perjantai 10. syyskuuta 2010

"Like so many others, I had become a slave to the Ikea nesting instinct. "

Eilisen illan ohjelmassa oli eteisen sisustamista. Vaatekompleksin peililasiovet eivät oikein tykänneet rullata, joten sain taannoin kuningasidean korvata ne verholla. Tästä syystä Don pääsi hikoilemaan ensin vaatetangon siirron kanssa ja sen jälkeen vielä asentamaan verhotangon. Ja suoriutui molemmista tehtävistä vallan mallikkaasti. Vieläpä ilman akkuporakonetta ja käsin ruuvaten!

Minä puolestani pääsin surisuttelemaan saksalaisesta halpahallista aikoja sitten ostettua Victoriaani. Valtaisan yli-inhimillisiä kykyjä vaatinut ompelu-urakka meinasi tosin tyssätä alkuunsa, kaasupoljin kun oli hukassa. Onneksi se kuitenkin löytyi ja pääsin Ikeasta hurjan kalliilla ostetun Saralisa-kankaan kimppuun. Oletan, että ymmärrätte ironian sanoissani...

Lopputulos on jopa yllättävänkin kiva, toimivuus testataan sitten käytössä. Eivätkä peiliovetkaan joutuneet ihan hukkaan. Toinen niistä toimittaa tällä hetkellä kokovartalopeilin virkaa nojaillen vessan oven viereen!



-----
Ja tiedoksi niille, jotka jostain syystä eivät ole Fight Clubiaan katsoneet ja ulkoa opetelleen, otsikon sitaatti löytyy sieltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.