perjantai 26. helmikuuta 2010

Nukkumisen paradokseja

Sitä valmentautuu henkisesti koko torstaipäivän menemään perjantaina yhdeksäksi luennolle. Vasta illalla puoli kahdentoista aikaan vaivautuu tarkistamaan kalenterista, että onhan se luento varmasti. Ja joutuu toteamaan, että mitään luentoa ei olekaan.

Ehtii iloita, että saa nukkua aamulla pitkään, sillä seuraavat tunnit alkaisivat vasta yhdeltä.

Mutta kas. Perjantai-aamuna sitä huomaa olevansa jo seitsemältä hereillä eikä saa enää unta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.