perjantai 5. marraskuuta 2010

Naisen käden jälkiä vol. 37

Donilla oli tuollainen taulu. Roomasta ostettu kuva Michelangelon maalauksesta. Se oli tuommoisissa sinisissä puukehyksissä. Huomatkaa mennyt aikamuoto.

Kun meillä ei ole juur mitään sinistä kotona. Paitsi astia- ja käsipyyhkeitä. Taulun kehysten sointuminen niihin ei kuitenkaan olen minusta kauhean keskeistä sisustuksessa, joten päätin tehdä asialle jotain. Vähän ruskeaa akryylimaalia, kullanväristä guassia ja tummanruskea paperi. Johan alkoi sopia kokonaisuuteen hän!

Korujen väkertäminen on sellainen askartelumuoto, johon minun temperamenttini ja pulleat nakkisormeni eivät oikein tahdo taipua. No, oikeasti uskottelen, että minulla on pitkät ja hoikat sormet ja että korujen tekeminen on kivaa. Tällä kertaa tämä johti alla oleviin lopputuloksiin.

Punainen lasisydän on ollut minulla jo pitkään, mutten ole saanut siitä koskaan mitään järkevää aikaiseksi. En ole nytkään kauhean tyytyväinen lopputulokseen, mutta olkoon nyt seuraavat pari vuotta tuollainen. Siihen asti, kun seuraavan kerran joudun koruntekoinnostuksen valtaan.

Violetin kiven ostin taannoin eräästä ompelutarvikeliikkeestä ja siitä syntyi lasihelmen, hopealangan ja organzanauhan avulla tuollainen killutin. Tämä saattaa jopa käytännössä toimia ja olla ihan kiva.

2 kommenttia:

  1. Hieno muodonmuutos taululle! Kyllä niillä kehyksillä tosiaan on väliä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! On kyllä joo ihan eri taulu nyt.

    VastaaPoista

Sana on vapaa.