tuntuu olevan vähän liian suuri investointi.

Jo jonkin aikaa olen lisäksi ollut ahdistunut kirjahyllyssä vallitsevasta sekasorrosta. Kirjojen päälle kun on kertynyt kaikenlaista roinaa: lisää kirjoja, tietokoneen näppäimistö, joululahjapapereita, taidehistorian kurssin luentomonisteet, piirustuslehtiöitä... Joitain Donin kirjoja on majoittautunut myös hyllyyni ja vaikka erittäin hupsulla tavalla tuntuu merkittävältä ja intiimiltä, että kirjamme ovat samassa hyllyssä, minua häiritsee ettei niillä ole omaa virallista paikkaa.

Olen alkanut tulla siihen tulokseen, että asuntoni, elämäni ja sisäisen harmoniani feng shui kärsii kaikkein eniten juuri kirjahyllyssä vallitsevasta kaaoksesta.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Korjattu!

Pönttöepisodi sai kuin saikin onnellisen päätöksen. Don kävi lauantaina heti äksidentin tapahduttua paikallisessa K-raudassa etsimässä uutta vesisäiliön kantta, mutta valitettavasti pönttöni on niin vanha, ettei sellaisia enää valmisteta. Lvi-osaston myyjä oli kuitenkin alkanut pohtia, josko hänellä sattuisi olemaan kyseinen osa kotonaan, entinen putkimies kun oli. Tyyppi lupasi jopa tuoda sen sunnuntaina kotiovelleni, tosin lopulta kävimme itse kannen hakemassa, koska se sattui sopimaan aikatauluumme paremmin.

Tätä voisi jo sanoa hyväksi asiakaspalveluksi.


Don sitten ruuvaili uuden kannen paikoilleen ja sai sen kunniaksi vielä kiitollisuudesta liikuttuneen naisihmisen kaulaansa roikkumaan. Suostuin jopa siirtämään loput kaapin päällä olleet hajuvedet toisaalle, jotta jatkossa ei ainakaan ihan samanlaista haveria pääsisi tapahtumaan...

lauantai 13. helmikuuta 2010

Tuoksuva toilettini

Lapset.
Älkää säilyttäkö lasista hajuvesipulloa wc-pöntön päällä olevan kaapin päällä.

torstai 11. helmikuuta 2010

Laskiaspulla - resurrection

Laskiaissunnuntai ja ystävänpäivähän sijoittuvat tänä vuonna samalle päivälle. Tästä minä sainkin taannoin kauniin ajatuksen tehdä sydämen mallisia laskiaispullia. Herkkää ja romanttista, mitä muuta poika voi tyttöystävältään toivoa kuin sydämen muotoisen laskiaispullan?

Valitettavasti se kaunis ajatus kuoli pois siinä vaiheessa, kun taistelin ensimmäisen taikinan kanssa. Toinen taikina, jota varten jouduin lähisiwasta hakemaan maitoa, hiivaa, jauhoja, sokeria ja näkkileipää (tai näkkileipä ei kyllä tullut pullataikinaa varten), onnistuikin sitten ilman suurempia kommelluksia.

Ystäväni Viiu haistoi pullantuoksun kotiinsa asti ja saapui sen houkuttelemana tyköni. Yhdessä totesimme, että pullat paitsi näyttävät kauniilta, myös maistuvat hyviltä. Ja aiheuttavat erinomaisen mukavasti ähkyä.

Anteeksi, että vaivaan

Meinasin tehdä pullaa. Laskiainen, laskiaispullat, you know. Tein taikinan. Pistin vähän jauhoja. Vähän lisää jauhoja. Ja vielä hiukkasen jauhoja.

Lopputulos oli taikina, jota vaivatessa kyllä haba kasvaa, mutta ei se taikina siitä miksikään muutu. Repeilevä, mureneva, täysin hyödytön klöntti. Roskiin vaan. Noh, en sentään unohtanut taikinasta hiivaa, kuten äitee viime jouluna...


Onneksi Siwa on kuitenkin yllättävän lähellä.
To be continued...

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Säärtä pitkin

Kahden samanlaisen objektin neulominen on minulle yleensä äärimmäisen vaikeaa ja tuskallista. Erityisen vaikeaksi ja tuskalliseksi se muodostuu, jos neulottava objekti on jollakin tapaa hyvin yksinkertainen. Kuten vaikkapa säärystin. Jossa on vain oikeita ja nurjia silmukoita.

Tästä syystä en edelleenkään ihan ymmärrä, mikä masokismin puuska minut valtasi ennen joulua, kun ryhdyin säärystimiä kilkuttelemaan. Saatika mikä viirasi päässäni, kun halusin tehdä todella pitkät säärystimet.

Kaikkein hämmentävintä tässä tarinassa on kuitenkin se, että ne säärystimet ovat nyt valmiit. Valmiit ja ihanat.

Lankana Novitan Puro, väri Tundra. Menekki yhteen säärystimeen oli vajaat kaksi kerää, ehkä puolitoista. Raidoitus ei täsmää, mutta ei ollut tarkoituskaan. Malli lähinnä omasta päästä, viisi kerrosta oikein, 4-6 kerrosta nurin. Helppoa, yksinkertaista ja tylsää.

tiistai 9. helmikuuta 2010

Kylpyhuoneessa

Viikko sitten saimme digikuvauskurssilla tehtäväksi kuvata kaksitoista kuvaa yhden neliömetrin alueelta. Minä tungin kamerani kanssa sinne, minne harvemmin tulee tungettua, eli kylpyhuoneeseen. Omani kun kooltaan ei kovin paljon neliömetriä suurempi olekaan.

En ole vielä kovinkaan paljon kuvannut RAW-kuvia, joten kuvien "kehittämisessä" on vielä jonkun verran niin sanotusti kehittämisen varaa. Ihan mielenkiintoinen kollaasi kuvista kuitenkin syntyi.

maanantai 8. helmikuuta 2010

Ostin Harley-Daavidssonin, sillä ajelen iltaisin

No ei vaiskaan, en ostanut. HD:n (vaaleanpunaista) hupparia kyllä kokeilin, mutta opiskelijabudjetilla elävälle 45 euroa sellaisesta oli vähän liikaa. Sitä paitsi seurassani olevat herrat olivat sitä mieltä, että huppari edellyttäisi jotenkin sitä pyörääkin sitten. Pöh.

Lauantaina kävimme siis Donin ja hänen veljensä kanssa Lahden MP-messuilla ja minulle, joka olen tasan kerran kesällä ollut mopedin kyydissä, tämä oli peräti toinen kerta alan tapahtumassa. Motivaationi sinne lähtemiseen perustuikin lähinnä siihen, että pääsin kokeilemaan kuinka EOSini noissa oloissa toimii ja millaisia kuvia saan aikaiseksi. Vaikka oli siellä tietysti ihan kivaa noin niinku muutenkin.

Nythän päristely oli siirretty Helsingistä Lahteen ja sen perusteella mitä netistä olen lukenut ja itsekin koin, siirto oli oikein hyvin onnistunut. Ns. messukissoja tuntui olevan vähemmän kuin viime vuonna, mikä tietysti henkilökohtaisesti ei ollut mikään valtaisa menetys. Herrat olivat siitä ehkä hiukan eri mieltä, mutta tuntuivat olevan ihan tyytyväisiä, kun saivat kamerallani ottaa kuvia niistä misuista, joita paikalla sattui olemaan.

Pienenä miinuksena on mainittava se, että ravintola, jossa kävimme ennen messuja syömässä, ei ollut tainnut osata varautua väenpaljouteen. Pääruokaan asti palvelu pelasi oikein hyvin, mutta sen jälkeen tyssäsi. Täyttä ravintolasalia kohden näytti nimittäin olevan vain muutama tarjoilija työvuorossa.

Onnellisen ihmisen taidetta katsomassa

Viikonlopun jälkeen tekisi mieli sanoa, että vihdoinkin pääsee kouluun lepäämään... Ohjelmassa oli nimittäin MP-messuja (joista lisää myöhemmin), kummituslapsen paijaamista, Kiasmaa ja yleistä Helsingissä vaeltelua.

Kummituslapsen luota lähtiessämme arvoimme Donin kanssa mitä tekisimme. Vaihtoehtoina olivat Heureka, Kansallismuseo ja Kiasma, johon sitten päädyimmekin, koska se oli lähinnä rautatieasemaa... Kumpikaan meistä ei ollut siellä käynyt koskaan aikaisemmin, joten melkein tuntui kuin olisi oikeasti ollut matkoilla.

En tiedä lämpeninkö esillä olleille teoksille muuten kauheasti, mutta viidennessä kerroksessa esillä ollut norjalaisen Olav Christopher Jenssenin Panorama-näyttely (josta kuvakin on, linkki vie museon sivuille) oli kyllä vallan hieno.

Maalausten värit olivat valtavan hienoja ja etenkin tuossa tilassa isot teokset näyttivät upeilta. Näyttelyn esittelytekstissä sanotaankin, että nämä ovat onnellisen ihmisen taidetta ja se on helppo nähdä. Maalausten lisäksi esillä oli myös Jenssenin veistoksia, mutta ne eivät minuun oikein iskeneet. Yleisesti ottaen kuvanveiston suhteen olenkin aika rajoittunut ja suosin enemmän antiikin aikaista linjaa. Mutta kokonaisuutena voin kyllä näyttelyä suositella!

torstai 4. helmikuuta 2010

Ensimmäisestä tulee huppeliin, toinen alkaa laulattaa

Kutakuinkin nämä kriteerit mielessäni ryhdyin ensimmäistä kertaa elämässäni runebergintorttujen tekoon siivoamisen ja pyykinpesun ohessa. Ohjeeksi valikoitui Stockmannin ohje, tosin punssin korvasin rommilla, jota siis lorottelin torttujen päälle melko mielivaltaisin ottein. En ole vielä maistanut yhtään tekelettä, joten en tiedä mikä oli lopputulos. Ihan sieviltä ne ainakin näyttävät.

Intouduin siivoamisen ohessa myös vaihtamaan kukkiin mullat sekä tyrkkäämään rucolan ja chilin siemenet ruukkuihin. Olohuoneen lattialla suoritetun operaation jälkeen olikin ihan loogista ryhtyä imuroimaan...

Kauppareissulla mukaan tarttui vielä kimppu tulppaaneja, jotka pääsivät rehottamaan viljelysteni keskelle.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Matemaattisesti laiska ja lahjaton

Don yrittää aika ajoin opettaa minulle matematiikkaa. Mahdoton tehtävä, mutta mies on siitä huolimatta ihmeen sitkeä ja kieltämättä hänellä on taito löytää minua koskettavia esimerkkejä. Tänään hän esimerkiksi yritti uskotella kenkäostosten voimalla, että minun on tarpeellista osata prosenttilaskua.

"Kengät maksaa vaikka kolmekymppiä. Jos ne on kahdenkymmenen prosentin alennuksessa, niin pitäähän sun osata silloin laskea paljonko ne maksaa."

"Mutkun mä katson sen hinnan siitä lapusta, joka on siinä hyllyn päällä. Siitä missä lukee miinus kakskyt ja sit siinä on se tuotteen alkuperäinen hinta ja sen jälkeen se alennushin..."

Versoja

Säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin, useimmiten keväisin ja parin vuoden välein, alkaa viherpeukaloani kutkuttaa. Tällä kertaa se johti siihen, että ikkunallani itää laatikollinen basilikaa. Rucolan ja chilin siemenet odottavat vielä istuttamistaan ja sängyn alla on kukkien mullanvaihtoa varten kaksi säkillistä multaa, jotka Don kilttinä miehenä asuntooni kantoi. Sängyn alla siksi, että ne eivät muualle mahtuneet.

Yhdessä basilikan kanssa versoo tämä blogi. Aikanaan tämä kiinnittyy kotisivuihini, mutta kunnes saan ne valmiiksi, saa Kirsikkapuiston blogi elää omaa elämäänsä.