torstai 15. huhtikuuta 2010

Hullut ovat aina rakastaneet minua

Aika ajoin yritän sivistää itseäni. Lähinnä lukemalla maailmankirjallisuuden klassikoita tai muita vastaavia teoksia. Kuulostaa kauhean jalolta ja ylevältä, mutta ei se ole sitä. Koska harvoin saan niistä mitään, pidän niistä, ymmärrän niitä tai edes saan luettua loppuun.

Salman Rushdien Saatanallisista säkeistä (heh, Saatanalliset säkit, hauska sanaleikki...) en ymmärtänyt mitään. Tolstoin Anna Kareninaa jaksoin sivulle kaksitoista, kunnes putosin kärryiltä. Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvasta pidin, mutta kesken sekin on jäänyt. Erich Maria Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta ei myöskään luistanut. D.H. Lawrencen Lady Chatterleyn rakastajan tiedän lukeneeni, mutten muista siitä mitään. Nähtävästi se ei järkyttänyt minua ihan niin paljon kuin David Herbertin aikalaisia.

Lainasin kerran jopa Pierre Bayardin teoksen Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut, mutta koomista kyllä, en jaksanut lukea sitä loppuun.

Tänään lainasin "undergroundlyriikan kuninkaan" Charles Bukowskin runokokoelman Rakkaus on koira helvetistä. Ja ensin ajattelin että ei. Ei ole undergroundlyriikkakaan minua varten. Mutta toisaalta. On Bukowskissa jotain oudolla tavalla viehättävää. Mutta ei nyt kuitenkaan mennä vielä niin pitkälle, että sanoisin hänestä pitäväni. Saati ymmärtäväni. Saati uskovani, että luen koko kirjan.

- - - - -

olut

en tiedä montako olutpullollista
olen kuluttanut odottaessani asioiden kääntyvän
parempaan suuntaan.
en tiedä montako viiniä ja viskiä
ja olutta
enimmäkseen olutta
olen kuluttanut
erottuani naisista -
odottaessani puhelinsoittoa
odottaessani askeleiden ääniä
eikä puhelin soi
se soi paljon myöhemmin
eivätkä askeleet saavu
ne tulevat paljon myöhemmin.
kun vatsalaukkuni pyrkii
ulos suustani
he saapuvat raikkaina kuin kevään kukat:
"mitä helvettiä sä oot tehny ittelles?
menee kolme päivää ennen kuin sä voit panna mua!"

Charles Bukowski: Rakkaus on koira helvetistä, Runoja 1974-1977 (Kustannusliike Sammakko 1999)
(tässä vain runon alku, kirjoituksen otsikko on myös Bukowskin runo samaisessa kirjassa)

2 kommenttia:

  1. Musta tuntuu, että toi Bukowski on samaa sarjaa kuin Jim Morrisonkin. Eli ne runot pitäisi lukea alkuperäiskielellä. Suomentaja tuo niihin kuitenkin omat mausteensa ja jättää ehkä jotain pois. Pakostakin, koska kieli on eri.

    Näin äsken muuten Akateemisessa tuon Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut. Olisi maksanut vain 3,90, mutta en jaksanut ostaa.

    VastaaPoista
  2. Olet oikeassa. Harkitsin Bukowskia englanniksi, mutta sitten jotenkin meni pupu pöksyyn ja ajattelin aloittaa helpommin. Ja hei, ei kaikkea aina jaksa ostaa. :)

    VastaaPoista

Sana on vapaa.