perjantai 19. maaliskuuta 2010

Silkkipaperia ja angstia rautakaupassa

Ystäväni M houkutteli minut työväenopiston kurssille tekemään silkkipaperivalaisimia. Ensimmäinen kokoontuminen oli viime maanantaina ja sain aikaiseksi pienen ja ruman (joskin hauskasti raparperin värisen) varjostimen. Nyt kunnianhimoinen suunnitelmani on väkertää varjostin olohuoneeseen sekä mahdollisesti myös isohko lattialamppu. Näitä suunnitelmia varten hankin nipun värjäämätöntä silkkipaperia ja seurauksena siitä, olohuoneen pöydän alla kököttää nyt ämpäri täynnä tulppaaninpunaista Dylon-litkua, jossa lilluu nippu silkkipaperia. Katsotaan tuleeko tästä muuta kuin sanomista. Ja sotkua. Mitään tällaistahan en ole aikaisemmin tietenkään tehnyt...

Vielä pitäisi hankkia kanaverkkoa, josta lampun/varjostimen kehikon saa rautalankaa helpommin väännettyä. Teinkin jo tiistaina toivioretken paikalliseen rautakauppaan, mutta ah ja voih... Häkellyin ja hämmennyin sen tavarapaljouden ja kukkaosastosta huolimatta varsin miehisen tarjonnan äärellä, joten en kanaverkkoa löytänyt. Myyjiä olisi toki ollut, mutta se olisi vaatinut ihan liikaa asiaan paneutumista. Lisäksi olin matkalla jalkaisin, joten en tiedä olisinko koko verkkoa lopulta edes ostanut. Sillä en tiedä millaisissa seteissä sitä myydään.

Onneksi on kuitenkin Don, joka lupasi ojentaa auttavan miehisen kätensä ja käydä kanssani rautakaupassa. Niin kovin romanttista...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.