tiistai 28. joulukuuta 2010

Huopatossukat ja kissapipo

Joululahjojen tekemisenhän voisi joskus aloittaa ajoissakin. Toisaalta silloin elämä olisi ihan liian helppoa. Esimerkiksi näitä Donille tekemiäni huopatossukoita olen suunnitellut huhtikuusta lähtien. Valmiiksi ne kuitenkin tulivat vasta 21. joulukuuta.

Malli on peräisin Modasta 5/2007 ja samalla ohjeella olen näitä tehnyt ennenkin. Jonniin verran tosin suurensin mallia, että tossukat varmasti mahtuivat Donin kinttuihin. Lankana mustaa ja oranssia Fritidsgarnia ja pohjaan ompelin ohutta mokkanahkaa.
Koska minun mielestäni on äärimmäisen epäreilua, että vain lapset saisivat käyttää hassuja pipoja, tein ennen joulua itselleni toisen kissapipon. (Tosin Donin veli Giorgio väitti korvien muistuttavan porsaan korvia. Siitä huolimatta kieltäydyn kutsumasta pipoa possupipoksi. Mitä miehet tästäkään ymmärtävät?)

Ohje on peräisin Debbie Stollerin Stitch´n Bitch -kirjasta. Lankana pipossa on Fritidsgarnia, sillä halusin vähän paksumman ja lämpimämmän version. Vaikka kyllä tuosta edelleen läpi tuulee, kun tarpeeksi kovasti puhuri käy. Korvat sekä nauhojen päissä olevat pompulat on lisäksi koristeltu Kitten Mohairilla.

5 kommenttia:

  1. Nuoon ihanat huopatossut. Mulla on ihan tehdasvalmisteiset mutta aina jalassa kotona, meillä on hiton kylmät lattiat.
    Minusta aikuisilla saa olla hauska päähine, elämässä pitää olla huumoria. Mulla on yksi sellanen räikyvänpunainen lankakarvahattu joka laittaa hymyn vastaantulijoille suuhun.
    Arvaa mitä olen miettinyt monesti ulkomaan reissuilla rannalla.Miksi aikuiset ei saa tehdä ilman lapsia mahtavia hiekkalinnoja.Monesti on tehny mieli mennä lainaan jonkun lasta että sais rakentaa sairaan hienon hiekkalinnan mutten ole kehannu. Jos me siipan kans kaksin aletaan sitä tekee sitä linnaa ilman lasta meitä katotaan kuin hulluja...MIKSI:)

    VastaaPoista
  2. No siitä vaan hiekkalinnaa rakentamaan! Ei se oo mikään lasten etuoikeus. Toiset aikuiset vaan on niin tiukkiksia, ettei ne tajua. Omapa on häpeänsä.

    VastaaPoista
  3. Hyvännäköiset tossut ja aivan ihana pipo. Ei minun mieleeni kyllä tule possun korvat, joten yhdyn toteamukseen, etteivät miehet asiasta mitään ymmärrä.

    VastaaPoista
  4. Mihinkä ihmiset menettää huumorintajunsa matkan varrella en tajjuu, jokaisessa meissä asuu kuitenkin pieni lapsi joka haluaa joskus höpsötellä:)

    VastaaPoista
  5. Sari, sitähän minäkin. Miehet...

    Henrietta, en tiedä onko se aina niin pienikään se sisäinen lapsi. Mutta kyllä höpsöttelyä täytyy elämässä olla!

    VastaaPoista

Sana on vapaa.