tiistai 3. elokuuta 2010

Paperihamsterin tunnustukset

Myönnän, olen hamsteri.

Hamsteroin vaatteita, hamsteroin lankaa. Haalin keittiön kaappeihin pahan päivän varalle kaikenlaista ryyniä ja jyvää, pakastimeen tarjousnakkeja. Kerään kirjoja. Mutta jostain syystä kaikkein hankalimmalta tuntuu se, että hamstraan myös paperia.

Kyllä. Paperia*.

Kaikenlaista paperia. Muistikirjoja, post it -lappuja, maalauslehtiöitä, vihkoja ja sen sellaisia. Lisäksi olen myös säästänyt yläasteajoilta lähtien paperilappusia, joissa on (nykyään) hyvin mystisiä merkintöjä ja kirjeenvaihtoja kavereiden kesken. Kaikenlaisia höpsöjä inside-juttuja, jotka 14-vuotiaana olivat kauhean hauskoja, mutta jotka eivät todellakaan enää avaudu. Siitä huolimatta en raaski heittää niitä pois. Mikä näin muuton kynnyksellä saattaa olla melkoisen ikävä juttu...

---
* Toivottavasti voin syyttää tästä piirteestä edes jotenkin isääni, joka oli paperitehtaalla töissä 49 vuotta. Ja äitiäni, joka oli siellä myös. Samoin kuin ukkini ja tätini. Ja hups, olinhan minä itsekin kolme kesää teininä...

1 kommentti:

  1. Meissä jokaisessa on pikku hamsteri. Itse keräilen kirjoja ja vanhoja lehtiä, jotka kuitenkin luettuani hävitän (siis lehdet).

    VastaaPoista

Sana on vapaa.